Pakkaslumi narskuu kenkien alla, kun maantieteen emeritusprofessori Jarmo Rusanen kävelee Mustalammen yli jäätä pitkin.
– Taisi tulla talven kylmin päivä, Rusanen arvelee, mutta reilun 20 asteen pakkasesta huolimatta vilu ei vaivaa, sillä Rusanen kantaa toisessa kädessään pitkiä tikkaita ja toisessa kädessä täyden oloista muovipussia. Selässä on reppu.
Onneksi lunta on vähän ja matka lyhyt. Päämääränä on lammen rannan mäntyyn ripustettu linnunpönttö, joka erottuu rantapuuston keskeltä vasta aivan lähietäisyydeltä.
Oulun Niilesjärvi, Valkiaisjärvi ja niiden väliin jäävä Mustalampi ovat Rusasen telkänpönttöurakan vesistöjä. Näiden ja neljäntenä Harakkalammen rannoilla on ollut kaikkiaan kaksitoista pönttöä, joiden huoltamisen Rusanen on ottanut tehtäväkseen. Nyt pönttöjä on yksitoista, sillä yksi katosi, siis varastettiin.
Kahdeksan pöntöistä on vanhaa perua, neljä pönttöä on lintuharrastaja Juha Hilska tehnyt Rusasen pyynnöstä.
Pönttötalkoilun tausta juontuu yli vuosikymmenen takaisiin selkävaivoihin, joiden hoitoon fysioterapeutti ehdotti Rusaselle sauvakävelyä.
– Minä en niitä dementiatikkuja halunnut ottaa, Rusanen muistelee.
Seuraava ehdotus oli lumikenkäily ja se kelpasi.
– Aloin pikkuhiljaa kiertelemään näitä lampia ja järviä. 17 päivää peräkkäin kävelin, Rusanen kertoo.
Rantoja kiertäessään Rusanen alkoi kiinnittää huomiota ränsistyneihin telkänpönttöihin, joita löytyi sieltä täältä. Toimen miehenä hän alkoi kunnostaa niitä.
– Korjasin kaikki pohjat. Sitten hoksasin, että pitäähän ne laittaa katotkin.
Rusasella ei ollut minkäänlaista lintuharrastustaustaa, mutta asiantuntijoita haastattelemalla asiat alkoivat selvitä. Nyt takana on 12 vuotta pönttöjen huoltoa ja ylläpitoa ja hommat sujuvat rutiinilla.
Pöntöt huolletaan talvella, jolloin niille kulku on helpointa. Osalle ei edes pääse sulan maan aikana. Tottuneesti Rusanen asettaa tikkaat puuta vasten ja kaivaa repusta akkuporakoneen. Pöntöt puhdistetaan pohjan kautta ja käytännöllisesti kaikki pohjat on kiinnitetty yhden koon ruuveilla.
Poralla Rusanen myös surauttaa pöntön pohjiin aiemmin tehdyt reiät auki, näin ilmastointi pelaa.
– Pöntöt puhdistetaan ja lopuksi laitetaan sammalet pönttöön, Rusanen kertoo ja nyt paljastuu muovikassin sisältö.
– Sammalet pitää kerätä jo syksyllä. Alkuun kokeilin sahanmuhia, mutta ne eivät oikein pelittäneet, Rusanen kertoo ja lappaa sammalia pöntön aukosta sisään.
– Luulen, että näitä ei voi liian paljon laittaa, ne menevät aika littanaksi, hän pohtii.
Hommaan ei mene kauan. Rusasen mukaan yhden pöntön huolto vie vain 15–20 minuuttia, kun isompia remontteja ei tarvitse alkaa tekemään. Eniten aikaa kuluu kulkemiseen, sillä osa pöntöistä on yli kilometrin päässä lähimmältä tieltä ja parkkipaikalta.
Uransa tieteen parissa tehneenä Rusanen on pitänyt tarkkaa kirjaa pöntöistä ja niiden pesinnöistä ja kirjoittanut Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen lehteenkin viisisivuisen katsauksen pesintöjen onnistumisesta.
– Joka pöntöstä kannattaa tehdä tarkat muistiinpanot heti, kun niillä on käynyt, Rusanen korostaa.
Viime vuonna yhteensä yhdestätoista telkänpöntöstä kymmenessä oli pesitty.
– Ikinä ei ole niin hyvin pesitty, Rusanen iloitsee.
– Mustalammen ja Harakkalammen pöntöt ovat parhaita pyytämään, kun ne ovat ainoat pöntöt niillä lammilla, hän lisää.
Loppukesästä Rusanen on laskenut järville kerääntyvien telkkien määrää.
– Telkillä on järvillä kokoontumisajot. Viime syksynä laskin 44 telkkää Valkiaisjärvellä, Rusanen kertoo ja lisää ynnänneensä niitä aiemmin jopa 75.
Rusasen huoltamissa pöntöissä on 12 vuoden aikana varttunut satoja poikasia. Pesintöjen kohtalot ovat vaihdelleet onnistumista katastrofeihin.
– Kerran pöntössä oli yhdeksän ehjää munaa. Se ihmetytti ja oli karmea näky, Rusanen muistelee.
Ja se vaivakin, mikä alun perin ajoi Rusasen rantoja kävelemään, on kaikonnut lumikenkäillessä ja pöntöille kiivetessä.
– Selkä on tykännyt. Tämä on hyötyliikuntaa ja huvia.