Kymmenen astetta on juuri sopiva lämpötila saunassa. Tätä mieltä on ainakin Pahka, joka touhuaa muina siileinä laatikossaan valmistautuen talvihorrokseen.
Pahka ei tuhise saunassa yksin, vaan seurana on viisi lajitoveria: Hippu, Jörri, Mikko, Sippura ja Öykki.
– Paljon on jouduttu siilejä ottamaan talteen nyt lumien tultua, Kati Alatalo tiivistää vapaaehtoisten siilinhoitajien kiireisen syksyn.
Alatalo on laskenut saunan lämpötilaa portaittain, jotta siilit voidaan siirtää horrosmökkeihin, joissa ne viettävät talven. Pienet mökit sijaitsevat omissa aitauksissaan vapaaehtoisten auttajien pihoilla ja siilit vapautetaan keväälle niille sijoille, mistä ne on löydetty.
Isolla möllykällä ei ole hätää
Siilit voivat olla liikkeellä Alatalon mukaan pitkälle loppusyksyyn ja vielä lumentulon jälkeenkin, sillä horrostaminen on yksilöllistä. Ruoka on kuitenkin loppusyksystä hereillä oleville eläimille vähissä.
– Kannattaa tarkkailla, miltä siilin kunto vaikuttaa, Alatalo neuvoo havainnoimaan myöhään liikkeellä olevia siilejä.
– Jos siili on iso möllykkä ja liikkuu reippaasti, ei ole hätää. Jos siili on puikulan mallinen tai peräpää on kapeampi kuin keskiruumis, voi sen ravintotilanne olla huono.
Myöhäissyksyn siileistä huolestuville Alatalo antaa hyvän nyrkkisäännön: kysy neuvoa ennen kuin teet mitään.
Jos siiliä pitää käsitellä, hansikkaat ovat suositeltavat, sillä siileissä voi olla tauteja, esimerkiksi salmonellaa.
Talvihorrokseen vasta tuhdissa kunnossa
Hoidossa siilien kunto kohenee nopeasti. Esimerkiksi Pahka painoi lokakuun alussa hoitoon tullessaan 701 grammaa ja nyt noin 1150 grammaa.
– Tästä huomaa, kuinka tärkeää tukiruokinta on, Alatalo kertoo.
Siilin on syytä olla talvihorrokseen mennessään tuhdissa kunnossa, sillä se viettää horroksessa jopa 6–7 kuukautta ilman ravintoa.
Pahka puhisee pontevasti ilmeisesti vastalauseena sille, että sen laatikko nostetaan kirkkaisiin valoihin kuvausta varten. Puuskutus loppuu, kun Alatalo nostaa siilin hanskoilla tarkasteltavaksi ja Pahka käpertyy palloksi.
– Toivomme, että siilit pysyvät villeinä, eivätkä totu ihmisiin, Alatalo kertoo.
Talvikuukaudet siilinhoitajat saavat hengähtää, mutta huhti- ja toukokuussa on taas työtä tiedossa.
– Keväällä on usein hoidettavien buumi, kun osa siileistä lähtee liian aikaisin liikkeelle, Alatalo kertoo.
