Voiko hömötiaisen esiintyminen kertoa kaavoittajalle, missä sijaitsevat kaava-alueen arvokkaimmat metsät? Tätä tutkitaan nyt Oulun yliopiston ja Oulun kaupungin yhteistyönä tarkan, elinympäristöjä kuvaavan kartta-aineiston kokoamisella.
– Olemme halunneet hyödyntää Oulun yliopiston pitkäaikaista ja uraauurtavaa tutkimusdataa, joka on ainutlaatuista pohjatietoa kaavoituksen tueksi, Oulun kaupungin yleiskaavasuunnittelija Matti Konttinen kertoo hankkeen lähtökohdan.
Konttinen painottaa, että kaavoituksessa tulee aina ottaa huomioon luontoarvot yhteen sovittaen ne muuhun maankäyttöön.
Oulun yliopiston tiaistutkimusryhmä on kartoittanut hömötiaisten elinympäristöjä ja tutkinut lajin esiintymistä Oulun pohjoisosissa kymmenien vuosien ajan.
– Olemme kaavoituksessa nähneet, että tämä on sellaista aineistoa, jota emme mistään muualta saa käyttöömme, Konttinen lisää.
Nykyään luontoarvot korostuvat Konttisen mukaan entistä enemmän ja luontoa otetaan myös lainsäädännössä huomioon laajenevassa määrin, mikä edellyttää luontotiedon aiempaa kattavampaa käyttöä kaavoituksen osana.
– Tavoite on, että valmistuvia karttoja hyödynnetään kaupungilla myös metsänhoitopuolella päätettäessä, miten metsiä käytetään arvokkaimmilla alueilla, Konttinen lisää.
Konttinen korostaa, että hömötiainen on indikaattorilaji vanhojen metsien luontoarvoille.
– Sen esiintyminen kertoo paljon laajemmin vanhan metsän lajien tilasta.
Yliopiston selvitys valmistuu Konttisen mukaan joulukuussa, ja sen jälkeen sitä voi käyttää hyväksi suunnittelussa.
– Sitten meillä on kartta-aineistot siitä, missä sijaitsevat keskeiset pesimäalueet ja kesä- sekä talviaikaiset elinympäristöt.
Konttinen korostaa myös arvokkaiden alueiden kokonaisuuden huomioimista, eli hyvien elinympäristöjen olisi tärkeää muodostaa lajeille toimivia verkostoja.
– Tarkoitus on saada elinpiirikartoitus kaavoittajalle helposti tulkittavaan muotoon, yliopistonlehtori Seppo Rytkönen summaa.
Tätä varten Oulun yliopiston tutkijat rakensivat mallin, joka kuvaa ympäristöä lukuisten tekijöiden pohjalta. Mallin käyttämiä muuttujia ovat muun muassa metsän ikä, latvuspeittävyys kokonaisuutena ja lehtipuiden latvuspeittävyys, puuston keskipituus, kuusen, koivun ja männyn tilavuus sekä kasvupaikan rehevyys tai karuus.
Mittauspisteistä rekisteröitiin myös etäisyys turve- ja kivennäismaan reunaan. Rytkösen mukaan tällaisilla reuna-alueilla on usein koivupökkelöitä, joihin hömötiainen pesii.
Seuraavaksi niitä maaston pisteitä, missä hömötiaiset pesivät tai missä niitä oli talvella tavattu, vertailtiin pisteisiin, mitkä oli valittu lähistöltä satunnaisesti. Tuloksista ilmeni selvästi, että pesimäaikaan hömötiainen suosii koivumetsiä, mikä on ymmärrettävää, koska koivusta löytyy tärkein poikasravinto, perhostoukat, ja laji tarvitsee sopivan pehmeitä koivupökkelöitä, joihin kaivertaa pesäkolonsa.
Hömötiaisen pesimämetsät ovat myös keskimääräistä vanhempia ja laji välttää synkimpiä kuusikoita, vaikka suosiikin kuusikoita jossain määrin. Laji myös suosii turve- ja kivennäismaan reuna-alueita, ja nimenomaan turvemaan puolta.
Talviset elinympäristöt poikkeavat jonkin verran pesimäympäristöistä. Talvisin hömötiainen viihtyy metsissä, joissa on vanhaa puustoa ja suuri latvuspeittävyys. Kuusikoita laji suosii hieman kesäaikaa enemmän, mutta taas välttäen puhtaimpia kuusikoita. Vastaavasti koivumetsää suositaan hieman kesää vähemmän.
Tutkijoiden käytössä oli vuoden 2021 monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) aineisto, joka mahdollistaa ympäristön tarkastelun 16 x 16 metrin ruutujen tarkkuudella. Kartta on siis varsin tarkka.
Pesäpaikka-aineistoa on mukana vuodesta 2007 lähtien ja talvihavaintoja on kerätty uusin menetelmin viime talvina.
– Taustalla on vahvaa hömötiaisen pesimis- ja talviekologian tuntemusta aina 1970-luvulta lähtien, jolloin professori Markku Orell aloitti lajin pitkäaikaistutkimukset, Rytkönen toteaa.
Pesäpaikkamallinnuksessa ei kuitenkaan ole mukana ehkä tärkeintä hömötiaisen pesäpaikan valintaan vaikuttavaa tekijää eli pökkelöitä. Tämä johtuu siitä, että MVMI-aineistossa ei ole tietoa hömötiaisille sopivista pystyssä olevista lehtipuupökkelöistä.
Tutkijoiden mukaan tämä voi johtaa siihen, että kun pökkelöitä on talousmetsissä vähän, hömötiaisen pesäpaikan valintaa saattaa ohjata enemmän pökkelöiden saatavuus kuin elinympäristön muu laatu.
Hömötiaisen huomioimisessa kaavoituksessa on elinympäristökartan valmistumisen jälkeenkin omat ongelmansa.
– Hömötiaisen vaatima ympärivuotinen elinpiiri on vähintään kymmenen hehtaaria, Rytkönen kertoo, mutta lisää sen käytännössä olevan suurempi, sillä sopiva ympäristö on yhä pirstoutuneempaa.
Kaavoittajan pitäisi siis lajin elinympäristön turvatakseen pystyä jättämään rakentamisen ulkopuolelle suuria, mahdollisimman yhtenäisiä kokonaisuuksia.
Hömötiainen taantuu
Hömötiaisen Suomen pesimäkanta on vähentynyt 2000-luvulla alle puoleen entisestä.
Nopean vähenemisen vuoksi hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lintulajiksi.
Hömötiaisen vähenemisen osoittavat monet linnustonseurannat.
Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Birdlife Suomen toteuttamien pesimälinnustolaskentojen mukaan laji väheni 44 prosenttia vuosien 2007 ja 2018 välisenä aikana ja tuoreet laskentatulokset viittaavat vähenemisen edelleen jatkuneen.
Myös talviaikaiset lintulaskennat osoittavat lajin vähentyneen huomattavasti 1990-luvun alusta lähtien.
Viimeisimmän arvion mukaan Suomessa pesii 440 000–670 000 hömötiaisparia. 1940-luvulla Suomen hömötiaiskannaksi arvioitiin 1,8 miljoonaa paria ja 1990-luvulla 700 000–1,5 miljoonaa paria.
Suomella on hömötiaisen suojelussa erityisvastuu, sillä viidesosa EU:n alueen hömötiaiskannasta pesii Suomessa.