Lajinsa viimeinen
Ollin erä ja kalastus ei ole somessa eikä käy verkkokauppaa. Puhelinnumero on sama kuin 32 vuotta sitten, jolloin Olli Muhonen avasi erämyymälänsä. Nyt pieni erikoisliike kivijalassa keskellä kaupunkia on kuin muisto menneiltä ajoilta.
Tulijaa odottaa yllätys heti ovensuussa.
Puusukset! Pitkät ja soukat, koivusta käsin tehdyt, tervanruskeiksi sivellyt. Ja aivan uudet, siteitä vielä vailla.
Tai no, uudet ja uudet.
Kärjessä on valmistajan nimi: F. Heikkinen. Paltamolainen suksiseppä Fredrik Heikkinen teki viimeisensä joskus 1980-luvulla.
Samoihin aikoihin Olli Muhonen avasi nimeään kantavan eräkaupan Rovaniemen ydinkeskustaan.
Melkein ensitöikseen hän osti vanhan suksentekijän loppuvaraston, 60 paria aitoja paltamolaisia.
32 vuotta myöhemmin kahdet sukset on vielä myymättä.
Hintaa on sen verran, että samalla rahalla saisi kahdet nykyaikaiset, lasikuituiset metsäsukset.
Olli Muhonen kohauttaa hartioitaan.
– Kalliitko? Mistä saat tuollaiset halvemmalla?
– Sen verran pitää olla hintaa, etteivät heti mene.
Paltamolaiset puusukset on liimattu koivusäleistä.
Kuva: Anssi Jokiranta
Ikkunan takana soljuu Rovakadun iltapäiväliikenne. Kävelykadulle on kivenheitto.
Kovin paljon keskeisempää liikepaikkaa Rovaniemellä ei taida olla – ei ainakaan kivijalassa.
Siksi on oikeastaan ihme, että juuri tässä, punatiilisen kerrostalon katutasossa, on Ollin erä ja kalastus.
Olli Muhonen avasi sen toukokuussa 1989.
Silloin kansa kävi ostoksilla kivijalkamyymälöissä. Suuria marketteja ei juuri ollut, Sampokeskustakin vasta rakennettiin. Internetistä kukaan ei ollut kuullutkaan.
Nyt kaikki on toisin – eikä vähiten eräkaupassa.
Asiakkaat ovat karanneet verkkoon, hypermarketteihin tai valtakunnallisten ketjujen suurmyymälöihin, jotka ovat lentokonehallin kokoisia.
Lapissa on noin 35 000 metsästäjää ja moninkertainen määrä kalastajia. Silti pienet erikoisliikkeet ovat hävinneet täältäkin melkein kokonaan.
Mutta ei Ollin erä ja kalastus. Se sinnittelee alkuperäisellä liikepaikallaan kuin muistona menneistä ajoista.
Nekin, jotka eivät käy koskaan sisällä, tietävät sen niin hyvin, että Rovaniemellä ei puhuta Rovakatu 31:stä vaan Ollin erän talosta.
Olli Muhonen, 78, avasi erämyymälänsä Rovaniemen keskustaan vuonna 1989. Lähes yhtä kauan mukana ovat olleet pojat, Pasi (vas.) ja Jani Muhonen. Kauppiaalla on kädessään paltamolaiset puusukset suoraan 1980-luvulta.
Kuva: Anssi Jokiranta
Tätä kauppaa on turha etsiä sosiaalisesta mediasta.
Ollin erä ja kalastus ei someta eikä käy verkkokauppaa.
Nettisivut on. Sinne on ladattu paljon tuotekuvia. Jos jokin pistää silmään, puhelimitse voi tilata.
Numero on sama kuin keväällä 1989: kolme-yks-kolme-kolme-kuus-kolme.
"Elleivät pojat olisi mukana, olisin varmaan jo lopettanut."
Näyteikkuna on perinteinen. Kaira, pari kelkkahaalaria, lumikengät, monitoimityökaluja.
– Ei taida tulla jouluikkunapalkintoa tänäkään vuonna, Pasi Muhonen arvelee.
Hän on ollut töissä isänsä liikkeessä lähes alusta asti. Pikkuveli Jani Muhonen on palvellut asiakkaita 25 vuotta.
Kauppiaana on yhä Olli Muhonen, 78.
Myymälässään hän on tosin enää parina päivinä viikossa – jotta pojat saavat vapaapäivän.
– Elleivät pojat olisi tässä mukana, olisin varmaan jo lopettanut.
Ovi on kutsuvasti auki Rovakadulle. Asiakkaita käy silti harvakseen.
Maa on mustana. Syksy on mennyt, talvi viivyttelee tuloaan. Eräkaupassa se tarkoittaa ylimenokautta.
– Tässä on niin selkeät sesongit. Niiden välillä ihmiset eivät mieti uusia kamppeita, Olli Muhonen sanoo.
