Pitkien vaellusreittien lähtöpaikka Kilpisjärvi tunnetaan myös kahdesta kuuluisasta päiväretkikohteestaan. Suositut reitit vievät yli 1 000 metriä korkean Saanatunturin huipulle ja Mallan luonnonpuiston läpi Kolmen valtakunnan rajapyykille.
Koska moni retkeilijä myös välttelee kuuluisimpia reittejä, ovatko nämä kaksi kohdetta niin kiinnostavia, että niitä varten kannattaa pysähtyä Kilpisjärvellä? Vai voiko päiväretkielämyksiä etsivä jättää Kilpisjärven väliin ja porhaltaa suoraan vaikka Norjan puolelle?
Saanan henkeäsalpaavat maisemat
Kilpisjärven kuuluisin nähtävyys on Saanatunturi, jonka jokainen suomalainen tunnistaa jo muodosta. Tunturin huiputus on tuntunut niin tarpeettomalta, etten ole koskaan vaivautunut huipulle, vaikka olen käynyt Kilpisjärvellä useampaan otteeseen.
Olisi kannattanut. Kirkkaalla säällä Saanalta avautuvat upeat, henkeäsalpaavat maisemat Ruotsiin, Norjaan ja syvemmälle Käsivarren erämaahan. Ehkä asiaa tulee katsottua sinivalkoisten silmälasien läpi, mutta Saanan maisemat kestävät vertailua naapuri-Norjankin jylhiin paikkoihin.
Saanalle nousu on pituutensa puolesta melkein piipahdus, sillä polku on yhteen suuntaan noin neljä kilometriä. Nousua tulee kuitenkin selvästi yli 500 metriä, joten Saana on lähempänä puolipäiväretkeä kestoltaan ja vaativuudeltaan.
Rankan nousun lisäksi maasto on melko vaikeakulkuista niin alkupään tunturikoivikossa kuin ylempänä Saanan kivisellä harjanteellakin, joten huiputus vaatii kohtuullista kuntoa ja liikunnallisuutta.
Luontoa ja linnoituksia
Saanan reitin ehdoton vetonaula ovat maisemat, mutta se on luontopolkunakin kiehtova. Alarinteiden vehreässä lehdossa kasvaa ilahduttavaa tunturikoivikkoa ja ylempänä voi ihmetellä, miten ahtaissa kallionkoloissa vaivaiskoivu selviytyykin.
Itse tunturikin tuntuu erilaiselta kuin suomalaiset kalliot yleensä. Skandien vuoristo ulottuu Suomeen vain Käsivarressa, ja Saana on paljon nuorempi kuin idempänä Suomessa sijaitsevat tunturit.
Valtaosan kalliopahdasta kattava Saanan suojelualue on perustettu kasvien lisäksi siellä elävien perhosten suojelemiseksi. Lisäksi jyrkkärinteisellä tunturilla voi nähdä muun muassa petolintuja: Omalle Saanan retkelle osui peräti neljä muuttohaukkaa, joiden lentokuvioita oli mahtava seurata.
Jos kiipeämiseltä riittää energiaa, Saanalla on myös jotain saksalaisten toisen maailmansodan aikaisten linnoitusten raunioita ja jäänteitä.
Saana tarjoaa mielenkiintoisen retken myös vähäisemmällä näkyvyydellä, mutta maisemien kannalta kirkas keli on selkeästi paras. Lisäksi kirkkaalla ja kuivalla säällä tunturin huiputus on turvallisempaa.
Kolmen valtakunnan rajalle kävellen tai venekyydillä
Saanaakin kuuluisampi retkikohde Kilpisjärvellä on Kolmen valtion rajapyykki, jota mainostetaan myös Norjan puolella. Se on kansainvälisestikin harvinaislaatuinen paikka, kun Saana on monelle ulkomaalaiselle vain yksi vuori muiden joukossa.
