Harva luo­mu­nik­si toimii

Miltä hyttynen kuulostaa? Iiiii? Nnnnn? Ynnhh? Oli ääni ihmiskirjaimissa mikä hyvänsä, hermoja se raastaa.

Hyttysten äänestä ja pistosten aiheuttamista paukamista halutaan eroon niin vimmalla, että hyttysmyrkkyjä on kaupoissa tarjolla monenlaisessa muodossa. Viime vuosina Thermacell-hyttystorjuntalaitteesta käyty kiivas keskustelu on kuitenkin saattanut saada monet pohtimaan keinoja häätää hyttysiä mahdollisimman luonnonmukaisilla keinoilla.

Ja vinkkejä riittää. Joku istuttaa kissanminttua, toinen levittää iholleen laventeliöljyä, kolmas syö roimasti valkosipulia pitääkseen hyttyset loitolla.

Mutta toimivatko niksit? Lapin maakuntamuseon luonnontieteen amanuenssin Jukka Salmelan vastaus on tavallaan lohdullinen, tavallaan ei.

– Jos joku kokee, että runsaasta valkosipulin syömisestä on apua, ei siitä mitään haittaakaan ole. Eli kyllä valkosipulilla saa yrittää hyttysiä karkottaa, vaikka sen tehoa ei olisikaan tieteellisesti todistettu.

Salmela tosin arvelee, että kyse on niin kutsutusta plasebo- eli lumelääkevaikutuksesta. Kun niksin toimivuuteen uskoo kovasti, se tuntuu tehoavan, vaikka todellista vaikutusta ei olisikaan.

Hiilidioksidi isoin houkutin

Jotta hyttysiä voi karkottaa, on ensin ymmärrettävä, millä keinoin hyönteiset yleensä saaliinsa luokse löytävät. Salmela kertoo, että hyttyset hyödyntävät useita eri aisteja.

Tärkein houkutin on hiilidioksidi. Hyttynen erottaa tuntosarviensa hajureseptoreiden avulla hyvinkin pienet pitoisuuserot. Havainnon tehtyään hyttynen lähtee siksakinomaisesti lentämään kohti hiilidioksidin lähdettä.

– Sen jälkeen tulee muita tekijöitä, kuten liike ja väri, ihon hajut ja vesihöyry. Mutta jos haluaa houkutella hyttysiä lähelle tieteen vuoksi tai tappamistarkoituksessa, hiilidioksidi on paras.

Ja kumpaankin tarkoitukseen sitä myös käytetään. Hyttystutkijat hyödyntävät hiilidioksidia houkuttimena yrittäessään tavoittaa naarashyttysiä näytteiden keruuseen, ja sama logiikka on hyttysansoissa, joiden markkinoidaan hävittävän hyttyset mökkitontilta.

Hyttysiä voi siis vältellä luonnonmukaisesti olemalla tuottamatta hiilidioksidia. Koska se ikävä kyllä tarkoittaa hengittämisen lopettamista, vinkki on tyhjänpäiväinen.

Yhtä joutava vinkki on pysytellä niin tuulisilla paikoilla, etteivät hyttyset pysty lentämään. Niin kovaksi tuuli yltyy yleensä Salmelan mukaan vain esimerkiksi avosoilla, järvenselällä tai avotunturissa.

Pitkillä punteilla pistoja vastaan

Mutta onko mitään tehtävissä, jos haluaisi välttää hyttysiä mutta olla käyttämättä kemikaaleja tai myrkkyjä?

Ehkä isoin apu hyttysten kanssa löytyy asenteesta. Salmela sanoo itse suhtautuvansa asiaan luonnossa liikkujana niin, että koska hyttysiä voi karkottaa korkeintaan pienialaisesti, hän suojautuu niiltä.

– Hyväksyn sen, että hyttysiä on, ja suojaudun pukeutumisella. Käytän pitkähihaista paitaa, pitkälahkeisia housuja, usein hyttyshuppua ja joskus kevyitä hanskojakin.

Salmela myöntää, että olo voi olla hellesäällä tukala. Silti hän käyttää kemiallisia myrkkysuihkeita mahdollisimman vähän ja korkeintaan vaikka lippalakkiin tai pienille ihoalueille, kuten kämmenselkiin.

Poppaskonsteja ei siis ole. Salmela arvelee, että ehkä tervapohjainen pikiöljy voisi olla kokeilemisen arvoinen, jos tavoitteena sotkea hyttysen kykyä havaita hajuja. Se tosin sotkee siinä määrin, että parhaille vaatteille sitä ei kannata testata.

Huitominenkin on lähinnä turhaa.

– Huitoessa ei mene kuin hermot, ja siinä muuttuu vain suuremmaksi houkuttimeksi, kun hikoaa enemmän ja alkaa hengittää raskaammin.

Entä ihmiskaverit syötteinä? Kuka tahansa sekä ihmisistä että hyttysistä koostuvassa seurueessa ulkoillut tietää, että hyttyset syövät yksiä enemmän kuin toisia. Mistä johtuu se, että joko itse tai kaveri voi toimia hyttyskarkotteena muille vetämällä hyttyset puoleensa?

Asiasta kysytään Salmelalta usein. Hän arvelee, että erilainen bakteerikanta vaikuttaa hajuun. Toisaalta toiset ovat kuumempia ja toiset kylmempiä, kun pintaverenkierto vaihtelee.

– Mutta todistettua vastausta ei taida olla kenelläkään, vaan arvailuja vain.