Kelo ja nuotio, oikea pohje
”Otin valokuvan kelosta, kun olin viime kesänä UK-puistossa vaeltamassa viisi päivää koirani kanssa kahdestaan. Olin jo pidempään koittanut keksiä aihetta luontoaiheista tatuointia varten. Mietin eläimen kuvaa, mutta mieleen ei tullut sopivaa. Minulla on koirani pää tatuoituna jo rintaan. Lopulta päädyin keloon. Taiteilija on lisännyt kuvaan nuotion ja puita taustalle.
Lapissa kävin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Vaellusharrastus alkoi pari vuotta sen jälkeen. Kiinnostuin retkeilystä siis jo ennen koronaa, mutta pandemia-aika on lisännyt innostustani, koska ulkomaille ei ole päässyt. Viime kesän reissu oli ensimmäinen pidempi, jonka tein yksin.
Paikka, jossa kuva on otettu, on poluttomien väylien varrella, keskellä ei mitään. Paikka sijaitsee Sarvijoen kämpältä pohjoiseen, Aitavaaran ja Helanderjärven välissä olevalla suoalueella.
Kelot ovat mielestäni kaikessa karuudessaan nättejä.
Minun oli 18-vuotiaana pakko saada tatuointi periaatteesta. Sen jälkeen meni 20 vuotta, ennen kuin otin seuraavan. En osaa sanoa, mikä tatuoinneissa viehättää. Ainakaan muistot eivät niiden avulla unohdu. Viime kesän reissu oli kaikella tavalla onnistunut reissu siitäkin huolimatta, että jos ei ollut huono keli, oli itikoita.
Ensi kesäksi suunnittelen matkaa Haltille. Saattaa olla, että tatuointikokoelmaa joutuu vielä laajentamaan.”
Harri Kuisma, 38, metallialan yrittäjä, Heinola
Pallaskerot, oikea lapa
”Oikeanpuoleisen lapani yläpuolelle on tatuoitu Pallaskerot ottamani valokuvan pohjalta. Halusin tatuoinnista mustavalkoisen.
Elokuussa 2020 vaelsin Hetta-Pallas-reitin ja ihastuin siihen, erityisesti Pallastuntureihin. Asun Jyväskylässä, ja kotiin päin pohjoisesta ajellessa ymmärsin, että haluaisin olla lähempänä tuntureita pidemmän aikaa. Loma ei tuntunut riittävän pitkältä ajalta. Sain työtarjouksen pohjoisesta ja sain mahdollisuuden työskennellä Levillä. Pääsin käymään Pallaksella useasti ja eri vuodenaikoina, lisäksi näin revontulet ensimmäistä kertaa.
Olen aina liikkunut paljon luonnossa, mutta Hetta-Pallas ja Karhunkierros ovat ensimmäiset pitkät vaellukseni. Pallaskerot ovat paljaat tunturit ja niihin on näkymät monestakin paikasta. Juuri paljaus tekee tunturista kauniin. Pidän valtavasti myös Keimiö- ja Särkitunturista.
Kuvan paikassa olin hillassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tatuoinnissani taivaalla loistavat revontulet ja siinä ovat myös porot, jotka tatuoijani lisäsi kuvaan. Nekin näin ensimmäistä kertaa vasta muutettuani pohjoiseen. Kuvan paikka sijaitsee lähellä Pallasjärveä.
Minulla on kuva kädessäni myös Kilimanjarolta.
Muutin viime lokakuussa takaisin Jyväskylään, mutta käyn välillä Levillä tekemässä töitä. Tällä tavalla pääsen tuntureille useammin. Seuraavan kerran menen Pallaksille todennäköisesti maaliskuussa, kun saavun pohjoiseen taas pidemmäksi aikaa.”
Sirpa Astikainen, 60, työterveyslääkäri, Jyväskylä
Muotkatunturit, oikea reisi
”Otin Muotkatuntureita esittävän kuvan oikeaan reiteeni pappani kuoleman jälkeen. Isovanhempani olivat vuosikymmeniä Lappi-karavaanareita ja olin usein lapsena heidän mukanaan. Hyviä Lapin-muistoja on paljon ja he tutustuttivat minut Lappiin.
Vaelsin Muotkatuntureilla syksyllä 2020 kahdeksan päivää kahdestaan lapinkoirani Röllin kanssa. Tatuointini on tehty ottamani valokuvan pohjalta. Arvoin Muotkan kuvan ja Lemmenjoella ottamani kuvan välillä, kumpi päätyisi tatuoinniksi. Nämä ovat maisemia, joita voisi katsella koko ajan. Kun siellä on yksin, on hiljaista ja rauhallista. Se on erittäin hyvää vastapainoa arjelle.
