Hur­jas­ta ret­kes­tä tuli teos, jonka sisään katsoja pääsee

Kuin Jurassic Parkista, museo- ja tiedekeskus Tiiman museolehtori ja tiedekasvattaja Juho Niemelä kuvailee retkikokemustaan lähes neljässäkymmenessä pakkasasteessa Perämerellä Oulun seudulla.

– Heräsin yöllä siihen, kun lusikka alkoi hakata kattilaa ja pitää ääntä. Koko teltta tärisi ja avasin oven. Yhtäkkiä olin valokeilassa ja mietin, mitä ihmettä täällä tapahtuu, Niemelä kertoo.

Hänen ohitseen lipui jäänmurtaja.

– Oli kuumottavaa, kun jää tärisi jalkojeni alla.

Parin vuoden takaisen hurjan kokemuksen tunnelmien pohjalta syntyi videoteos, joka nyt pyörii ympärillämme elämystila Visiossa. Yleisö pääsee näkemään valmiin teoksen lokakuussa, kun Oulun Myllytullissa sijaitseva museo- ja tiedekeskus Tiima avautuu.

Pääsimme kurkistamaan, miltä Tiimaan kuuluvassa Visiossa näyttää nyt, kun tilaan tulevia teoksia testataan heijastaa seinään ja lattiaan.

Tila on tehty immersiivistä taidetta varten. Tilassa olevat projektorit heijastavat lumista maisemaa, joka muuttuu pikkuhiljaa yötaivaaksi. Seinässä näkyy pieni musta piste, joka lähestyessään katsojaa paljastuu jäänmurtajaksi.

Vision kuraattori Maria Gullsten kertoo, että paljon on jo tehty, mutta vielä on tehtävää ennen avajaisia.

– Kun kuvat ovat kunnossa, alamme tekemään äänisuunnittelua. Koska äänijärjestelmä on poikkeuksellisen kattava ja laadukas, on työkin isompi kuin perusstereoäänen kanssa.

Lumi narskuu ja tuuli humisee.

Alkuvuodesta kuvatussa teoksessa Niemelä retkeilee Hailuodon jäillä.

– Tämän lähemmäs Pohjoisnavan olosuhteita ei pääse muualla kuin itse Pohjoisnavalla. Tämä on kuvattu ajojäällä valtavien jäävallien keskellä. Hailuodossa on tosi ainutlaatuinen ympäristö, jota ei löydy muualta.

Kuvaukset rykäistiin kasaan kahdessa päivässä, mutta projektia suunniteltiin pidempään.

Toteuttajana on Filmbutik Oulu, joka kuvasi Niemelän retken ja oli myös mukana suunnittelemassa audiovisuaalista kerrontaa. Visio-tila vaikutti tapaan, jolla retki kuvattiin.

– Piti ajatella kahta valkokangasta yhtä aikaa niin videon leikkauksessa kuin kerrontatavassa laajemminkin, kertoo asiakkuusjohtaja Kimmo Paananen.

– Tila laittoi muuttamaan draaman kaarta, kun kaksi kuvaa kertoo tarinaa yhtä aikaa, kuvailee puolestaan tuottaja Soili Lumiaho.

Hurjista pakkaslukemista huolimatta Niemelä ei pidä retkiään extreme-harrastuksena. Hän toivookin teoksen innostavan ihmisiä retkeilemään ja liikkumaan.

– Toivon, etteivät he ajattele katsoessaan tätä, että vau, mutta en itse koskaan ikinä tekisi noin, vaan että vau ja haluan lähteä jäälle.

Niemelä haluaa tuoda teoksessaan esille Oulun ainutlaatuisuutta.

– Se, mitä videolla näkyy, on kulttuuriperintöä. Merenjää on aikoinaan ollut yksi syy sille, miksi ihmiset ovat asettuneet Ouluun.

Niemelä pyrkii myös näyttämään, kuinka ainutlaatuinen ympäristö on nykyään uhanalainen.

Hän kertoo, että Euroopan avaruusjärjestön satelliittidatan perusteella 28 triljoonaa tonnia jäätä on hävinnyt 1990-luvun puolivälin jälkeen.

– Olemme menettämässä kokonaisen elinympäristön.

Paikallisuus on kuraattori Maria Gullstenin mukaan yksi Vision keskeisimmistä strategioista.

Viime syksynä järjestettiin Pohjoinen paikallisuus -ohjelmahaku, johon tulleiden yli 70 ehdotuksen joukosta valikoitui oululaisen Studio Oudon metsäaiheinen Siimes-teos.

Vierailumme aikaan esillä on teoksen toinen versio.

– Tämä ei ole lähellekään viimeistelty tuotos, äänituotantokin puuttuu vielä kokonaan ja eläimistöä on tulossa lisää, Oudon luova johtaja ja animaattori Jussi Saarela kertoo.

Aluksi täysin pimeässä tilassa näkyvät vain lattiaan heijastetut animoidut purot.

Pian animoitu metsä kuitenkin herää eloon. Orava kiipeää puuhun. Hirvi kävelee kasviston läpi ja kääntää päänsä meitä kohti.

– Vaikka olemme huipputeknisessä tilassa, halusimme tuoda käsintekemisen tuntua tänne, Saarela sanoo.

Saarelan mukaan teoksen animoitua metsää ovat inspiroineet pohjoinen suo ja metsä, eli paikat, joihin on mukava kutsua ihmisiä.

– Toivottavasti ihmiset kirmaavat täältä suoraan metsään.