– Pyiih pyiih, laulaa kapustarinta surumielisesti kiven päällä.
Joku alkaa etsiä kiikareita, toinen lintukirjaa, mutta ne ovat jääneet kotiin. Pystymme kuitenkin etäältäkin erottamaan linnun tuntomerkit: mustan ja kullankeltaisen kirjoman selkäpuolen sekä kapustan muotoisen, mustan vatsan. Niiden välillä kulkee valkoinen juova.
Joku tietää kertoa, että kapustarinta viihtyy erityisesti pohjoisen tuntureilla.
– Tästähän tuli lintubongausvaellus, joku hihkaisee.
Tosiasiassa kyseessä on viisipäiväinen joogavaellus, joka suuntautuu Utsjoen Osmasta Paistunturin erämaan sydämeen. Matkaan on lähtenyt seitsemän naista, osa pohjoisesta ja osa aina pääkaupunkiseudulta saakka.
Jo yhdentoista vuoden ajan jatkuneen perinteen takana ovat rovaniemeläinen Aksana Kurola ja jyväskyläläinen Nea Porsanger-Rintala. Kurola on erikoistunut astanga- ja Porsanger-Rintala yinjoogaan.
– Tapasimme toisemme ensimmäisen kerran kesällä 2014 – eli samalla, kun järjestimme ensimmäisen joogavaelluksen. Siitä lähtien vaellus on järjestetty yhtä lukuun ottamatta joka vuosi, kaksikko kertoo.
Konseptin ideointi sai alkunsa marraskuussa 2013. Silloin Kurola sai yllättävän puhelun saamelaiselta traumapsykoterapeutilta ja yinjoogaopettajalta Nea Porsanger-Rintalalta. Tämän tuttava oli suositellut Kurolaa yhteistyökumppaniksi tietäen, että Kurola järjestää joogavaelluksia ja -retriittejä Lapin luonnossa.
– Nea kertoi, että hänellä on Paistunturissa paratiisi, Kurola kertoo.
Se riitti vakuuttamaan Kurolan, eikä aikaakaan, kun kaksikko alkoi suunnitella joogavaelluksen järjestämistä Paistunturin erämaassa.
Vaellus alkaisi Tenojokilaaksosta, Utsjoelta, josta yhden yöpymisen jälkeen alkaisi vaellus kohti Paistunturin keskellä sijaitsevaa Koaskim-järveä. Siellä olisi määrä viettää kolme yötä. Aamut järvenrantamökillä alkaisivat astangajoogaharjoituksella ja päivät päättyisivät yinjoogaharjoitukseen.
Konseptin kantavana teemana olisi rauhoittuminen, lempeys, hemmottelu ja yhteys ympäröivään luontoon.
– Vaelluksen aikana teemme vaihtelevasti astangajoogaa ja yinjoogaa, dynaamista kehoa herättelevää joogaa ja erilaisia hengitysharjoituksia. Lisäksi teemme lyhyitä jooga-, hengitys- ja meditaatioharjoituksia – sään salliessa ulkona, muuten sisätiloissa, Kurola kertoo.
Matka omaan itseen
Ensimmäinen aamu alkaa joogaharjoituksella Utsjoen Osmassa, Porsanger-Rintalan kotitalon olohuoneessa.
Kurola ohjaa ryhmälle astangajoogatunnin, jonka tarkoituksena on avata kehoa edessä olevaa taivallusta varten. Edessä olisi noin 20 kilometrin vaellus Koaskim-järvelle. Mistään huippujen huiputuksesta tai kilpaurheilusta ei tällä vaelluksella ole kyse.
– Tunturissa kulkeminen voi olla matkaa omaan itseensä, uusien ystävien kanssa iloitsemista ja ihania hemmotteluhetkiä, ohjaajat kiteyttävät.
Hemmottelun elämyksestä tekee erityisesti se, että osallistujat saavat keskittyä luonnosta nauttimiseen oppaiden huolehtiessa suunnistamisesta ja muista järjestelyistä. Kun isommat matkatavaratkin kulkeutuvat maastoauton kyydissä suoraan tunturimökille, ei vaellukselle tarvita mukaan muuta kuin kevyt päiväreppu.
– Tämä on ihan luksusvaellus, yksi osallistujista toteaa.
Eräänlaista luksusta edustaa sekin, että matka etenee verkkaisesti ja kiireettä.
Kuin leirikoulussa
Tunturissa liikutaan aina säiden ehdoilla ja Pohjois-Lapin sää on kesälläkin tunnetusti vaihteleva.
Menomatka Koaskim-järvelle etenee ensin leppoisaan tahtiin puolipilvisessä säässä erämaan luontoa ihmetellen. Ensimmäiselle välietapillekin, tunturin laella sijaitsevalla ”joogasalille”, päästään kastumatta.
