Hiih­to­vael­luk­sia täy­si­hoi­dol­la

Epäilyttääkö leiriytyminen pakkasella teltassa? Haluaisitko hiihtää ilman ahkiota?

Täyden palvelun hiihtovaelluksilla hiihtäjiä odottaa joka päivä aamiainen, retkieväät ja päivällinen. Majoitus hoituu paikallisissa majataloissa, mökeissä tai tuvissa. Varusteet kuljetetaan majapaikasta toiseen.

Esittelemme kuusi pohjoisen Suomen hiihtovaellusta, jotka on suunnattu perinteisen tyylin hiihtäjille. Osallistujat voivat sivakoida pääosin omaa tahtiaan valmiiksi ajettua latua, jolta ei voi eksyä. Reitti-infot ja oppaat varmistavat, että jokainen hiihtäjä pääsee turvallisesti kohteeseen.

Rajalta rajalle -hiihto on yli 400 kilometrin mittainen murtomaahiihtäjän toiveuni. Kuusamosta Tornioon kiemurteleva reitti tarjoilee vaihtelevia maisemia seitsemän hiihtopäivän ajan. Lyhimmillään päivämatka on noin 40 kilometriä ja pisimmillään 90 kilometriä.

Perinteisen latu kulkee Pohjois-Suomen vaihtelevissa maastonmuodoissa. Matkalle osuvat muun muassa Rukan komeat nyppylät, Syötteen kansallispuiston vaarat ja Ranuan suomaat.

Hiihtotapahtuman koordinaattori Heikki Heikura kertoo, että Rajalta rajalle -hiihdon ideana on koota hiihtäjiä ympäri maailmaa Pohjois-Suomeen. Hiihdolla on jo vuosikymmeniä pitkät perinteet, ja osa ulkomaalaisista saapuu hiihtämään vuosi toisensa jälkeen.

– Ei ole harvinaista, että hiihtäjä on osallistunut tapahtumaan jo yli 20 kertaa, Heikura mainitsee.

Tänä vuonna reilusta 300 osallistujasta valtaosa saapuu Saksasta ja Yhdysvalloista, mutta tulijoita on aina Australiaa myöten. Suomalaisiakin osallistuu vuosittain kymmeniä.

– Vaikka hiihdon kaava on joka vuosi samanlainen, kokemus riippuu aina muun muassa kelistä ja hiihtoryhmän dynamiikasta. Retken varrella saa tavata ihmisiä ympäri maailmaa, ja etenkin ulkomaalaiset ovat innostuneita kohtaamaan aitoja suomalaisia.

Majapaikat vaihtelevat Kuusamon Tropiikin kylpylä-hotellista autenttiseen Ruonan kylätaloon savusaunoineen Ranualla.

Heikura muistuttaa, että Rajalta rajalle -hiihdon järjestäminen ei onnistuisi ilman paikallisten kyläyhdistysten vapaaehtoisia ja heidän ylläpitämiään huoltopisteitä hiihdon varrella. Kunnatkaan eivät tee tapahtumalla merkittävää tulosta, vaan kattavat lähinnä omat kustannuksensa.

– Sen sijaan tapahtuma edistää alueellista turismia ja tuo myös paikallisille firmoille tuloja, kun käytämme esimerkiksi majoituspaikkoja yöpymiseen, matkailualan yrityksiä lounaiden tarjoamiseen ja logistiikkafirmoja kuljetuksiin.

Itärajan hiihtovaellus mutkittelee pääosin Hossan kansallispuiston alueella ja Kainuun korpimaisemissa. Erämainen luonto pääsee oikeuksiinsa aivan Venäjän rajan läheisyydessä. Noin 100 kilometrin hiihtoreitillä päivämatkat vaihtelevat 17–23 kilometrin välillä.

Upitrekin yrittäjä Urpo Heikkinen kuvailee maastoa helpoksi, sillä siellä ei ole juurikaan uuvuttavia ja isoja mäkiä. Luonnon rauhasta ehtii nauttia ja kuvailla maisemia rauhassa. Hiihtäjä voi bongata myös ahman, poron ja ilveksen jälkiä. Lapin hiihtokeskusten häly ei näihin maisemiin yllä.

– Hossan kansallispuistossa on paljon mäntykankaita ja harjuja, etelämpänä Martinselkosen luonnonsuojelualueella puolestaan soita.

