Kuusamon Vuotunkijärvestä nuotataan taas kanadanvesiruttoa. Tällä kertaa koetetaan löytää kustannustehokas tapa kerätä ja nostaa vieraslaji vedestä, jotta siitä voidaan tehdä lannoitetta tai energiaa. Samalla pyritään puhdistamaan vesistöä.
Jos uusi Biomassat kiertoon Koillismaalla -hanke onnistuu, on Kuusamossa tehty pioneerityötä, josta voi hyötyä koko Suomi, hankkeen projektipäällikkö Marjo Kämäräinen Naturpoliksesta sanoo.
– Vesirutto on kansallinen ongelma. Olisi tosi hienoa, jos täällä saataisiin ratkaisu aikaiseksi.
Jos vesiruton keräämisestä saadaan taloudellisesti kannattavaa, Kämäräinen uskoo, että se loisi yritystoimintaa.
– Kustannustehokkuus on kannustin sille, että ympäristönhoito lähtisi etenemään yritystoimintana. Voi raa’asti sanoa, että siinä vaiheessa, kun ympäristönhoito on bisnestä, ympäristöä ruvetaan hoitamaan, Kämäräinen sanoo.
Kuusamossa toteutettavassa hankkeessa ovat Naturpoliksen lisäksi mukana Oulun yliopisto, Proagria Oulu sekä Suomen ympäristökeskus Syke ja Luonnonvarakeskus Luke.
Yliopiston tehtävänä on yrittää kehittää laite, jolla vesiruttoa saisi niitettyä ja kerättyä mahdollisimman vähällä ihmistyöllä. Laite voi olla esimerkiksi leikkaava kone, joka leikkaa ja kerää vesiruton samalla. Tai ehkä joku imevä, ruoppaustyylinen kone, joka imee kasvuston, Perttu Niskanen Oulun yliopistosta kertoo.
– Molemmissa ratkaisuissa on käyttöön liittyviä haasteita ja pyrimme hankkeessa kehittämään prototyypin, joka olisi hyvin toimiva eri olosuhteissa.
Jos keinot löydetään, kasville itsessään on käyttöä. Luke tutkii hankkeen aikana erilaisia vesiruton hyödyntämisvaihtoehtoja, erikoistutkija Lea Hiltunen kertoo.
– Levitämme vesiruttoa pellolle biomassana. Sitä on jo testattu aiemmin ja huomattu, että ainakaan mitään haittavaikutusta sillä ei ole. Toivomme, että sillä olisi hyvä vaikutus sadon laatuun tai määrään.
Vesirutto soveltuu myös hyvin biokaasutukseen. Sen sivutuotteena syntyy mädätysjäännöstä, jonka jalostamista kierrätyslannoitteeksi selvitetään.
– Mädätysjäännös on nestemäistä, siinä on vain kolme prosenttia kuiva-ainetta. Sellaisenaan sitä on vaikea käsitellä tai kuljettaa kovin pitkälle. Jos mädätysjäännös saadaan vaikka pelletoitua tai rakeistettua, sitä voitaisiin kuljettaa ja käyttää laajemmaltikin, Hiltunen sanoo.
Lisäksi Luke tutkii vesiruttokasvien pinnalla elävää mikrobiyhteisöä. Sen roolia ei tunneta kovin hyvin, Hiltunen sanoo.
– Vesirutto on hyvä kilpailija vedessä. On mietitty, voisiko se johtua mikrobeista. Tiedetään, että mikrobit suojaavat vesiruttokasvia. Aiemmassa hankkeessa olemme eristäneet mikrobeja vesiruttokasvista ja testanneet niiden taudinaiheuttajien kasvua estävää vaikutusta laboratoriomittakaavassa.
Nyt tarkoituksena on testata, miten mikrobit käyttäytyvät käytännössä. Jos mikrobeilla havaitaan toisten eliöiden kasvunestovaikutuksia myös käytännön oloissa, voisiko niitä hyödyntää kasvitautien torjunnassa?
Kuusamolainen maatilayrittäjä Jari Käkilehto on seurannut läheltä aikaisempiakin vesiruttohankkeita. Vesiruton ravitsevuutta on testattu Käkilehdon perunapellolla. Se, että järveä piinaavasta kasvista voisi jalostaa lannoitteen, kiinnostaa.
– Keinolannoitteiden hinnat ovat räjähtäneet käsiin. Biokaasutukset kiinnostavat myös, koska meillä on sen verran pieni tila, että lehmänlanta ei riitä, mutta jos tästä saisi jatketta… näen, että se on tulevaisuutta.
Vertailujärviä hankala löytää
Vesirutto on Koillismaan vesistöissä iso ongelma. Niin iso, että kun uutta hanketta varten kartoitettiin vertailuvesistöjä, vei aikansa löytää kolme, joissa vesiruttoa ei olisi, projektipäällikkö Marjo Kämäräinen kertoo.
Palasista leviävä uposkasvi muodostaa laajoja vedenalaisia kasvustoja, jotka haittaavat muun muassa vesien virkistyskäyttöä.
Vesiruttoa on esiintynyt Koillismaalla jo ainakin parin vuosikymmenen ajan.
Vesiruton poistamisesta on se hyöty, että kun kasvi leikataan irti ja viedään pois, sillä kestää aikansa kasvaa takaisin.
Kun tätä toistaa pitempään, jossain vaiheessa veden fosforipitoisuus laskee sen verran, että vesiruttoa ei kasva uudestaan niin paljon.
Suomen Ympäristökeskus Syke tutkii vesiruton vaikutuksia vesistöihin. Tarkoituksena on verrata sitä, millaista eliöstöä on järvissä, joissa on vesiruttoa ja niissä, missä ei ole, kemisti Ritva Nilivaara Sykeltä kertoo.
– Vesiruton poiston jälkeen otamme uudet näytteet ja tutkimme, miten vesiruton poisto vaikuttaa vesistön tilaan.
– Vuotungista olemme poistaneet vesiruttoa vuosina 2019 ja 2020. Nyt tutkimme myös vanhat poistoalueet, niin näemme, miten kasvusto on palautunut, Nilivaara sanoo.
Kestää ainakin muutamia vuosia, ennen kuin kasvusto palaa poistetuille alueelle.
– Sinne voi ilmestyä luontaista muutakin kasvustoa. Samoin pohjaeliöstö muuttuu, kun vesiruttoa poistetaan.
Nopeasti syvenevä ranta on pelastus
Yhdeksästä mahdollisesta järvestä tutkimusjärvestä valittiin tänä vuonna viisi tutkimusjärveä. Vesiruttoa on Kuontijärvessä ja Vuotungissa ja vertailujärviä ovat Rintajärvi, Luokanjärvi ja Kuorinki, Nilivaara kertoo.
– Yritimme löytää pohjaltaan mahdollisimman samantyyppiset. Kovin syvissä vesissä vesirutto ei kasva ja se on ehkä se pelastava tekijä. Jos ranta syvenee nopeasti, siellä ei ole vesiruttoa, Niilivaara kertoo.
Hän uskoo, että veden laadusta voidaan mahdollisesti löytää muita eroja, kunhan tutkimukset etenevät.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan käyttää vesikasvien poiston suunnittelun tukena.