Ruman ja rän­sis­ty­neen etsijä

Marraskuun utuisen harmaa maanantai on ehtinyt jo iltapäivään. Oulun Toppilansalmessa käy pieni tuulenvire, vettäkin ripsii. Varsin siedettävät olosuhteet urbaanille löytöretkeilylle, kaupunkiympäristön hylättyjen kohteiden tutkailuun.

Veikko Sarkkinen on vetänyt päähänsä pipon ja asianmukaiset ulkoiluvarusteet. Hänellä on mukanaan reppu ja kameran jalusta –  niin kuin lähes aina kuvausreissuillaan.

Sarkkista kiehtovat etenkin kotikaupunkinsa unohtuneet, usein rumat ja ränsistyneet rakennukset, laivat tai vaikkapa metsien hylätyt autot. Hän on vuosikymmenten mittaan taltioinut kuviinsa kappaleen ruminta Oulua, mutta myös mennyttä aikaa rakennuksineen, jotka ovat jo hävinneet katukuvasta.

Tällä kertaa olemme menossa katsomaan vuonna 2016 uponnutta troolari Ceydonia. Alus on siirretty Toppilaan telakalle, jossa se uinuu unohdettuna. Jo noston aikana kävi ilmi, että aluksen omistussuhteissa on epäselvyyttä.

Toppilansalmen alue kiinnostaa

Urbaania löytöretkeilyä Sarkkinen on harrastanut ainakin 15 vuotta, ja se liittyy vahvasti myös hänen valokuvausharrastukseensa.

– Kun vanhaan kohteeseen menee, tuntuu kuin menisi ajassa taaksepäin. Rumuuden estetiikka kiehtoo minua, ja vanhojen rakennuksien dokumentointi on kiinnostavaa, Sarkkinen kertoo.

Hylätyissä kohteissa aika pysähtyy ja löytöretkeilijän mielikuvitus lähtee liikkeelle yltyen joskus laukkaankin. Seikkaillessa syttyy välillä pikkupoikamainen innostus.

Mieluisimpia kohteita Sarkkiselle ovat Toppilan seutu ja Oulun Pateniemi, jossa hän myös asuu. Hän on taltioinut vuosikymmenien ajan esimerkiksi Toppilan ”Punaisen myllyn” eli Vaasan höyrymyllyn muutosta. Nyt siitä on näkyvimpänä muistona päätyseinä sen tilalle rakennetussa asuinrakennuksessa.

– Toppilansalmen alue on kiinnostava, koska se on muuttunut laiva- ja satamaliikenteen keskittymästä ja teollisuusalueesta asuinalueeksi. On ollut hyvä pointti käydä kuvaamassa muutosta.

Pateniemen vanhaa saha-aluetta hän on kuvannut hylättynä ja nyt sen rakentuessa uudelleen. Pateniemi-seura on julkaissut Sarkkisen ja myös hänen valokuvausta harrastaneen isänsä kuvia kahdessa historiakirjassaan.

Kipinä kuvaamiseen syttyi varhain

Valokuvaus kulkee Sarkkisilla suvussa, sillä jo Veikon mummu Hilja Sarkkinen kuvasi ihmisiä Oulun torilla 1920-luvulla ja hänen isänsä Aslak Sarkkinen kuvasi sotien jälkeistä Oulua ja toimi myös koulukuvaajana.

– Mummun ottamat kuvat olivat sen ajan pikakuvia, jotka sai heti mukaansa. Se oli silloin aika uutta: tavallinen kansa sai markkinahumussa kuvan mukaansa. Eikä kovin monella ollut tuohon aikaan edes kameroita hirveitä määriä. Isän haaveena oli perustaa oma valokuvaamo.

Ei siis ihme, että myös Veikolla syttyi kipinä valokuvaamiseen jo varhain.

– Pikkupoikana sain kasettifilmikameran, ja sillä tuli otettua joitakin kuvia. Se oli semmoista näppäilyä. Armeijan jälkeen sain ensimmäisen järjestelmäkameran ja siitä se lähti.

Myös hänen kaksi veljeään harrastavat valokuvausta. Isoveljensä kanssa hän käy usein yhteisillä kuvausretkillä.