Isänpäiväkään ei ole pienessä eräliikkeessä enää sellainen kuin ennen.
– On tämä mennyt aika rauhalliseksi.
Siksi kauppiaalla on hyvää aikaa kerrata, miten tähän on tultu.
60 vuotta räjähtävää myyneen Olli Muhosen mukaan patruuna- ja asekaupoilla käy ilahduttavasti uusia, nuoria metsästäjiä. Naisten osuus on noussut koko ajan.
Kuva: Anssi Jokiranta
Kun punatiilinen kerrostalo valmistui Rovakadulle vuonna 1961, Olli Muhonen oli jo alalla.
Viisitoistakesäisenä hän oli noussut postiautoon Ounasjokivarren Tapionkylässä ja ajellut Rovaniemelle työnhakuun. Maalaispoika oli päässyt Keskon pakkaamolle.
1960-luvun alussa hän yleni varastonhoitajaksi. Sitä seurasi pitkä pesti vapaa-ajankaupan vastaavana Keskon tukussa. Alueena oli koko Lappi.
Kun Rovaniemelle tuli ensimmäinen hypermarket, Muhonen suuntasi sinne.
Varttuneemmat muistavat Markkina-Marketin kauppatorin reunasta. Arvo Issakaisen 1970-luvun lopulla perustama kauppa oli suurimmillaan kaupungin suurin. Kymmenen vuoden ajan Olli Muhonen vastasi kaikesta, mikä ei ollut syötävää.
Siellä kypsyi ajatus omasta eräliikkeestä.
Tila oli valmiina Rovakadulla. Muhoset olivat ostaneet huoneiston jo 1970-luvulla parturi-kampaamolle, jota vaimo piti.
Se sai siirtyä eräliikkeen tieltä vähän sivummalle.
Kauppias ja yli kahdeksan kilon taimen vuodelta 1989.
Kuva: Ollin erä ja kalastus
Pasi Muhonen hakee takahuoneesta kellastuneen lehden.
Uusi Rovaniemi on ilmestynyt 11. toukokuuta 1989. Sisäsivuilla on uuden eräkauppiaan avajaisilmoitus.
Tarjolla on ollut paitsi mettäkahvit pullalla, myös kotimaiset kumisaappaat 159 markalla ja koottava katiska alle kuudenkympin.
Kauppias hymyilee leveästi ilmoituksen yläreunassa.
Oman etunimen ja kasvojen antaminen liikkeelle kävi luontevasti. Vuosien varrella Olli Muhonen oli oppinut tuntemaan niin tavarantoimittajat, kauppiaat kuin ostajatkin – ja nämä hänet.
Kauppiaana hän kiersi ahkerasti allan messuilla lähellä ja kaukana, maakunnan erätapahtumissa ja kalastuskisoissa, joita Lapissa pidettiin 1990-luvulla harva se viikonloppu.
Kasvot tulivat tutuiksi myös omissa mainoslehdissä. Niitä jaettiin joka kotiin jopa 20 000 kappaleen painoksina. Lehden sivuilla kauppias kalasti ja metsästi.
Voinee sanoa, että Olli Muhonen osasi jo varhain brändätä itsensä.
– No, teerevänä olen koettanut olla.
Avajaisilmoitus toukokuussa 1989.
Kuva: Anssi Jokiranta
Hän sanoo olleensa myös intohimoinen tekemään töitä. Pyhää ja arkea, ja vaikka aamukuudelta, jos se on ollut ostajalle sopivin aika.
Vapaa-aikansa hän on käyttänyt – no, enimmäkseen eräilyyn.
– Kalastus on ollut henkireikä ja on yhä.
Samalla hän on kokeillut itse aika monta tavaraa, joita myy.
Olli Muhonen pujahtaa hyllyjen väliin ja nostaa sieltä tummanruskean varsikengän.
Taannoin kauppias vieraili kenkätehtaalla Saksan Baijerissa ja kertoi, millaiset jalkineet lappilainen eräilijä tarvitsisi. Leveämpi lesti, monenlaisilla alustoilla pitävä pohja ja "aivan ehdottomasti kärkivahvike, se pitää kengät siistinä".
Haixin tehdas alkoi asialle ja teki mallin, joka sai nimekseen Tapio.
Tapionkylän kasvatti myhäilee.
– Vieläkin vähän läikähtää, kun noita kenkiä myy.
Viehehyllyt ovat kuin karkkikauppa. Myyjälle ne ovat ankara työmaa, koska pieniä valmistajia ja tavarantoimittajia on satamäärin. Sisäänosto ahmaisee suuren osan työajasta.
Kuva: Anssi Jokiranta
Tuliko käytyä Urheilu-Koskelassa? Urheilupyörässä, Rovaniemen Urheilukeskuksessa tai MM-Sportissa?
