Val­mis­tau­tu­mi­sen kan­nat­taa olla hauskaa

Pohjois-Suomessa järjestetään kesäisin useita niin sanottuja elämysurheilutapahtumia. Yhteistä niille kaikille on, että niissä edetään matka, joka kuulostaa seikkailulta tavalla tai toisella: Ensinnäkin se tapahtuu luonnon keskellä. Se on joko todella pitkä, tai sitten etenemisen tapa kuulostaa erikoiselta ja jännittävältä, kuten uinti joessa myötävirtaan.

– Pääsee näkemään luontopaikkoja, joissa ei ole koskaan aiemmin käynyt. Kun on ilmoittautunut tapahtumaan, tulee helpommin myös lähdettyä noihin uusiin paikkoihin, kiteyttää Kari Vierimaa.

Hän on harrastanut elämysurheilutapahtumissa käymistä jo kymmenen vuotta ja osallistunut kymmeniin sellaisiin. Joitakin hän on ollut myös itse järjestämässä.

Parhaiten Vierimaan mieleen on jäänyt se, kun hän on juossut Karhunkierroksella jokiuomassa hiekkakumpuja pitkin hyvällä säällä. Toisaalta mieleen on jäänyt myös sellaiset hetket, kun hän on ollut yön yli kestävässä seikkailutapahtumassa kylmissään ja märkänä korvessa kello neljä aamuyöllä – ja selvinnyt siitäkin.

”Selvisin tästäkin” -kokemus on Vierimaalle tärkeä.

– Kisan jälkeen jalat ovat viikon kipeänä. Kavereiden kanssa puhutaan, että ei ikinä enää. Kuukauden päästä on kuitenkin jo ilmoittauduttu seuraavaan, Vierimaa sanoo.

Kari Vierimaa kuvailee, että pitkän matkan talsiminen tai juokseminen metsässä tuntuu ajatuksena siltä, että se on fyysisesti raskasta. Lopulta fyysinen painon tuntu ei olekaan ratkaisevaa, vaan ratkaisevaa on henkinen raskauden tuntu. Jotta jaksaa, täytyy puskea itseään eteenpäin, vaikka ajattelisi, ettei pysty siihen.

– Etenemisessä auttaa se, että syö ja juo koko ajan jotakin. Suun pitää käydä melkein koko ajan. Olen tottunut pitämään aina evästä matkassa, jotta energiat säilyvät, Vierimaa kertoo.

Tänä kesänä hän seikkailee Kairacrossissa, joka järjestetään tänä vuonna Saimaalla ja Pyhäjärvellä Pohjois-Karjalassa. Aiemmin hän on osallistunut siihen Vätsärin erämaassa Inarin lähellä. Tapahtumassa retkisuunnistetaan: rasteja etsitään sekä jalan että meloen. Koko ajan mukana on packraft eli pienikokoinen ilmatäytteinen kanootti. Puolet matkasta mennäänkin kanootilla meloen ja puolet jalkasin.

Matka edetään pareittain joukkueena, mikä on myös turvallisuuskysymys. Jos itselle sattuisi jotakin, kaveri voi hälyttää apua. Tänä vuonna Vierimaan mukaan joukkuekaveriksi lähtee ystävä Kati Perälä.

– Seikkailukisoissa ei ole kyse pelkästään siitä, että löytäisi rastit, vaan rasteilla on usein tehtäviä tai muuta mielenkiintoista.

Mukavan tapahtumasta tekee sekin, että siinä vietetään aikaa yhdessä muiden kanssa. Lähtöä suunnitellaan porukalla, ja suunnistaessakin saa tehdä yhteistyötä joukkuekaverinsa kanssa.

Valmistautuminen elämysurheilutapahtumiin on oma lukunsa. On sanomattakin selvää, että vaikkapa sadan kilometrin polkujuoksuun metsässä ei kannata ilmoittautua, jos keho ei ole tottunut liikkumaan paljon. Sen sijaan tavoitteena voisi olla osallistua retkimeiningillä tapahtumaan, jossa matka on kymmenen kilometrin paikkeilla.

Vierimaa vinkkaa, että ensimmäisenä kannattaa lähteä ihan vain metsään tottumaan liikkumiseen ja metsän vaihtumiseen avarasta mäntykankaasta sakeaksi lehdoksi.

Avuksi harjoitteluun voi pyytää kaveria, joka on jo harrastanut elämysurheilua aiemminkin. Vierimaa on toisinaan auttanut kavereitaan valmistautumaan retkisuunnistukseen. Hän on hyvä keksimään heille porkkanoita, tai pikemminkin karkkeja.

– Erään kerran piilotin kaverille metsään suklaita, jotka saa syödä, kun on löytänyt rastit. Hän tosin sanoi, että löytää suklaat jo hajun perusteella, Vierimaa sanoo.

Retkisuunnistuksen opettelussa tärkeää on, että pitää uskaltaa eksyä lähimetsään ja sitten löytää itsensä kartalta uudestaan. Sen sijaan pitkässä polkujuoksussa tärkeintä on, että oppii juoksemaan riittävän hitaasti. Niin, että se tuntuu sipsuttelulta.

– Kun juoksee hiljempaa, jaksaa paremmin ja nivelet ja lihakset kestävät rasituksen helpommin.

Valmistautuessa kannattaa käyttää niitä varusteita, joissa aikoo osallistua itse tapahtumaankin.

– Jos vaikkapa kengät ovat huonot, kyllä sen jo harjoitellessa huomaa.

Parasta kuitenkin on, jos pystyy suhtautumaan harjoitteluun kyllin rennosti ja leikkimielellä. Liika suorittaminenkin voi kostautua stressinä ja ylikuntona, jolloin jaksaakin huonommin kuin normaalisti. Rentous voi toki olla monelle helpommin sanottu kuin tehty.

Vierimaa miettii, että hänen täytyisi keksiä joukkuekaverin kanssa tulevalle viikonlopulle jokin hyvä harjoitus. Edellisenä viikonloppuna hän kävi ystävänsä Maija Karvosen kanssa treenaamassa.

– Maija harjoittelee juuri NUTS-polkujuoksutapahtumaan Pallas–Ylläkselle, ja hän oli hommannut nipun vanhoja autonrenkaita. Tuli mieleen, mitähän tapahtuisi, jos vetäisi niitä metsässä hiekkatiellä muutaman tunnin. Ja hyvinhän se meni.