Kävimme seu­raa­mas­sa, miten kai­vin­ko­ne poistaa Lut­to­joen purojen vael­lus­es­tei­tä yk­si­tel­len – Työ on tark­kaa, et­tei­vät ar­vok­kaat raakut häi­riin­ny

Katso video:

Kaivinkoneen isoa kauhaa liikuttelee urakoitsija Antti Ollilan väkeen kuuluva Jari Toimela noin 40 vuoden kokemuksella. Ryhmään kuuluu myös Matti Isojärvi.

– Mehän tehdään mitä käsketään, niin hyvin kuin osataan. Siitä on tarkat ohjeet, Ollila tuumii kulkuväylien rakentamisesta simpukoille.

Metsähallituksen Jarkko Soikkonen ja Markku Niemimuukko virittävät puroon työn ajaksi suodatinkangasta, joka nappaa vedessä liikkuvan hienoimman aineksen kiinni. Vesi voidaan ohjata myös sivuun jängälle, josta puhdas vesi valuu puron uomaan.

Yllättäen puron alajuoksulta löytyy vanha tienpohja, johon aikanaan on rakennettu rumpu tukeista. Se on jo sortunut, mutta tarkempi katselmus osoittaa veden hakeneen reittinsä sen läpi. Löytö ei aiheuta enempiä murheita.

Sammakko ehti ensimmäisenä

Metsähallituksen erätalous kartoitti vuosi sitten kalaesteitä Luton vesistöstä ja tuolloin havaittiin tierumpujen haittaavan kalojen liikkumista. Metsähallituksen tierakentamisen esimies Tapani Pennanen sanoo, että Metsähallituksen metsätalouden puoli on budjetoinut esteitten purkamiseen.

– Tänä vuonna niitä tehdään semmoinen parikymmentä kappaletta. Metsätalouden luonnonhoitorahaa käytetään noin 150 000 euroa.

– Nyt käydään länsipuoli ja ensi vuonna toivon mukaan jatketaan Rajajoosepintien itäpuolella.

Luttojoki virtaa Saariselältä Raja-Jooseppiin ja itärajan yli.

Työn täytyy olla Pennasen mukaan tarkkaa, koska Lutto on raakkujoki. Metsähallituksen suunnittelijat Aune Veersalu ja Sakari Kankaanpää etsivät raakkuja kesällä sukeltamalla jokia ja puroja kilometrikaupalla.

– Löysimme aivan uusia esiintymiä, raakkututkija Veersalu iloitsee ja sanoo, että ajatteluakin raakkuvesistä piti korjata.

– Puroissa on myös raakkuja, jotka ovat sopeutuneet kasvamaan taimenen avulla.

Vaellusesteiden poistaminen auttaa Veersalun mukaan raakkuja, jotka pääsevät jalkansa avulla etenemään peltiputken läpi. Muutoksesta hyötyvät myös muut vesiötökät sekä mutu, taimen, rautu tai vaikka harri.

– Kävin katsomassa ensimmäistä putken asennusta ja sinne oli jo sammakko menossa ennen kuin työt loppuivat, Veersalu kertoo.

Arvokkaita vesistöjä

Raakkuesiintymien tutkimisen jälkeen on laadittu ohjeet, miten kalaesteitten kohdalla toimitaan raakkuja haittaamatta. Pennasen mukaan myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) on tietoinen asiasta.

Rumpujen kolistelu ja uusien raakkuesiintymien löytö ovat erikoissuunnittelija Sakari Kankaanpään mielestä auttaneet myös Metsähallitusta sisäisesti. Nyt ja vastaisuudessa tieto kulkee Luontopalveluiden ja Metsätalouden yksiköiden välillä sujuvasti.

– Tässä on nyt ensimmäistä kertaa tehty töitä yhdessä ihan oikeesti, Kankaanpää kiittää.

Luton vesistöä on kaluttu vuosikausia ja uskottiin jo, että kaikki raakut on paikallistettu. Uudet löydöt ovat kuitenkin Metsähallituksen luonnonhoidon asiantuntijan Minna Lallin, Veersalun ja Kankaanpään mielestä merkittäviä ihan maailman mittapuussakin.

– Nämä ovat hyvin tärkeitä vesistöjä, siksi näihin rahaa pistetään, Lalli arvioi Inarin aluetta.

– On hyvä, että tulee käyttöön tietoa ja osataan valita oikeat purot tähän hommaan, Veersalu toteaa.

Uusia raakkuja kasvamassa

Luttojokeen on myös istutettu Keski-Suomessa laitoksessa kasvatettuja raakunpoikasia Salmus-hankkeessa, jota toteutetaan Jyväskylän yliopiston ja Metsähallituksen voimin. Työ alkoi Konneveden tutkimusasemalla 2016.

Simpukoitten luontainen lisääntyminen estyi, kun Neuvostoliitto valjasti Luton alajuoksun voimataloudelle ja lohi katosi.

Luton raakku tarvitsee kasvaessaan lohta väli-isäntänä, mutta taimenkin siis käy osalle niistä. Raakku voi elää yli 200-vuotiaaksi ja Utsjoelta on vastikään löydetty 290-vuotiaita simpukoita.

Lue myös: Terhi Tuovinen alkoi tuntea surua ja haikeutta Lapin luonnossa liikkuessaan – Valokuvaaja vie meidät tutustumaan eläimeen, jonka ihminen tuomitsi hitaaseen sukupuuttoon