Pitkät kalsarit, merinovilla sekä sellainen määrä vaatekerroksia, että siihen viimakin pysähtyy kuin seinään.
Näin voisi kiteyttää sunnuntaina iltapäivällä pakkasta uhmaavien oululaisten ja vähän kauempaakin tulleiden vinkit tarkenemiseen.
Lähes kaikki oululaiset ja pian tänne tultuaan myös tullista tulleet tietävät, että pakkasessa pärjäämisen ja talvisen extremeulkoilun testi on taivaltaa kovin pahasti kylmettymättä Tuiran silloilla.
Sinne siis pakkasherraa tai -rouvaa uhmaten. Varmuuden vuoksi ennen lähtöä tehdään pikasilmäily nettiin hakusanoilla paleltumat ja niiden hoito.
Sillalla lämpötila on kuitenkin pieni pettymys. Lämpömittari kertoo, että pakkasta on 19 astetta, mutta koska tuulta ei ole oikeastaan yhtään edes puuskissa, se ei lisää pakkaseen yhtään purevuutta. Siis Oulussa?!
Päivä on kuitenkin kaunis ja kirkas. Maisema on valkoinen, ja aurinko on alkanut vasta miettiä laskeutumista punertaen taivasta. Juuri sellainen talvikeli kuin pitäisi aina ollakin.
Kovin on hiljaista. Kohta kuitenkin Tuirasta päin kävelee keskustaa kohti Anni Annunen. Hengitys on huurruttanut hänen kaulahuiviinsa valkean reunuksen.
No niin, mitä sinulla on päälläsi?
Annunen katsahtaa vaatetustaan.
– Tämä taitaa olla laskettelutakki. Sitten on turkisvuoriset rukkaset, pitkät merinovillakalsarit, pipo, merinovillakauluri sekä kaulahuivi, hän luettelee.
Jalassaan Annusella on ihan perustalvikengät sekä villasukat. Takin alla on pitkähihainen paita ja sen päällä villapaita. Kerrospukeutuminen on se juttu.
Mitään pakkasrajaa Annusella ei ole. Jos on pakko lähteä hirmupakkaseen, niin sitten mennään.
– Kannattaa pysyä liikkeellä, Annunen vinkkaa lähtiessään pakkasohjeekseen.
Raatin puolella vastaan astelevat Mika Heiskanen ja Katri Matinlauri. Parivaljakko on matkalla Lyöttyyn.
Mika Heiskanen on kääriytynyt erinäisiin vaatekertoihin, hupun kätkemiä kasvoja ympäröi valkoinen huurrepeite.
Heiskanen laskee, että hänellä on yllään yhteensä kolme kerrosta. On kerrasto, verkkarit, hiihtohousut ja t-paita, pusero, toppatakki, kauluri, talvikengät ja villasukat.
Entä Matinlauri?
– Liian vähän! Jalat paleltuu. Yläosassa on kolme kerrosta, mutta alaosassa vain yksi, Matinlauri rypistää otsaansa.
Syy alipukeutumiseen on yksinkertainen, Matinlauri ei omista talvihousuja. Nyt se kostautuu.
Heiskanen sen sijaan on varustautunut kunnolla.
– Sanoin jo lähtiessä, etten ala aliarvioimaan pakkasta. Nöyrästi pitää suhtautua, varsinkin kun on vähän pitempi lenkki.
Heiskasen pakkasvinkki ovat pitkät kalsarit ja kerrospukeutuminen. Kaulurin hän on asemoinut pipon alle takaa päälaelleen saakka.
Linnansaaressa Tähtitornin kupeessa rantaa kohti käyskentelee Vesa-Pekka Virtanen toisessa kädessään musta kapsäkki ja toisessa kiekkomainen musta kangaslaukku.
Isommassa salkussa on drone ja pienemmässä sille levitettävä laskeutumisalusta. Virtanen on lähdössä lennättämään kopteria, ja se on tosi kylmää hommaa. Siksi hänellä vaatekerroksia riittää.
Aloitetaan alhaalta. Talvikengissä Virtasella on kahdet pohjalliset ja jalassa tavalliset sukat sekä villasukat.
Sitten on pitkät puuvillakalsarit, collegehousut ja toppahousut. Sen yläpuolella t-paita, merinovillapaita ja äidin kutoma villapaita oikeaa lampaan villaa.
Käsissä Virtasella on kahdet hansikkaat sekä niiden välissä pieni lämpöpussi.
– Lämpöpussi on oikeasti toimiva ja kestää 8–10 tuntia. Dronen lennätys on kamalaa sormille. Sitä varten salkussa on vielä erilaiset lapaset.
Pakkaspukeutumisen viimeistelevät untuvatakki, anopin kutoma kypärälakki sekä kaulahuivi ja karvareuhka. Lisäksi, jos tarvitaan, Virtasella on olemassa vielä erikseen lämpöpohjat kenkiin.
Dronella ei ole pakkasrajaa, mutta akut pakkaavat hyytymään nopeasti. Siksi Virtasen salkussa on akun alla vielä yksi lämpöpussi. Kuiva pakkassää sopii lennättämiseen hyvin. Jos on liian kosteaa, ropelit jäätyvät.
Virtanen on koulutukseltaan ammattivalokuvaaja. Dronen hän osti marraskuussa.
– Olen sillä kuvannut lähinnä kaupunkimaisemia pimeään aikaan, mutta nyt oli niin hieno keli, että piti lähteä.
Ruskossa laskettelukeskuksen parkkipaikalla oululaista talvea ja Ruskotunturia ovat ihmettelemässä Sveitsistä kotoisin olevat Jana Flury ja Dario Josi. Flury kertoo työskentelevänsä Oulun yliopistolla ja asuvansa Oulussa. Miesystävä Josi on tullut käymään Oulussa vanhempiensa, veljensä ja tämän tyttöystävän kanssa.
Mukana on myös valkoinen isovillakoira Philou. Kohta nelivuotiaalla Philoulla on sininen, paksuvuorinen mantteli sekä joka tassussa mustat töppöset.
Jana Flury kertoo, että ilman tossuja lumi pakkautuu tassujen varpaiden väliin paakuiksi ja kävely tekee kipeää. Rauhallista puudelia eivät jalkineet näytä häiritsevän.
Seurue on ehtinyt reissullaan jo käydä seikkailemassa Oulun keskustassa, kauppatorilla ja Nallikarin rannalla, missä oli "jäätävän kylmä". Lisäksi on tehty visiitti Rovaniemelle.
Ruskotunturin juurella tuntuu melko kylmältä, toteaa Dario Josi. Sveitsissäkin on toki kylmää ja vuorilla voi olla parikymmentä astetta pakkasta, mutta yleensä pakkanen pysyttelee noin kymmenessä asteessa. Kerrospukeutuminen on talvista arkipäivää myös Sveitsissä.
– Täällä Oulussa ilma on kosteampaa. Siksi täällä pakkanen tuntuu kylmemmältä, tietää Jana Flury.
Dario Josin poppoo aikoo viipyä Oulussa torstaihin saakka. Pakkasesta he pääsevät siis nauttimaan lisääkin, sillä Ilmatieteen laitoksen mukaan kovat pakkaset jatkuvat Oulun seudulla ja Pohjois-Pohjanmaalla ainakin alkuviikon ajan.