Pyrin käymään Lapissa veltamassa pari kertaa vuodessa, mutta tämä oli ensimmäinen kertani Muotkatuntureilla. Minulle ja Röllille sattui hyvät kelit, oli tuulista ja poutaista. Suunnittelen meneväni sinne uudestaan.
Tämä on toistaiseksi ainoa tatuointini. Kun mummosta joskus aika jättää, jatkan tatuointiani.”
Noora Yli-Harju, elintarviketyöntekijä, 28
Lapin paikkoja, oikea käsivarsi
”Ensin käteeni ilmestyi poro. Sen jälkeen halusin hihaani autiotuvan ja googletin kuvan. Utsjoen kirkkotupa näytti hienolta ja se päätyi tatuoinniksi. En ole käynyt kirkkotuvalla, vielä. Mutta nyt on hyvä syy!
Autiotuvan yläpuolelle halusin vielä tunturin ja tatuoijani ehdotti Saanaa sen tunnistettavan muodon vuoksi. Se sopi minulle, sillä olimme edellisenä kesänä käyneet avovaimoni kanssa Saanalla samalla reissulla, jolla kävimme kanssa valloittamassa Haltin. Saanan yläpuolella kädessäni loimuavat vielä revontulet ja loistaa kuu.
Viimeisin tatuointini tässä kädessä on tehty ottamani valokuvan pohjalta ja siinä on Käsivarren Lapissa sijaitseva Phitsusköngäs. Käsivarsi alkaa olla täynnä, mutta kyynärtaipeeseen mahtuu vielä kuva kompassista.
Olen Lappi-hullu. Pääsiäisenä on kulunut seitsemän vuotta siitä, kun päätimme lähteä ensimmäisen kerran pohjoiseen. Hiihtelimme silloin Tankavaarassa viisi päivää. Sitä ennen olin käynyt edellisen kerran Lapissa, kun oli rippileirillä Muoniossa. Lapissa on ihmisen hyvä olla ja haaveena olisi muuttaa sinne joskus. Nyt aiomme Lappiin keväthangille hiihtämään.
Ensimmäinen tatuointini on kotipaikkakuntani Nurmon vaakuna, joka on selässäni. Oikeassa pohkeessa on Jussi-kuvio ja jalassani metsäaiheinen tatuointi. Olen pohjalais-lappilainen tatuointikokoelma.”
Joni Knuuttila, 36, maatalousyrittäjä, Seinäjoki
Havumetsämaisema, vasen olkavarsi
”Ideoin tatuointini itse. Lähetin tatuointitaiteilijalle paljon kuvia, joiden perusteella hän sen suunnitteli. Halusin tatuointiini maalauksellisuutta. Kuvassa on havumetsää, kalliota ja kalliomaalauksia.
Paikka on kuvitteellinen, yleispätevä suomalainen havumetsämaisema. Se on minulle tuttu lapsuudesta. Olen kotoisin Etelä-Karjalan Lemiltä. Vietin lapsena paljon aikaa luonnossa ja harrastin partiota. Metsämaisema tuo mieleeni lapsuuteni sekä maahiset ja muut metsän myyttiset olennot.
Halusin tatuoinnin olevan maanläheisillä väreillä: sinisellä, ruskealla ja vihreällä. Halusin siitä myös monitulkintaisen. Esimerkiksi taivaalla voi nähdä joko kuun tai auringon. Itse näen siinä kuun.
Tatuointikuvani kaltaisessa maisemassa on hyvä olla ja hengittää. Kuva liittyy myös minulle tärkeään luontoharrastukseeni, vaeltamiseen ja retkeilyyn. Nykyään vaellan enimmikseen pohjoisessa, viimeksi esimerkiksi Sallassa ja Vuotsossa. Kuvan kalliomaalaukset muistuttavat minua omasta taideteoksestani, jossa käsittelin Suomen esihistoriallisia maalauksia. Kivikaudella tehdyt kalliomaalaukset konkretisoivat miten vanhoja elementtejä luonnossa on ja saavat pohtimaan mitä jälkiä nykyihminen jättää luontoon.
Otin tatuoinnin 2,5 vuotta sitten. Sen tekemiseen meni kaksi päivää ja yhteensä noin 16 tuntia. Minulla on myös muita tatuointeja, jotka liittyvät myyttisiin teemoihin tai luontoon. Olen miettinyt muutaman uuden tatuoinnin ottamista, mutta en ole vielä päättänyt mitään.”
Milja Hakkarainen, 31, kuvataiteilija, Turku