Majoittumispaikat ovat persoonallisia ja kodinomaisia kohteita: Rajakartanon majatalo, Martinselkosen Eräkeskus sekä Arolan maatilamatkailuyritys. Heikkinen kertoo, että majapaikoissa kuullaan tarinoita paikallisesta kulttuuri- ja sotahistoriasta.

Isäntäväki huolehtii myös siitä, että pöytä on katettu paikallisilla antimilla, kuten poron- ja hirvenlihalla sekä mustikalla ja hillalla.

Hiihtovaelluksen osallistujat ovat suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia, kuten saksalaisia ja ranskalaisia. Mukaan sattuu aina muutama suomalainenkin. Heikkisen mukaan osallistujat ovat innokkaita luontoihmisiä, joilla ei kuitenkaan ole välttämättä kovin paljon hiihtovaellustaustaa.

– Olemme järjestäneet vaelluksia jo parikymmentä vuotta. Ostamme majoitukset, ruokailut ja muut tukitoimet vain paikallisilta yrityksiltä. Koska majoitusyritysten pääsesonki on kesäisin, hiihtovaellusten ansiosta he saavat kapasiteettinsa hyvin käyttöön myös talviaikaan.

Kalevala -hiihto seikkailee Itärajan hiihtovaelluksen kanssa osittain samoissa maastoissa. Tutuksi tulevat Kalevalapuiston useat erämaahenkiset luonnonsuojelualueet sekä Hossan kansallispuiston jylhät maisemat Venäjän rajan läheisyydessä.

Noin 150 kilometrin pituisella hiihtovaelluksella päivämatkat ovat keskimäärin 30 kilometriä. Melko tasaiseen maastoon tuovat haastetta lyhyehköt mutta paikoin jyrkät mäennnyppylät viimeisenä päivänä Hossan kansallispuistossa.

– Vaellus on keskivaikea tai vaativa kunnosta ja hiihtokokemuksesta riippuen. Muutoin osallistujat ovat pitkälti samanlaisia kuin Itärajan hiihtovaelluksella, Upitrekin Urpo Heikkinen kertoo.

Majoituskohteina toimivat samat paikat sekä Kalevala Hiihdossa että Itärajan hiihtovaelluksella. Erityisyytenä Heikkinen mainitsee sen, että pelkkien kylmien eväiden sijaan lämmin lounasruokailu järjestetään joka päivä matkan varrella.

– Yhtenä päivänä syömme lounaan Hossan luontokeskuksessa, muuten autiotuvilla tai nuotiopaikoilla. Siellä osallistujia odottaa aina valmis keitto ja jälkiruokakahvit. Lounashetki on pieni kohokohta kesken retkipäivän.

Rauhala–Pallas–Hetta -reittiä kulkeva hiihtovaellus tarjoaa parastaan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston lumivalkeissa tunturimaisemissa. 150 kilometrin hiihtoreitillä päivämatkat vaihtelevat noin 20–36 kilometrin välillä.

Fell Trek on järjestänyt hiihtovaelluksia Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa jo 40 vuoden ajan, joten huollettujen ja opastettujen vaellusten konsepti on tuttu. Yritys tekee aktiivisesti yhteistyötä muiden paikallisten yrittäjien ja toimijoiden kanssa.

Fell Trekin yrittäjä Marja Rauhala sanoo, että Rauhala–Pallas–Hetta-vaelluksella hiihdetään valmista latu-uraa pitkin. Osallistujat saavat kokea Lapin koskematonta luontoa niin tunturissa, metsässä kuin soillakin. Niinpä reitin varrella on nousua, laskua ja tasamaata.

– Osallistujien tulisi pystyä hiihtämään vähintään neljä kilometriä tunnissa. Toki meillä on käynyt myös asiakkaita, jotka ovat laittaneet vaelluksen alussa ensimmäistä kertaa sukset jalkaansa, eli kaiken tasoisten hiihtäjien kanssa on vuosien varrella menty, Rauhala kuvailee.

Viikon mittaisen hiihtovaelluksen aikana tehdään muutama päiväretki majoituspaikan ympäristössä, mutta muuten matka etenee aina Rauhalasta Hettaan saakka.