Hylätty linna erikoisin kohde

Kun Sarkkinen suuntaa kaupunkialueen hylättyihin kohteisiin, kuten aikoinaan Toppilan myllyyn ja siiloon, hän ottaa mukaansa hyvät valot ja laittaa jalkaansa turvakengät lasinsirpaleiden ja maassa törröttävien naulojen varalta. Lisäksi hän pyrkii saamaan kuvausluvat, mutta aina omistajataho ei ole tiedossa.

Yleensä kohteisiin lähdetään kolmen tai neljän hengen porukassa, sillä yksin ei ole järkevää lähteä turvallisuussyistä.

– Pimeään aikaan sellaisissa paikoissa on tosi vaarallista, kaivojakin saattaa olla. Koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan.

Kuvausmatkoillaan hän on havainnut, että kaupungista on poistunut paljon vanhaa rakennuskantaa, ja tilalle on tullut paljon myös uutta. Uudempia kohteitakin hän käy välillä kuvaamassa.

Hylätyissä rakennuksissa on usein paljon pieniä yksityiskohtia, joita Sarkkinen kuvaa mielellään.

Hänen erikoisin kuvauskohteensa löytyy aivan muualta. Lomaillessaan Maltalla vuonna 2017 Sarkkinen löysi sattumoisin vanhan, hylätyn Marfan linnan.

Vaikka hän ei valitsekaan matkakohdetta kuvauspaikkojen ehdoilla, silmäilee hän aina kulloistakin seutua tarkkaan siltä varalta, että jostain löytyisi jotain kiinnostavaa kuvattavaa.

– Tiesin kyllä etukäteen, että Maltalla on paljon hylättyjä kohteita.

Noin 150 000 kuvatiedostoa

Kuvaamisen Nokialla työskentelevä Sarkkinen on halunnut tietoisesti pitää harrastuksena, jottei ”touhu menisi liian totiseksi”. Joitakin satunnaisia kuvauskeikkoja hän on silti tehnyt muutamille yrityksille.

Harrastus vie paljon vapaa-aikaa, ja usein Sarkkisesta tuntuu, että enempikin voisi tehdä.

– Kuvaan paljon arkistoon, ja joskus tulevaisuudessa voin niitä sitten käsitellä. Pieni osa kuvista menee omalle kuvasivustolle nettiin. Sitä kautta on tullut myös joitakin kuvauspyyntöjä.

Veikko Sarkkisella on mittava valokuva-arkisto: hän arvelee siellä olevan noin 150 000 kuvatiedostoa. Sitten ovat vielä hänen isänsä ja mummonsa ottamat kuvat, muutama lasinegatiivikin.

Filmikameralla irtiottoja

Toppilansalmen rannalla uinuva Ceydon on ruostunut ja ränsistynyt. Alus kaipaisi mittavaa remonttia – tai sitten siirtoa kaatopaikalle. Kumpikaan vaihtoehto ei ole ilmainen.

Laiva on levännyt telakalla jo kuusi vuotta. Sinä aikana kiehtovan kohteen ovat löytäneet muutkin: laivan toiselta sivustalta roikkuu eriväristen köysien ryväs. Rohkeimmat ovat nousseet kannelle. Laivan kyljet, pohja ja jopa potkuri ovat värikkäiden graffitien kuorruttamat.

Sarkkinen on ottanut mukaansa Mamiya-kameransa vuodelta 1962. Hän asettelee laatikkomaisen kameran jalustalle, etsii kuvakulmia ja ottaa Ceydonista muutaman tarkkaan harkitun kuvan filmille. Kun kiirettä ei ole, ehtii kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.

– Kuvaan etupäässä digijärjestelmäkameralla, mutta filmikameralla olen tehnyt muutamia irtiottoja. Kun filmillä lähtee kuvaamaan ja näpsäyttää muutaman kuvan, on se vähän erilaista, rentouttavaa. Siinä joutuu miettimään kuvaamista eri tavalla, sillä valmista tulosta ei näe heti.

Katso myös kuvagalleria: Urban exploringia harrastavan Veikko Sarkkisen kuvissa näkyvät mennyt aika ja muutos