Helle hehkuttaa ja paarmat näykkivät Kutturan kairassa yli 30 vuotta toimineen kahvilan terassilla, mutta asiakkaitakin riittää. Näin on, vaikka kultakenttien kantakuppila Kafea Gufihtar sijaitsee 16 kilometrin päässä Nelostiestä.
– Tämä on nyt meillä yhdeksäs kesä, Tiina Koivisto kertoo aamuvarhain puhelimessa, sillä kahvilassa aikaa ei riittänyt haastatteluun ja jutustelu piti siirtää seuraavalle päivälle.
Kesät hän työskentelee kahvilassa ja talvella muualla töissä.
– Kesäkuun alussa suurin piirtein aloitellaan. Mehän eletään vähän (kullan)kaivajien aikataulun mukaan. Ollaan oltu auki syyskuun puoleenväliin, joskus siitä viikko pidempään ja se lopetuskin menee vähän kaivajien mukaan – he saavat kaivaa syyskuun loppuun asti.
Tiina ja Leevi Koiviston pyörittämä yritys toimii parin pahaisen hiekkatien risteyksessä kaukana kaikesta, jopa puhelinverkosta. Vielä joku kesä sitten yhteyttä verkon ja maksupäätteen välille piti hakea männikkökankaalla kivien päällä seisten tai jopa kioskin katolle kivuten.
– Härkäselän uusi masto vähän paransi yhteyksiä. Aiemmin saatiin Kutturan mastolta semmoisia vahinkosignaaleita.
Joutuu ajamalla ajamaan
Gufihttareen hampurilaiselle poikennut ilmajokelainen Anssi Niemelä kertoo olevansa kaverin valtauksella kaivamassa kultaa.
– Täältä saa ruokaa ja kaikki tarvittavat jutut, on se kiva lisä täällä keskellä erämaata. Käyn täällä ehkä kerran tai kaksi viikossa.
Tiina Koivisto sanoo, että asiakasvirta on ollut nyt aika tasaista jo pari kesää. Jonkunlainen piikki tulee heinäkuussa, kun lomalaiset ovat tien päällä.
– On yllättävää, kun ottaa huomioon missä me sijaitaan. Tänne joutuu ajamalla ajamaan. Varsin paljon on tänäkin kesänä ollut uusia asiakkaita.
Moni on liikkunut Saariselän alueella tai Kiilopäällä vuosikausia, muttei ole koskaan käynyt kultakuppilassa tai edes tiennyt siitä. Nyt sitten tullaan ihmettelemään, millainen kahvila voi toimia 16 kilometrin päässä pölyisen hiekkatien varrella.
– Jännä huomata, kuinka moni tulee näitten mainosten perusteella.
Sana erikoisesta kahvipaikasta kiirii puskaradiossa ja Koivisto luottaa myös perinteisiin keinoihin, lehti-ilmoituksiin ja opasteisiin päätien varressa. Talvella pysyy Facebookin kautta kontakti päivittäisiin asiakkaisiin ja annetaan sääraporttia.
– Varsinkin kevätaikaan, että miten se lumi alkaa sulamaan.
Kahvilan yrittäjinä kolmansia
Koivistot ostivat kahvilayrityksen saariselkäläisiltä Marko Tiaiselta ja hänen äidiltään Lyyli Huhtamellalta ja ovat paikalla kolmansia yrittäjiä.
– Ostin tämän ihan vitsinä silloin alunperin, oikeasti.
Tiina Koivisto ajoi puolisonsa kanssa mökille Kutturaan syksyllä lintumetsälle. Omat työt etelässä olivat ruvenneet vähän väsyttämään.
– Sanoin miehelle, että ostan kioskin tuosta ja tulen tänne myymään kahvia ja pitämään lomaa. Tehtiin tarjous ja tässä ollaan.
Nykyisen kahvikämpän puolikas on peräisin Tervolasta ja laajennus myöhemmin samalta veistäjältä. Kahvilan perustivat 1990-luvun alkupuolella Anneli ja Voitto Muikku, joilla ensimmäinen toimitila oli vanha asuntovaunu.
– He olivat kullankaivajia itsekin.
Tiina Koiviston talvi vierähtää Saariselällä matkailualan töissä. Leevi Koivisto puolestaan tekee rakennusalan hommia. Töitä löytyy talvella yhtä paljon kuin kesällä kahvilassakin, joten lomat pidetään matkailun luppoaikana, kevään ja syksyn hiljaisina päivinä.
Koivistot ovat asuneet kuutisen vuotta Ivalossa. Kutturassa on mökki, jota vuokrataan ja vuokrattaviksi löytyy myös muutama kultavaltaus. Työpäiviä pidentävät myös esimerkiksi autojen siirrot, kun joku haluaa laskea jokea Kutturasta Toloseen ja hänen autonsa pitää viedä retken päätepisteelle.
– Kyllä tässä tehdään vähän kaikennäköistä. Välillä tuntuu, että ollaan lastentarhan tätinä ja välillä sosiaalitoimisto ja ensiapupiste ja mitähän kaikkea.
– Kerran täytimme yhden asiakkaan kanssa eläkehakemuspaperit tässä – ja käsittääkseni eläke tuli.