Kajakkipyörähdys on nopein tapa pelastautua, jos kajakki kaatuu. Kun pyörähdys onnistuu, meloja voi jatkaa matkaa saman tien.
Kävimme Raatin uimahallissa seuraamassa, miten melontaseura K&C:n vuorolla harjoiteltiin muun muassa tätä taitoa.
Kajakkipyörähdys on koskimelojan perustaito, joka myös retkimelojan kannattaa opetella, sillä pyörähdyksen osaaminen lisää turvallisuutta ja tuo varmuutta melontaan.
Pyörähdys perustuu tuentaan. Kun pyörähdyksen on oppinut, sitä tarvitsee tositilanteessa harvemmin, koska tuennoilla voi pitää kajakin pystyssä jo ennen kaatumista.
Horjahduksia oikaistaan tuennoilla.
Pienet horjahdukset voi oikaista alatuennalla. Alatuennassa melojan kyynärpää on ylhäällä ja mela suunnilleen vaakatasossa veden pinnan yläpuolella lavan lusikkapuoli ylöspäin.
Meloja painaa melan lapaa veteen, nojaa melaan ja samalla lantion ja polvien avulla oikaisee kajakin.
Ylätuentaa käytetään, kun on horjahdettu niin pitkälle, että kaatuminen on lähellä. Ylätuennassa melojan kyynärpää on alhaalla ja mela on suunnilleen vaakatasossa lavan lusikkapuoli on alaspäin.
Meloja painaa melan lapaa veteen tai tekee melanvedon, nojaa vedessä olevaan lapaan päin ja oikaisee kajakin lantionliikkeen avulla.
Tuennoissa on tärkeää pitää käsi vähän koukussa. Jos meloja ottaa tukea käsi aivan suorana, paine kohdistuu olkapäähän, joka voi mennä sijoiltaan. Tämä on yksi yleisimpiä tapaturmia melonnassa.
Kajakkipyörähdys on kuin ylätuenta, joka aloitetaan pää alaspäin.
Ensimmäiseksi kaatunut meloja kurottaa kohti pintaa ja vie melan kajakin suuntaisesti kajakin viereen. Mela on veden pinnassa lapa käännettynä siten, että lavan kajakin puoleinen sivu on hieman alempana, jotta melanveto pintaa pitkin onnistuu.
Sitten hän tekee kaarivedon veden pintaa pitkin. Mela pysyy suunnilleen vaakatasossa, toinen lapa vedessä ja toinen veden pinnan yläpuolella lähellä kajakkia.
Vedon alussa melojan vartalo seuraa melaa ja melojan pää nousee veden pinnan tuntumaan, mutta ei pinnalle.
Siinä vaiheessa, kun mela on kohtisuorassa kajakkiin nähden, meloja ottaa vedestä tukea nojaamalla vedessä olevaan lapaan päin. Samalla meloja kääntää kajakin oikein päin lantion ja polvien avulla. Melojan pää nousee viimeisenä ylös vedestä.
Pyörähdystä helpottaa, jos meloja pystyy nojaamaan lopussa taaksepäin, jolloin melojan painopiste on lähellä kajakin pyörähdysakselia. Jos meloja istuu selkä suorana, kajakki on vaikeampi kääntää.
Yksi yleinen epäonnistumisen syy on, että melanveto suuntautuu väärin. Jos mela ei pysy pinnassa ja veto suuntautuu liikaa pohjaa kohti, on melojan asento väärä ja melasta on vaikea saada riittävää tukea.
Toinen tavallinen virhe on vedestä ylös nouseminen pää edellä.
On luonnollista, että ihminen yrittää sukeltaa pinnalle pää edellä, mutta tämä yleensä estää pyörähdyksen onnistumisen. Kun meloja nousee vedestä ylös pää edellä, hän kääntää samalla lantiollaan kajakkia nurin, eli meloja taistelee itseään vastaan. Tällä tavalla kajakkipyörähdys on todella raskas tehdä.
Helpointa on opetella kajakkipyörähdystä osaavan opettajan kanssa. Useat melontaseurat, latuyhdistykset ja yritykset järjestävät uimahalleissa harjoituksia, joissa voi kartuttaa taitojaan. Uimahallin kirkkaassa vedessä on helpompi hahmottaa, miten melanveto ja liikkeet pinnan alla pitäisi tehdä.
