Suo­erä­maan ja hiek­ka­ran­to­jen Pat­vin­suo

Tällä hetkellä karhuja on joka puolella kansallispuistoa, sanoo Tuula Turunen.

Karhu on Patvinsuon kansallispuiston tunnuseläin, eikä suotta. Karhut viihtyvät alueen metsäisillä vaaroilla. Vaikka karhujen jäljistä ja jätöksistä tehdään Patvinsuolla paljon havaintoja, karhun kohtaaminen on harvinaista, sillä yleensä karhu väistää ihmistä.

Turunen, Suomun luontotuvan pitkäaikainen työntekijä ja Patvinsuon tuntija, on itse nähnyt karhun Patvinsuolla kolme kertaa: pari kertaa kauempaa ja kerran läheltä.

Kansallispuiston kolme luonnetta: suo, hiekkarannat ja ikimetsä

Pohjois-Karjalassa, Ilomantsin ja Lieksan alueella sijaitseva Patvinsuo on kansallispuisto, joka tunnetaan ennen kaikkea suurista soistaan. Kansallispuiston itäpuolella olevine soidensuojelualueineen ne muodostavat suuren luonnontilaisen suoerämaan.

Suurin osa Suomen soista on ojitettu ja oli pienestä kiinni, ettei Patvinsuollekin käynyt niin 1960-luvun ojitusvimmassa. Luonnonsuojelijoiden pyynnöstä Metsähallitus suojeli Patvinsuon aarnialueena ja kansallispuisto perustettiin 1982.

Patvinsuon kansallispuistossa on sekä Etelä-Suomen keidassoiden että pohjoisten aapasoiden piirteitä. Alueen suurin suo eli Patvinsuo on vetinen aapasuo, jonka keskusta on alempana kuin reunat. Surkansuolla taas on keidassuota, jonka turvekerros on niin paksu, että suon keskusta on reunoja ylempänä.

Kansallispuiston suurimman järven, Suomunjärven, rannassa on Suomun luontotupa, kansallispuiston suurin telttailualue ja reittien päälähtöpaikka.

Suomunjärvellä on uskomattoman paljon hienoja hiekkarantoja. Vajaan viiden kilometrin pituiselta järveltä hiekkarantaa löytyy yhteensä kaksikymmentäneljä kilometriä.

Pitkistä hiekkarannoista pääsee nauttimaan heti Suomun telttailualueen rannassa, mutta kuudentoista kilometrin pituisen Suomunkierron varrella niistä voi nauttia vielä enemmän.

Suurin osa Patvinsuon metsistä on hakattu 1970-luvulla, minkä vuoksi alueen puut ovat monin paikoin samanikäisiä.

Kansallispuiston metsäalueiden helmi on Autiovaaran–Rauvunvaaran alue, joka on aikanaan säästynyt hakkuilta vaikeakulkuisen maaston vuoksi. Alueella ovat kansallispuiston vanhimmat, käytännössä kirveenkoskemattomat ikimetsät. Autiovaara on ollut asumattomana 1600-luvulta lähtien.

Kansallispuiston länsiosassa olevaan Autiovaaraan voi tutustua kiertämällä vajaan kolmen kilometrin pituisen Kuusipolun. Kesäaikaan Autiovaarassa saattaa nähdä ja kuulla esimerkiksi harvinaisen sinipyrstön, joka viihtyy vaarojen vanhoissa kuusikoissa.

Patvinsuo on upea retkikohde kaikkina vuodenaikoina

Talvella Patvinsuon avarat suot tarjoavat mahtavat mahdollisuudet hiihtoon ja lumikenkäilyyn. Jos hanki kantaa sopivasti, hiihtäjä voi suunnitella omat reittinsä soita pitkin. Suoalueita halkoo Nälmänjoki, jonka ylitys onnistuu ainakin Nälmänjoen nuotiopaikan lähellä olevaa siltaa pitkin.

Umpihangen tarjoama vapaus on kuitenkin rajoitettu etenkin keväthankien aikaan.

Kansallispuistossa on neljä rajoitusaluetta, joilla liikkuminen on lintujen ja muiden eläinten pesimäaikaan sallittua vain merkityillä reiteillä. Lahnasuon ja Hulkkosen rajoitusalueilla liikkumiskielto alkaa helmikuun puolessavälissä, Patvinsuon ja Surkanlammen vyöhykkeillä huhtikuun alussa.

Liikkumiskielto polkujen ulkopuolella jatkuu näissä 10. heinäkuuta asti.

Tuula Turunen vinkkaa, että myös rajoitusaikana kansallispuistoon voi sommitella vaikka parinkymmenen kilometrin hiihtoretken, joka kulkee Patvinsuon ja Hulkkosen rajoitusalueiden välissä.

