Joku sytytti nuotion kahteen lin­tu­tor­niin — Tal­koo­lais­ten mie­les­tä kyse on il­ki­val­las­ta

– Tuhotöitä täällä varmaan on tehty, Jukka Myllylä ajattelee.

Jätärin tornissa on viime viikon perjantaiaamuna viisi henkeä korjaustalkoissa.

Myllylä, Matti Komulainen ja Antti Lehtoaho repivät kuuden metrin korkeudessa vanhoja lattialankkuja irti. Iris Tornberg ja Ab Steenvoorden ojentelevat alhaalta käsin uusia paikoilleen naulattaviksi.

Samalla on päätetty parannella vähän kaiteitakin. Ilman ilkivaltaakin remontti vaikuttaa olleen ajankohtainen, sillä alkuperäiset, vuonna 2004 paikoilleen laitetut lattialankut ovat mätänemässä. Laho puu painuu tuntuvasti jalan alla niin, että vatsasta sieppaa täällä yläilmoissa.

– Turvallisuusasioita vähän korjataan. Sen verran, mihin varat riittää, Jukka Myllylä sanoo.

Myllylä ja Komulainen kertovat, että nuotion polttamat reiät huomattiin jo vuosi sitten.

Viime syksynä lintukerho sai BirdLife Suomen avulla tämän yhden tornin materiaalikustannuksiin, eli lankkuihin ja nauloihin, 400 euroa metsäyhtiö UPM:n talkootukea.

Vihtasalmen torni kunnostetaan kokonaan omalla rahalla. Lintukerho piti loppuvuodesta jäsenilleen joulukeräyksen, joka tuotti muutaman satasen. Sen pitäisi riittää tähän toiseen torniin.

Suurin osa Kuusamon lintutorneista on miesten mukaan hyvässä kunnossa.

Perinteisillä lintutorneilla on mobiilisovellusten rinnalla yhä tärkeä rooli lintuharrastuksessa. Torneja käytetään Komulaisen mukaan paljon: niissä käyvät lintukerholaisten lisäksi ulkomaalaiset lintuharrastajaryhmät ja ihan tavalliset ulkoilijat.

– Yleensä se, että lintutorni on tehty jonnekin, tarkoittaa, että se on hyvä lintupaikka. Sinne kannattaa mennä. Jos et tiedä yhtään, minne kannattaisi mennä linturetkelle, etsi kartalta lintutorni, Komulainen sanoo.

Talkoisiin osallistunut alankomaalaislähtöinen ornitologi ja lintumatkailuopas Ab Steenvoorden on myös lintukerhon jäsen.

Hän kertoo asuneensa Kuusamossa nyt viitisen vuotta. Tamperelainen vaimo halusi paikkaan, jossa hiihtää, ja Ab paikkaan, jossa katsella lintuja.

– Alankomaissa kaikki, tai ainakin minun tuntemani ihmiset, tietävät Kuusamon nimenomaan lintuharrastuspaikkana.

Vaikka Steenvoorden on vienyt työkseen ihmisiä jopa Etelämantereelle ihmettelemään pingviinien ja valaiden kaltaisia eläimiä, kuusamolaiset lintulajit eivät niiden rinnalla ole hänestä tuntuneet lainkaan tylsiltä.

Hän innostuu kuvaillessaan, kuinka helppoa täällä on löytää esimerkiksi sinipyrstön, pikkusirkun ja pohjansirkun kaltaisia lintuja, joita saattaa hyvällä tuurilla nähdä muualla Euroopassa viisi kertaa vuodessa.

Ja se, että metso saattaa tulla vastaan keskellä tietä, tuntuu yhä suorastaan ihmeelliseltä.

– Tämä on lintuharrastajille erityinen paikka.

Torankijärven rannassa sijaitsevasta Jätärin tornista voi erityisesti syksyisin seurata vesilintujen ja kahlaajien elämää. Niitä kokoontuu sorsastusaikaan veteen tuhansittain.

– Tässähän ei saa metsästää, ja linnut tietävät, ettei tässä haulikolla ammuta. Ne kerääntyvät tähän karkuun muiden järvien hullua pauketta, Komulainen sanoo.

Viime viikolla Komulainen näki täällä kevään ensimmäisen haapanansa ja kirjasi siitä yhden lajipisteen tämän vuoden saldoonsa.

Vaikka jäät ovat jo lähteneet, se ei tarkoita, että vesilintuja näkyisi nyt pilvin pimein.

Kevätmuutto tapahtuu joka vuosi samaan aikaan, Komulainen selittää, oli täällä kevät tai ei. Linnut eivät tuhansien kilometrien päässä etelässä tiedä, millainen sää meillä täällä Suomessa on, vaan ne suunnistavat tänne pesimään sitten, kun päivät alkavat olla tietyn pituisia.

– Joinakin keväinä ne tulevat tänne keskelle lumihankia ihmettelemään, että mitäs nyt tehdään.

Kuukauden etuajassa koettanut kevät pikemminkin hankaloittaa lintuharrastusta.

– Tavallisesti ne kerääntynyt pienille sulaplänteille, mutta nyt järvet ovat auki, joten ne hajaantuvat jo pesimäpaikoilleen.