Tässä pari pientä vinkkiä, jos satut liikkumaan Puolangan ja Hyrynsalmen rajamailla. Toinen on Suomessa harvinainen kaksoisvesiputous ja toiselta pääsee ihailemaan alueen näyttäviä vaaramaisemia.
Molempia voi kutsua niin sanotuiksi piipahduskohteiksi. Sillä tarkoitan paikkaa tai nähtävyyttä, jonka voi nähdä esimerkiksi alle tunnissa, kun päiväretki on yleensä vähintään useamman tunnin keikka. Toki näissäkin maastoissa voi retkeillä sydämensä kyllyydestä.
Komulankönkään kaksoisvesiputous
Alueen vesiputouksista Komulanköngäs jää vähemmälle huomiolle, kun Hepoköngäs on maan kuuluisimpia putouksia. Tosin Komulanköngäskään ei ole niin tuntematon kuin Liejeen putoukset Hepokönkään lähistöllä.
Syväjoen Komulanköngäs on erikoinen kaksoisputous, joskin toinen uomista on ilmeisesti louhittu vanhaa myllyä varten. Putous sijaitsee omalla luonnonsuojelualueellaan aivan Paljakan ja Ukkohallan yhdistävän Hallanmaantien tuntumassa.
Myllyrakennukset ja vanhat puurakenteiset rännit ovat itsessään hienoja, mutta varsinainen houkutin on putous. Lämpimänä päivänä tarkoitus on tehdä pulahdus.
Virallinen uimapaikka könkään alapuolella sijaitseva lampi ei ole, eikä kiviseltä rannalta ole mitenkään erityisen helppo astella uimaan. Lopulta järkevä reitti liukkaiden kivien löytyy kivien välistä puikkelehtien, ja keskellä lampea on ihan uimasyvää.
Kohti köngästä uidessa virta puskee jännästi vastaan. Suomen vesiputoukset -sivuston mukaan putouksessa on aikanaan ollut lippa, joka on uittovuosina räjäytetty pois. Harmi, koska olisi ollut hauska nähdä putous alkuperäisessä komeudessaan.
Könkäältä lähtee myös polku Ukkohalla-Vorlokin poluille, joilla pystyy tekemään hienon päiväretken alueen vanhoissa metsissä. Niistä, ja mahdollisesti alueen könkäät yhdistävästä Köngäskierroksen retkeilyreitistä lisää joskus toiste.
Paljakanvaaran näkötorni
Muutaman kilometrin päässä Komulankönkäästä on Paljakanvaara. Peruskartalta paikkaa voi sikäli olla vaikea löytää, että karttasana Paljakka löytyy ainakin neljästä eri paikasta pienellä alueella, jos Paljakan luonnonpuisto lasketaan.
Paljakanvaaralla kiertää Mustarinnan luontopolku, jonka pisin versio on kolmisen kilometriä pitkä. Tämän piipahduksen kohde on kuitenkin vaaran laella sijaitseva näkötorni. Luontopolku on myös selvästi vähemmän kuljettu kuin pisto suoraan näkötornille.
Vaaran huippu on 384 metrissä merenpinnasta, ja näkötorni lisää siihen vielä parikymmentä metriä. Huipulta näkymät ovat hienot, vaikka ollaankin suunnilleen ikivanhojen puiden latvojen tasalla. Paljakassa puut ovat jopa satoja vuosia vanhoja ja Luontoon.fi:n mukaan kyläpuheena kerrotaan, että Mustarinnan rinteillä kasvaisivat Suomen pisimmät kuuset.
Näkötornissa voi haukkoa henkeään katsellessaan ympäröiviä ikivanhoja metsiä. Vaaran länsi- ja eteläpuolella on Paljakan luonnonpuisto, mutta sen vanhoja kuusia ei käytännössä erota näistä Paljakanvaaran vanhoista kuusista.
Paljakanvaarasta ei ole suoraa patikkareittiä mihinkään suuntaan, mutta kylälle johtava vanha hiekkatie näyttää oivalliselta soratiepyöräilyyn. Lisäksi luontopolun tuntumassa sijaitsee Mustarinda-talo: Entisessä kyläkoulussa toimiva taiteellinen tutkimuskeskus ja taiteilijaresidenssi.
Vaikka Paljakan luonnonpuisto on aivan vieressä, tältä puolelta vaaraa sinne ei ole pääsyä. Luonnonpuistossa saa liikkua vain merkityillä reiteillä, puiston retkeilyreitti lähtee Paljakan hiihtokeskuksen puolelta vaaraa. Myös luonnonpuistosta lisää tuonnempana.