On tärkeää, että meloja osaa irrottaa aukkopeitteen ja sukeltaa pintaan, jos pyörähdys ei onnistu. Jos ei ole aiemmin kaatunut kajakilla, harjoittelu kannattaa aloittaa kaatumisesta. Vieressä oleva opettaja tai kaveri lisää turvallisuutta.
Kajakin kaatuessa melojan pitää aluksi pysyä paikallaan kajakissa, jotta pyörähdys voisi onnistua. Jos jaloilla ja polvilla ei ole kunnollista tukea kajakin sisällä, meloja voi pudota pois kajakista kaatumisen aikana. Kajakin on oltava sopivan kokoinen ja jalkatuet on säädettävä niin, että polvet ovat kiinni kajakin kannessa.
Harjoituksissa on hyvä käyttää uimalaseja ja nenäklipsiä, jolla estetään veden meneminen nenään kaatumisen aikana. Toinen vaihtoehto on käyttää sukellusmaskia, joka suojaa sekä silmiä että nenää. Myös korvatulpat voivat olla tarpeen.
Tärkein asia tuennoissa ja kajakkipyörähdyksessä on lantionliike, jonka harjoittelun voi aloittaa ottaen tukea altaan reunasta.
Tällöin meloja ensin kaataa kajakin altaan reunan vieressä. Sitten hän kurottaa pintaan, ottaa kiinni altaan reunasta ja nostaa pään lähelle veden pintaa sekä kääntää lantion ja polvien avulla kajakin oikein päin. Pää nousee viimeisenä vedestä.
Lantionliikkeeseen voi hakea tuntumaa kääntelemällä kajakkia nurin ja oikein päin useita kertoja. Oikealla tekniikalla voimaa ei tarvita paljon.
Saman voi tehdä myös niin, että ottaa tukea kaverin kajakin keulasta.
Kannattaa varoa, ettei lyö päätään altaan reunaan. Harjoittelussa voi käyttää kajakkikypärää.
Myös ylätuentaa voi harjoitella avustettuna. Harjoituksessa opettaja seisoo uima-altaassa kajakin vieressä ja antaa melalle tukea.
Meloja lähtee kaatamaan kajakkia opettajaan päin. Hänen kyynärpäänsä on alhaalla ja mela on suunnilleen vaakatasossa, lavan lusikkapuoli alaspäin. Opettaja pitää kiinni melan lavasta ja antaa tukea.
Meloja nojaa vedessä olevaan lapaan päin ja oikaisee kajakin lantionliikkeen avulla.
Kun kajakin kääntäminen lantion avulla ja ylätuenta onnistuvat, voi siirtyä harjoittelemaan kokonaista pyörähdystä opettajan kanssa. Harjoituksessa opettaja seisoo uima-altaassa kajakin vieressä ja antaa melalle tukea.
Kun meloja kaataa kajakin, opettaja ohjaa melan oikean paikkaan ja melanvedon lähtemään oikeaan suuntaan.
Kun mela on kohtisuorassa kajakkiin nähden, meloja ottaa tukea nojaamalla vedessä olevaan lapaan päin. Samalla meloja kääntää kajakin oikein päin lantion ja polvien avulla. Opettaja tukee melaa tarvittaessa. Melojan pää nousee viimeisenä ylös vedestä.
Kajakkipyörähdyksen harjoittelu ja taitojen ylläpito vaatii paljon toistoja.
Pyörähdys voi onnistua helposti hyvissä olosuhteissa uimahallissa, kun meloja on henkisesti valmistautunut kaatumiseen.
Jos kaatuminen sattuu yllättäen vaikkapa joella, jonka vesi on kylmää ja tummaa, melojan pitää hallita mielensä ja tehdä kajakkipyörähdys kylmän rauhallisesti, samalla tavalla kuin uimahallissa.
Jos pyörähdys ei onnistu, meloja joutuu poistumaan kajakista ja uimaan. Tässä tilanteessa kavereista voi olla suuri apu.