Siellä Kurola ohjaa lyhyen joogaharjoituksen. Sitten taivas alkaa tummua.
Sade kuitenkin pitelee itseään pilvien sisällä viime metreille saakka, eikä joogiseurue ehdi kastua kuin aavistuksen juuri ennen pääsyään erämaamökille – lukuun ottamatta jalkoja, jotka pääsevät virkistymään luonnonvedessä ylittäessämme tunturipuron avojaloin.
Osallistuminen edellyttää hyvää peruskuntoa ja terveyttä, mutta muuten lähteminen on aloittelevallekin retkeilijälle helppoa ja turvallista. Mukaan voi lähteä, vaikkei olisi aiemmin tehnyt joogaharjoitusta.
Päivän vaelluksen jälkeen saapuminen ”taivaan ja maan rajalle” – kuten ohjaajat Koaskim-järveä kuvailevat – tuntuu taivaalliselta. Ei vähiten siksi, että siellä odottavat lämmin sauna ja mökin keittiöstä nenään leijuva kasvisruoan tuoksu. Jälkiruoaksi on tarjolla harvinaista vaellusherkkua: raakakakkua.
Illan päälle Porsanger-Rintala ohjaa vielä lempeän yinjoogan, jonka jälkeen pääsemme kerrossänkyihin unten maille.
Tämä on kuin leirikoulussa.
Maailman laidalla
– Tänään kävelemme maailman reunalle.
Joogavaelluksen toisena päivänä sää on arvaamaton. Taivas on vuoroin puolipilvinen, vuoroin tihkusateinen, mikä tekee tunturi-ilmasta tavallistakin raikkaamman hengittää. Päivän ohjelmassa on meditaatiokävely läheiselle kukkulalle, jonka Kurola ja Porsanger-Rintala ovat nimenneet maailman reunaksi.
Kukkula piirtyy esiin repeilevän aamu-usvaverhon takaa järven vastarannalta. Sen juurelle päästäksemme meidän täytyy taivaltaa kostean varvikon, suomaan ja kivirakkaisen kamaran halki.
Matkalla pysähdymme hetkeksi seitakiven äärelle. Kukin uhraa sille jotakin: poimimansa kasvin tai kiven tai jotain, mitä on tuonut mukanaan. Sitten matka jatkuu huipulle hiljaisuuden vallitessa. Huipulla asetumme maailman reunalle.
– Nimi tulee siitä, että reunalta katsoessa näyttää kuin maailma loppuisi tähän, Porsanger-Rintala mainitsee.
Toinen kohde, jonka retken järjestäjät ovat nimenneet, on kivenheiton päässä Koaskim-järvestä sijaitseva Apinakallio. Porsanger-Rintala oli katsonut lapsiaan kiipeämässä kallioilla, ja todennut näiden näyttävän ihan apinoilta.
Kallion juurella levittäytyy pieni ja syvä tunturijärvi, jossa käymme pulahtamassa. Päivien päätteeksi saunotaan, syödään ja joogataan – ja kerran jopa paljuillaan.
Kurola ja Porsanger-Rintala ovat yhtä mieltä siitä, etteivät jooga ja vaeltaminen katso vuodenaikaa. Jokaisella vuodenajalla on puolensa. Kuten Kurola kiteyttää: kesä on ihana, syksy antaa elinvoimaa, talvea rakastan, kevät on inspiraation aikaa.
Paistunturin joogavaellus järjestetään seuraavan kerran 1.–5. elokuuta 2026.
Tavisjoogaa vaelluksella
Vaelluksella ei välttämättä tarvita joogamattoa tai pitkää joogaharjoitusta. Muutama tietoinen asana eli asento ja hengityshetki riittävät.
Oivallisia liikkeitä vaellukselle ovat esimerkiksi erilaiset nilkkojen ja jalkaterien herättelyt, alaspäin katsova koira (adho mukha svanasana), matala lonkankoukistajavenytys (anjaneyasana), seisten eteentaivutus (uttanasana) ja selänkierto. Yhteyden kehoon ja luontoon palauttaa vuorihengitys (tadasana).
Kenkien riisumisen jälkeen pyöräytä nilkkoja molempiin suuntiin ja paina jalkapohjaa maata vasten. Rullaile painoa päkiöiltä kantapäille ja takaisin ilman kenkiä, seisoma-asennossa. Tämä herättää jalkapohjan hermotusta ja ehkäisee jalkojen turvotusta ja kipuja.
Selän kierto avaa hengitystä ja selkärangan seutua. Sen voi tehdä seisten tai esimerkiksi kiven päällä istuen. Liikkeessä ylävartaloa kierretään ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan. Hengitys on hyvä pitää rauhallisena ja lantio mahdollisimman paikallaan.