Kesällä helpoin tapa piipahtaa rajapyykille on ottaa Malla-alus Kilpisjärven Retkeilykeskuksen edustalta. Alus kuljettaa retkeilijät Koltalahteen noin kolmen kilometrin päähän kuuluisasta rajapyykistä.
Paljon mielenkiintoisempi tapa retkeillä rajapyykille on kulkea jompaankumpaan suuntaan omin voimin, sillä polku kulkee Suomen vanhimman luonnonpuiston Mallan halki. Yksisuuntainen matka Retkeilykeskukselta on kaikkine siirtymineen reilut 15 kilometriä, kun edestakainen päiväretki Mallan polkua pitkin olisi reilut 22 kilometriä.
Toki ihan halpa elämys laivamatka Kilpisjärven halki ei ole: Kahden suunnan lippu maksaa 50 euroa henkilöltä, ja yhteen suuntaan pääsee 35 eurolla.
Tunturiluontoa Mallan luonnonpuistossa
Itse rajapyykin kiehtovuus riippuu siitä, miten jännältä tuntuu käväistä kolmessa eri maassa muutaman sekunnin aikana. Itse rajapyykki sijaitsee Koltajärvessä, ja sen luokse kuljetaan teräksisiä pitkoksia pitkin.
Rajapyykiltä Kilpisjärvelle päin polku nousee Mallan rinnettä loivasti, paljon loivemmin kuin Saanan reitti. Tunturikoivikossa vietetään siis pidempi aika, ja kilometrejäkin kertyy enemmän. Tämäntyyppistä luontoa löytyy vain Pohjois-Suomen tuntureilta, joten jos et ole koskaan päässyt kokemaan Lapin tunturikoivikkoa, tämä on yksi hyvä paikka aloittaa.
Kuten Saanalla, polun pohja on melko kivikkoinen ja kasvillisuus on rehevää ja lehtomaista. Noin 640 metrin korkeudella alkaa tunturiylänkö, jossa kasvillisuus jää matalammaksi ja näkymä tuo mieleen Skotlannin nummet ja karut maisemat.
Kitsiputouksen korkeutta on vaikea hahmottaa
Kolmen valtakunnan rajapyykiltä noin kuuden kilometrin päässä vastaan tulee reitin merkittävin luonnonnähtävyys: Iso-Mallan Kitsiputous. Sitä sanotaan korkeimmaksi ei-yhtenäiseksi vesiputoukseksi Suomessa, mutta varsinkin vähäisen veden aikaan putous ei ole erityisen näyttävä, vaikka se onkin yksi hienoimmista vesiputouksista Suomessa.
Putouksen portaisuuden vuoksi sen korkeutta on vaikea hahmottaa maan päältä. Lisäksi luonnonpuistossa ei saa poistua merkityltä reitiltä, joten parempaa perspektiiviäkään ei pidä lähteä hakemaan.
Kitsiputoukselta retkeilyreitti jatkuu Iso- ja Pikku-Mallan välistä ylänköä pitkin kohti Siilaskoskea ja Norjan puolelle johtavaa Käsivarrentietä. Mallan parkkipaikalta on vajaan parin kilometrin siirtymä Retkeilykeskukselle tietä pitkin, tai hieman pidempi Saanan luontopolkua.
MS Malla liikennöi syyskuun loppupuolelle asti. Sen jälkeen Kolmen valtakunnan rajapyykille pääsee esimerkiksi talvella hiihtolatuja pitkin. Rajapyykillä voi poiketa myös pidemmän Norjan tai Ruotsin puolelle suuntautuvan vaelluksen yhteydessä, joten päiväretkeen ei ole pakko tyytyä.
Vaikka välttelisi suosituimpia reittejä, Saanaa ja Mallaa ei kannata ylenkatsoa. Molemmat reitit ovat pysähdyksen arvoisia, vaikka olisi matkalla Norjan jylhiin maastoihin. Vain Kitsiputous ei kestä vertailua Norjan puolelta löytyviin.
