Kun tiede saapuu keskelle kauppakeskusta, alkaa tapahtua.
– Kurkkasin hyttystä ja näin sen imukärsän, annoin palautetta tutkijoille, että kimalaisia voisi tutkia lisää ja katsoin, näkyykö Oulujoen vedessä kalojen dna:ta.
Johanna Robinson on ehtinyt jo kolmelle esittelypisteelle ja aikoo kiertää loputkin.
Tällä viikolla Oulun yliopisto isännöi Euroopan laajuista kansalaistieteen konferenssia, joka levittäytyi perjantai-iltana kauppakeskus Valkeaan Tiede kuuluu kaikille -nimisenä kansalaistieteen festivaalina.
Sloveniassa asuva Robinson on osallistunut konferenssiin työnsä puolesta, mutta yhtä kaikki hän on innoissaan myös festivaalitapahtumasta.
Kansalaistiede tarkoittaa tutkimusta, jota tehdään yhdessä kansalaisten kanssa. Näin kuka vain voi osallistua tiedon keräämiseen ja tuottamiseen sekä maailman parantamiseen.
Vierailimme tapahtumassa ja esittelemme kolme tapaa, miten jokainen voi osallistua tieteen tekemiseen.
1. Kerää liito-oravan kakkaa
Jotta tutkijat saisivat aikaan jotain niin hienolta kuulostavaa, kuin liito-oravan geneettisen seurannan työkaluja, tarvitaan paljon kakkaa.
Ulostenäytteitä pitäisi saada vähintään tuhat ympäri Suomea. Tämän määrän keräämiseen ei tutkija itse ehdi eikä pysty mitenkään, joten apua tarvitaan kansalaisilta.
Pikkurikkiset pökäleet ovat parhaita tiedonlähteitä, sillä niistä voi selvittää dna:n vahingoittamatta eläintä.
Jokaisen liito-oravan perimä on omanlaisensa. Näytteitä tarvitaan paljon ja eri paikoista, jotta tutkijat saavat paljon dna-näytteitä.
Analysoimalla perimää selviää, kumpaa sukupuolta liito-orava on, mitä se on syönyt, miten populaation liito-oravat ovat sukua toisilleen ja onko metsissä tai kaupunkialueilla niiden liikkumiselle käytäviä vai esteitä.
Jos näet jossain riisinjyvän kokoisia kellanruskeita mahdollisia liito-oravan kakkoja, ota yhteyttä tutkijoihin joko sähköpostitse (liito.orava.oulu@gmail.com) tai Instagramin tai Facebookin kautta.
Saat näytteenkeräyspaketin ja ohjeet, ja sitten pääset tekemään tiedettä.
2. Kuvaa mittariperhosten tuhoja
Tunturimittarin ja hallamittarin jäljiltä maisema muuttuu karuksi. Elävät puut näivettyvät ensin pystyyn kuolleeksi aavemetsäksi, ja sen jälkeen kuivat rangat katoavat ja koko alueen maisema avartuu.
Koska tunturimittaria esiintyy runsaana kymmenen vuoden sykleissä, on tämä vuosi ennusteen mukaan tuhoisa.
Tunturimittari on luontainen laji Suomessa. Jos se olisikin ainoa mittariperhonen, ei luonnolla olisi välttämättä sen suurempaa hätää. Kymmenessä vuodessa tunturikoivikko ehtisi kyllä toipua.
Nyt tunturimittari on saanut rinnalleen elinpiiriään laajentavan hallamittarin sekä tulevaisuudessa ehkä ruskamittarinkin. Niiden yhteisvaikutukset ovatkin jo aivan eri luokkaa.
Väitöskirjatutkija Mirella Karppinen Oulun yliopistosta kerää kuvia ja tarinoita, miten maisema on muuttunut mittariperhosten massaesiintymien seurauksena. Kuvia voi lähettää massaesiintymästä reaaliaikaisesti tai sen jälkivaikutuksista.
3. Kuvaa ja kerro mereen kuulumattomasta roinasta
Liikutko Grönlannissa, Islannissa tai Huippuvuorilla?
Jos, niin voit auttaa tutkimusta ottamalla kuvia, jotka osoittavat, mitä kaikkea ihmisen jättämää roinaa merestä tai rannikolta löytyy.
Iceberg-projekti tutkii valtamerten ja rannikkojen saastumista ja saastumisen vaikutuksia arktisella alueella.
Tutkijoita kiinnostaa, mistä saasteet ovat peräisin ja mitä ne ovat. Mistä rantaan kellunut muovinpalanen on lähtöisin, mitä tulee laivojen jätevesien mukana?
Kuvia ja tietoja havainnoistaan voi lähettää interaktiivisen kartan kautta.