Huhtikuussakin voi hiihtää merkittyä reittiä pitkin Teretinniemen laavulle, jonne voi myös majoittua.

Majoittuminen on sallittua myös kansallispuiston nuotiopaikkojen yhteydessä. Autiotupia Patvinsuolla ei ole.

Kun talvi hellittää otteensa ja lumet sulavat, luonnontilaiset suot muuttuvat kahlaajalintujen paratiisiksi. Esimerkiksi lirot, viklot, kapustarinnat ja suokukot viihtyvät soilla. Alueella on nähty myös kalasääskiä ja kotkia.

Lintuja on hyvä kiikaroida Teretinniemen lintutornista. Lyhin matka soiden keskellä olevaan Teretinniemeen on Kurkilahden pysäköintipaikalta, josta kävelymatkaa tulee kolme ja puoli kilometriä.

Patikointireittien suo-osuudet on pitkostettu ja lähes kaikki Patvinsuon pitkospuut ovat tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Toukokuun alkupuolella kevättulva voi jättää pitkospuut veden alle, mutta tulva-aika on yleensä lyhyt.

Kesä on paras aika nauttia Suomun hiekkarannoista. Kansallispuistossa ei ole virallista uimarantaa, mutta Suomunjärven rannoilta jokainen retkeilijä löytää sopivan uimapaikan.

Suomun telttailualueen lähistöllä on myös hieno, vuokrattava hirsisauna.

Suomunjärvi sopii hyvin yhden päivän melontaretkiin ja leppoisalla melontaretkellä voi myös yöpyä esimerkiksi Pokkaniemen tai Virtaniemen leiripaikalla. Kanootteja on voinut vuokrata Suomun luontotuvalta.

Suomunjärvi laskee Koitere-järveen Suomunjoen kautta. Myös mutkittelevaa Suomunjokea voi meloa, mutta jokeen kaatuneiden puiden vuoksi joen melonta onnistuu yleensä vain toukokuussa korkean veden aikaan. Suomunjoessa on yksi pohjapato ja sen vieressä koski, joka kannattaa kiertää rantoja pitkin.

Maastopyöräily on sallittu Patvinsuon kansallispuiston reiteillä ja selvästi erottuvilla poluilla. Suomunkierto sopii hyvin maastopyöräilyyn, vaikka sillä on vähän pitkospuita. Patvinkierrolla taas on paljon pitkospuita, joten se ei sovi kaikille pyöräilijöille.

Keskikesällä kypsyvät lakat tai hillat. Marjanpoimijoiden kannattaa huomioida, että rajoitusvyöhykkeiden kulkurajoitukset ovat voimassa heinäkuun alkupuolelle saakka. Marjoista pitävät myös karhut, joita kulkurajoitukset eivät koske.

Kahdenkymmenenviiden kilometrin pituisella Patvinkierto-reitillä pääsee tutustumaan metsäisiin vaaroihin ja laajoihin suoalueisiin, Teretinniemeen ja maisemiltaan erikoiseen Majaniemeen, joka sijaitsee säännöstellyn Koitereen rannalla, hieman kansallispuiston ulkopuolella.

Patvinkierron varrella, kansallispuiston eteläosassa, Nälmänjoki ylitetään vetolautan avulla. Patvinkierron vaeltajien kannattaa huomioida myös kansallispuiston lounaispuolella oleva Hiienvaaran ampuma-alue.

Nälmänjoen lautan käyttöajat (yleensä toukokuulta lokakuulle) ja mahdolliset armeijan ampumaharjoitukset voi tarkistaa ennen vaellusta.

Patvinkierto- ja Suomunkierto-reitit voi myös yhdistää, jolloin vaellusreitin pituudeksi tulee yli 40 kilometriä. Tämä sopii hyvin kolmen tai neljän päivän rinkkavaellukseksi.

Vielä pitempää vaellusta kaipaavat voivat tutustua Karhunpolkuun, joka kulkee Jongunjoelta Patvinsuolle, tai Ilomantsin Möhköstä Patvinsuolle kulkevaan Susitaival-reittiin. Karhunpolku soveltuu myös maastopyöräilyyn.

Viimeisten muuttolintujen lähtiessä Patvinsuo hiljenee. Marjojen ystävä voi löytää soilta karpaloita, jotka ovat parhaimmillaan yöpakkasten jälkeen, juuri ennen kuin lumi peittää maan.

Juttua muokattu 11.3.2025 kello 13.55. Korjattu toukokuisen kuvan kuvateksti oikein, kun se aiemmin oli jutussa syksykuvana. Lisätty syksyinen kuva.