Voittaja on se, joka kiipeää reitillä pisimmälle, tai joka kiipeää reitin kokonaisuudessaan muita nopeammin. Jääkiipeilyn säännöt näin tiivistettynä kuulostavat helpolta, mutta kiipeilytorniin rakennettu reitti näyttää lajia tuntemattomalle käsittämättömän vaikealta.
Oulun Alakyläntien varressa kohoavan 22-metrisen jääkiipeilytornin juurella hämärtyvässä illassa kiikaroi innokas joukko kypäräpäistä väkeä rataa, jota heidän pitäisi kohta kiivetä.
Jäätä reitillä tosin ei näy, mutta syy ei ole lauantain plus-asteisessa säässä.
– Jää olisi näille kiipeilijöille liian helppoa, Lassi Himanka kertoo.
Siksi illan reitti on tehty tornin vanerilevyillä pinnoitettuun osaan. Alkukilpailuissa kiivettiin myös jäisiä seiniä. Alkamassa on FINICE2024-jääkiipeilykilpailun finaali ja Himanka on kilpailun projektipäällikkö.
Kilpailussa ratkotaan kansainvälisen Continental Cup -osakilpailun voittajat sekä Suomen mestaruudet naisten ja miesten sarjoissa ja nuorten eri ikäluokissa.
Vartti aikaa kiikaroida reittiä, sitten piiloon
Katsojajoukon puheensorinasta voi erottaa suomen lisäksi ainakin englantia, espanjaa ja puolaa. Himangan mukaan osallistujia on yli kymmenestä maasta. Vajaa kymmenen kilpailijaa jäi saapumatta helmikuun ensimmäisen perjantain julkiseen liikenteeseen kohdistuneen poliittisen lakon vuoksi.
– He eivät saaneet vaihdettua lentoja, Himanka harmittelee.
Kiikaroivilla kilpailijoilla on varttitunti aikaa tutkia reittiä. Sitten heidät viedään näkösuojaan odottamaan vuoroaan.
– Kilpailija ei saa nähdä ennalta toisten kisasuoritusta, Himanka painottaa.
Pääreitintekijänä on ollut Enni Bertling, ja hän on ensimmäinen naispuolinen pääreitintekijä maailmancupin kisoissa. Apuna Bertlingillä on ollut Masato Nakajima.
– Kohtuuvaikeaa, Bertling kuvaa finaalireittien tasoa.
Kilpailussa kiivetään lead- eli vaikeuskiipeilyä. Lajin toinen muoto on speed eli nopeuskiipeily.
Illan ensimmäinen kilpailija on U16-sarjan Lumi Pellikka. Nuorten sarjassa on aikaa viisi minuuttia ehtiä reitin päätepisteeseen.
Kiipeäminen sujuu Pellikalta varmaotteisesti, mutta viisi minuuttia kuluu nopeasti.
– Paljon aikaa?, Pellikka huutaa ennen viimeistä liikettä.
Aika on loppumassa eikä enää ole varaa pohdintaan. Viimeisen kurotuksen ote ei kuitenkaan pidä ja Pellikka putoaa turvaköyden varaan.
– Oli tosi hyvä reitti, Pellikka kiittelee siirryttyään katsomon puolelle seuraamaan muiden kisaamista.
– Parhaani annoin. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi ehtinyt harkita, Pellikka analysoi loppumetrien ratkaisuaan.
Pellikka kertoo harrastaneensa jääkiipeilyä kolme vuotta.
– Tämä on erilaista kuin normaali kiipeily, hän kuvaa lajin viehätystä.
Tuttu paikka lajin huipuille
Nuorten sarjoista siirrytään kisassa miesten ja naisten sarjoihin ja reitit vaikeutuvat. Siinä missä nuoret kiipesivät pystysuoraa seinää, aikuisten reitin yksi osa on päälle kaatuva eli kulkee viistoon nousevan tason alapintaa pitkin. Siinä on käsivoimille tarvetta.
Ilta pimenee ja kilpailija toisensa jälkeen lähtee jäähakkuineen kiipeämään. Kaikki saavat kannustusta runsaslukuiselta yleisöltä.
Monille lajin harrastajille päivä on vuoden kohokohta ja Alakyläntien maisemat alkavat olla myös lajin huipuille tuttuja, sillä tornilla on järjestetty aiempina vuosina muun muassa nuorten MM-kisat sekä EM-kisat aikuisten ja nuorten sarjoissa.
FINICE2024-tapahtuman järjesti Oulun kiipeilyseura -91 yhteistyössä Kansainvälisen kiipeilyliitto UIAA:n sekä Suomen kiipeilyliiton kanssa 3. helmikuuta.