Majapaikkoina palvelevat mökit, majatalot ja eräkämpät, joissa nukutaan makuupussin lämmössä. Rauhalan lisäksi yövytään Keimiössä, Kerässieppissä tai Raattamassa sekä Ketomellassa. Matkan aikana pysähdytään evästämään autiotuvilla muun muassa Hannukurussa ja Pyhäkerolla.

Hetta–Ylläs -välin taivaltavalla hiihtovaelluksella kuljetaan kunnioitettava 245 kilometrin matka. Reitti kipuaa pitkin paljaspäisten Ounas-, Pallas- ja Yllästuntureiden muodostamaa tunturijonoa. Päivämatkat vaihtelevat noin 25 kilometristä 55 kilometriin riippuen maastonmuodoista.

– Vaelluksen aikana pääsee näkemään pitkän pätkän Suomen suosituinta kansallispuistoa ja tutustumaan erilaisiin ihmisiin rennossa ilmapiirissä ja toimimaan yhtenä ryhmänä. Lähes kaikki hiihtoryhmämme ovat kansainvälisiä, Fell Trekin Marja Rauhala mainitsee.

Koska hiihtoreitillä on reippaasti pituutta ja matkalle kertyy nousumetrejä, riittävä hiihtokokemus on osallistumisen edellytys. Hiihtäjiltä odotetaan kykyä hiihtää noin 10 kilometriä tunnissa. Vaelluksella edetään joko valmista latupohjaa pitkin tai ilman latua vaihtelevassa maastossa.

Rauhala–Pallas–Hetta-vaelluksen tavoin tälläkin vaelluksella yövytään mökeissä, majataloissa ja tuvissa. Samoin aamiainen, aamiaisbuffetista koostetut retkieväät ja illallinen kuuluvat vaellukseen päivittäin.

Reitti lähtee Hetasta Ounasjärveltä. Matkan varrella majoitutaan Ketomellassa, Raattamassa tai Kerässiepissä, Keimiössä sekä Rauhalassa. Vaellus etenee pohjoisesta etelään, mutta yhtenä päivänä tehdään päiväretki Nammalkurun tuvalle palaten samaan yöpaikkaan.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus tarjoaa ulkoilun juhlaa parhaimmillaan: kolmen yön hiihtovaelluksia suomalaisille ja seitsemän yön vaelluksia ulkomaalaisille. Osallistujat ovat aktiivisia liikkujia, ja valtaosa heistä saapuu ulkomailta – etenkin Saksasta.

Majatalo Pihlajapuun emäntä Minna Murtonen kuvailee hiihtovaelluksen maastoa monimuotoiseksi ja paikoin vaativaksi mäkien takia. Päivämatkat vaihtelevat 20–25 kilometrin välillä. Yhteensä kahden päivän vaellukselle kertyy siis pituutta lähemmäs 50 kilometriä.

Halutessaan osallistujat voivat hiihtää virallisen reitin lisäksi majatalojen ympäristöissä mutkittelevia hiihtolatuja. Laduilla saa harrastaa myös koirahiihtoa.

– Osallistujat pääsevät hiihtämään paikasta toiseen nauttien luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta. Matkalla on paljon metsiä, peltoja sekä järven jäitä, Murtonen mainitsee.

Majatalot mainostavat karjalaista vieraanvaraisuutta, ympäristöystävällisiä arvoja sekä lähiruokaperinnettä. Ensimmäinen yö vietetään Majatalo Puukarin Pysäkillä, toinen Laitalan Lomien vieraana ja kolmas Majatalo Pihlajapuussa.

– Tarjolla on aina perinteistä käsintehtyä suomalaista – ja etenkin karjalaista – ruokaa, kuten kalaa ja riistaa, itseleivottuja leivonnaisia, leipää sekä karjalanpiirakoita. Majataloissa kerrotaan myös tarinoita ruoan ympärillä.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellusta on järjestetty vuodesta 2001 lähtien, ja se palkittiin Suomen parhaana ruokamatkailutuotteena vuonna 2015. Matkailutoimittajien Kilta puolestaan valitsi sen vuoden 2022 kotimaan matkakohteeksi.

– Työllistämme muun muassa paikallisia oppaita, kuljetusyrityksiä, elintarvikeliikkeitä, latukahvilaa ja latujen tekijää. Hiihtovaelluksella on suuri merkitys myös kyläläisille, jotka hyödyntävät latuamme lähiliikuntapaikkana.