Ja­ri-Mat­ti Kuusela tutkii 1100-lu­vun polt­to­hau­taa ja muuta Itä-La­pin men­nei­syyt­tä – So­ta­vai­na­jien et­sin­tä­ryh­mä avustaa tut­ki­joi­ta

Kuivalle mäntykankaalle on pystytetty aiemmin satelliittipaikantimen avulla mittapisteitä, joiden avulla takymetri asetellaan paikalleen. Sijainti saadaan tallennettua suoraan tietokoneelle ennen pintamaan poistamista.

– Oletan, että löydöt sijaitsevat tällä alueella hyvin lähellä pintaa. Ammattitaitoinen kaivaja tekee aina sen ensimmäisen tunnistuksen ja hänen on ymmärrettävä mitä on löytänyt, sillä kaivausjohtaja ei voi olla joka paikassa yhtä aikaa.

Useita kiinnostavia kohteita

Pieni ryhmä työskentelee tiiviisti viiden päivän ajan, mutta yleisöä paikalle ei pystytä ottamaan. Kuuselan mukaan sallalainen sotavainajien etsintäryhmä Kelsinkäinen saapuu avustamaan tutkijoita.

– Avoimet kaivaukset vaatisivat paljon henkilökuntaa ja opastusta. Oletan, että isompia esinelöytöjä täältä tuskin teemme.

Paikalla ei kuitenkaan olla aivan sattumalta, sillä metallinetsimen avulla löytöjä hakeva harrastaja toimitti vuonna 2016 maakuntamuseolle piirroksen ja neljä esinettä. Väkipuukon, pronssisen hevosenkenkäsoljen, nuolenkärjen ja tulusraudan lisäksi paikalta löytyi palanutta luuta.

– Tällä samalla suunnalla on hieman nuorempi asuinpaikka, jossa on kodanpohja, ja järven eteläpuolella Onkamoon päin sijaitsee myös mielenkiintoisia kohteita, Kuusela selvittää ja lisää, että soljen avulla voidaan päätellä, että hautaus on tapahtunut noin 1100-luvulla.

Haudan rakenne kiinnostaa

Kolme vuotta sitten Kuusela pistäytyi tekemässä alustavia tutkimuksia ja laittoi merkille liesikummun lisäksi kelkkareitin paljastamat nokeentuneet kivet.

– Varsinaisia tutkimuksia ei vielä ole tehty, joten meitä kiinnostaa esimerkiksi haudan rakenne, ovatko luut yhdessä kasassa vai siroteltu. Orgaanisista jäännöksistä pystymme tekemään radiohiiliajoituksen, ja mittalaitteiden tarkkuus on erittäin hyvä.

Maanäytteitä analysoimalla pyritään selvittämään mikropartikkeleita, sillä tutkijoita kiinnostaa myös palamatta jääneet orgaaniset ainekset.

– Esineillä voi, ehkä vastoin yleistä uskoa, olla usein verrattain vähän itseisarvoa, eikä niistä välttämättä aina pysty sanomaan paljoakaan.

Jos ruostuneen teollisesti valmistetun Mora-puukon laittaa viikinkiaikaisen puukon viereen niin eroa ei juuri ole.

Tuloksia odotettavissa loppuvuodesta

Tutkimuksen ja kulttuuriperinnön säilymisen vuoksi Itä-Lapin alueella tarvitaan lisää arkeologisia tutkimuksia, sillä tutkimaton aikakausi kestää viikinkiajan alusta uuden ajan alkuun 1500-luvun puolelle.

Kuuselan mukaan metallinilmaisimien yleistymisen vuoksi tietoa kohteista on kuluneen kymmenen vuoden aikana kertynyt maakuntamuseolle runsaasti.

– Polttohautoja on löytynyt Lapin lisäksi Pohjois-Pohjanmaalta. Savukosken Sotataipaleen tapaus osoitti, että haudat eivät välttämättä ole yksittäisiä vaan niiden väli saattaa pohjoisessa olla pidempi kuin etelässä, jopa 50–80 metriä.

Saman aikakauden kohteita sijaitsee myös Kemijärvellä Kattilaniemessä ja Pelkosenniemellä Kemijoen itäpuolella. Aikatauluja ensi vuodelle ei vielä ole, eikä jatkotutkimussuunnitelmia.

– Näytteet lähtevät laboratorioon ja tuloksia saamme loppuvuodesta.