Ollin erä ja kalastus ilmestyi aikanaan markkinaan, jossa erä- ja kalastustarvikkeita myi pelkästään Rovaniemen keskustassa ainakin puolenkymmentä erikoisliikettä ja pari tavarataloa.
Oven takana odotti lama. Se iski Suomeen ja suomalaisiin 1990-luvun alussa.
Urheilu- ja eräliikkeissä alkoi pudotuspeli.
30 vuotta myöhemmin niistä, jotka toimivat silloin Rovaniemen keskustassa, on jäljellä enää yksi.
Ollin erää ja kalastusta siivitti erityisesti talvimatkailun nousu. Pelkästään Leville kauppias saattoi ajaa yhtenä talvena useamman autokuormallisen kelkkahaalareita ja -kenkiä.
– Meni pitkään, että joku myi kelkkavaatteita Rovaniemellä enemmän kuin me.
Vielä jokunen vuosi kaupungissa sai ostaa patruunoita vain Rovakadun päästä. Aseita ei ole vieläkään myynnissä muilla.
Olli Muhosella on molemmista 60 vuoden kokemus.
Jo nuorukaisena hän sai Keskon tukussa vastuulleen kaiken räjähtävän. Tavara oli varastoitu betonibunkkeriin Imarintien varteen – turvallisen kauas kaikesta muusta.
Aseiden ja patruunoiden lisäksi valikoimissa oli ajan menekkituotteita, kuten dynamiittia sekä paperi- tai pahvikuorisia kantopommeja.
– Se oli sitä aikaa, kun isännät raivasivat maalla tiluksiaan.
"Jos pieni kauppias ostaa tavaraa sisään kymppitonnilla ja suuri puolella miljoonalla, kyllähän sen tietää, kumpi saa sen halvemmalla."
Nyt suuret ovat syöneet pienet.
Se näkyy ja tuntuu myös Rovakadun pohjoispäässä.
– Jos pieni kauppias ostaa tavaraa sisään kymppitonnilla ja suuri puolella miljoonalla, kyllähän sen tietää, kumpi saa sen halvemmalla, Pasi Muhonen kuvailee.
– Siinä tilanteessa pikkuliike ei voi mitenkään kilpailla hinnoilla.
Palvelulla ja asiantuntemuksella voi, mutta niistä ihmiset ovat aina olleet huonoja maksamaan.
Rapalan vaappulajitelma ajalta, jolloin uistintehdas teki tuotteensa alusta loppuun Suomessa.
Kuva: Anssi Jokiranta
Pienen erikoisliikkeen panostus kotimaiseen laatutavaraan ei sekään enää riitä. Halpaa tuontirihkamaa on tarjolla kaikkialla.
Siksi Olli Muhonen ei lupaa nimikkokaupalleen enää pitkää ikää.
– Mitään ei ole päätetty, mutta kai tässä loppusuoraa jo mennään.
Vähän riippuu siitäkin, ilmestyykö Eteläkeskuksen suunnalle lisää kilpailijoita ja missä tahdissa. Useampi on varoitellut tulostaan: Kärkkäinen, Biltema, Rusta.
Olli Muhonen puistaa päätään.
– Mistä kaikelle rihkamalle riittää ostajia? Eihän Rovaniemi ole mikään metropoli. Jos pienellä ei ole helppoa, niin ei isoimmillakaan.
Entä sitten, kun Ollin erä ja kalastus joskus sulkee ovensa?
Kauppias lähtee kalaan tutuille järville tai jokivarteen. Kotitila Tapionkylässä, korkealla Ounasjoen törmällä, on Olli Muhosella nyt vapaa-ajanasuntona.
Siellä hän virittelee takkaan tulet ja savustelee pihalla kalaa.
– Iso ahven on paras, mutta siika ja muikkukin tosi hyviä.
Olli Muhonen, 78, sanoo opettelevansa vanhenemista. Vastikään hän muutti isosta omakotitalosta rivitaloon, ja kaupasta luopuminenkin on koko ajan lähempänä. – En usko, että pojat tässä pitkään jatkavat.
Kuva: Anssi Jokiranta
Kun kauppa sulkee aikanaan, Pasi Muhonen aikoo pitää ensin lomat, "joita on jäänyt vähän rästiin".
– Tänä vuonna olen lomaillut tasan yhden pidennetyn viikonlopun.
Jani Muhonen ehti viettää ennen koronaa 18 talvea Thaimaassa.
Mieli vetää jo sinne.
Häntä odottaa maan itäreunalla, vajaan kahden miljoonan asukkaan Ubon Ratchathanin provinssissa, thaimaalainen vaimo ja oma kauppa, joka myy kaikkea muuta paitsi tuoretavaraa.
Kalastustarvikkeitakin? Jani Muhonen jarruttelee: ei nyt sentään!
– On niitä tässä nähnyt tarpeeksi.