Oulun linja-autoasemalla pyörii jännittyneen innostunutta väkeä. Alkamassa on Oulun yliopiston partiolippukunnan eli Soopan perinteinen pääsiäisvaellus. Tällä kertaa suuntana on Ruotsin Nikkaluokta.
Ensikertalaisina pääsiäisvaellukselle ovat lähdössä kaverukset Uku Kankaanpää ja Tomi Ahonen.
Kankaanpää opiskelee Oulun yliopistossa rakennustekniikkaa, Ahonen tietotekniikkaa.
– Tämä on ensimmäinen talvivaellukseni koskaan. Metsäsuksilla olen hiihtänyt muutaman kerran. Vähän jännittää, mutta oletus on, että kaikki sujuu hyvin. Innoissani olen. On hienoa päästä Pohjois-Ruotsiin haastamaan itseään, Kankaanpää sanoo.
Ahonen kertoo vaellelleensa enimmäkseen kesällä, mutta ei talvivaelluskaan hänelle ihan uusi asia ole.
– Enimmäkseen mietityttää, miten hyvin suksi luistaa ja pysytäänkö reittitavoitteessa.
Alun perin kaksikon tarkoituksena oli vaeltaa kolmannen, aavistuksen kokeneemman eränkävijän kanssa hieman yli sadan kilometrin reitti, joka kiertää Kebnekaisen vuoristoalueen. Kolmannen jäsenen äkillinen sairastuminen muutti kuitenkin suunnitelmia. Uudelleen muodostetun ryhmän tavoitteena on vaeltaa noin 73 kilometriä.
Suunnitelmat voivat tietenkin edelleen muuttua esimerkiksi matkan varrella vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi. Lapissa, etenkin Norjan puolella, on sattunut viime aikoina lukuisia lumivyöryjä.
– Niistä on varoiteltu paljon. Alueella on tullut nyt paljon lunta ja lumivyöryvaara on olemassa, jos lähtee nousemaan jonnekin vuorelle, Kankaanpää sanoo.
Toistaiseksi sääennusteet ovat kuitenkin luvanneet kohtuullisen optimaalista hiihtokeliä ja pitenevät päivät mahdollistavat sen, että matkaa voi taittaa vaikka aamusta iltaan.
Ruoka ja vaatetus pohdituttivat
Viikon kestävälle vaellukselle ei voi lähteä ilman perusteellista valmistautumista. Kankaanpää lainasi metsäsukset ja sauvat Soopalta, mutta muutoin ulkoiluvarusteet löytyivät omasta takaa. Ahosen isoin hankinta oli ruokatermos.
Kankaanpää lähtee matkaan ahkion kanssa, Ahonen kantaa puolestaan rinkkaa selässään. Yöpyminen tapahtuu teltoissa.
Ruokia kaverukset pohtivat etukäteen paljon. Kuivamuonaa täytyi varata mukaan jokaiselle päivälle kahden lämpimän aterian verran. Lisäksi mukaan pakattiin esimerkiksi pähkinöitä, kuivia hedelmiä ja muuta nopeaa energiaa välipaloiksi.
– Tavoitteena on, että söisin aamuisin puuroa ja esimerkiksi pähkinöitä ja suklaata sekä kaksi kunnon, noin 800 kalorin lämmintä ateriaa päivässä. Ja siinäpä se oikeastaan onkin, Ahonen sanoo.
Kankaanpää kuivatti myös itse jauhelihaa mukaan.
– Oli melko projekti!
– Kuivamuonat ovat aika kalliita: helposti 7–10 euroa kappale. Tässä ollaan kuitenkin opiskelijoita, Ahonen kertoo.
Ruokalastin lisäksi reppuihin survottiin vino pino vaatteita.
– Minä olen vähän ylianalysoinut vaatetusta, että mikä on optimi, Uku myöntää.
– On aika helppo ottaa vahingossa liikaa tavaraa mukaan. Mutta mukavin osuus rinkan kanssa matkustamisessa on se, että kun rinkassa on viikon ruokamäärä, se kevenee matkan aikana. Rinkka voi olla yllättävän paljon kevyempi lopussa, Ahonen sanoo.
Näytöt piiloon
Matkaan lähtijöille on luvattu, että puhelinverkon pitäisi toimia alueella normaalisti. Kankaanpää varasikin matkaan kannettavan virtalähteen. Ahonen aikoo puolestaan pärjätä ilman.
Puhelin tuo turvaa, jos reissussa esimerkiksi sattuu jokin onnettomuus, mutta kaksikon ei ole tarkoitus tuijotella matkan aikana näyttöjä.
– Nyt on hyvä mahdollisuus eristäytyä muusta maailmasta. Ainakin minun mielestäni se on pieni osa kokemusta, Ahonen sanoo.
– Samaa mieltä. Varsinkin nyt, kun koulussa lähestyy kevätlukukauden loppuminen. On mukavaa tehdä viikon irtiotto luonnossa, Kankaanpää sanoo.