Hirvikärpästen huippuaika on meneillään Oulun seudulla ja Kainuussa. Hirvikärpäsen levinneisyysalueen pohjoisraja on vakiintunut Etelä-Lapin korkeudelle, eli tämän pohjoisempana niitä ei juuri tavata.
Hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta (ELY) on saanut ilmoituksia, joiden mukaan hirvikärpäsiä havaitaan nyt reippaasti luonnossa.
Oulun seudulla ulkona liikkuneet ovat saattaneet joutua nyppimään jopa kymmenittäin hirvikärpäsiä hiuksistaan.
– Tässä on vaihtelua. Toisissa paikoissa hirvikärpäsiä ei ole havaittu. Yleensä siellä missä on hirviä, on myös kärpäsiä, Leinonen toteaa.
Hirvet viihtyvät usein taimikoissa, joissa myös marjastajat käyvät puolukassa. Hirvikärpäset pörähtävät niin marjastajien kuin syksyllä liikkuvien sienestäjien ja metsästäjienkin riesaksi.
Kun hirvikärpänen laskeutuu hirven sijasta ihmiseen ja pudottaa siipensä, se on sille suuri virhe. Hyönteinen ei pysty lisääntymään ihmisessä, mutta pyrkii imemään verta.
– Hirvikärpäset eivät pure kaikkia ihmisiä. Esimerkiksi minun päässäni ne vain kävellä viilettävät. Mutta aika monet väittävät, että hirvikärpäsen pisto saa jopa edellisvuotiset pistokohdat kutisemaan. Olisiko niin, että elimistössä oleva muistijälki aiheuttaa reaktion, Leinonen pohtii.
Puremaa ei välttämättä heti huomaa
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan hirvikärpästen puremat voivat aiheuttaa kiusallista, voimakkaasti kutiavaa ja jopa kuukausia kestävää ihottumaa. Taustalla on herkistyminen hirvikärpäsen puremille.
Tutkimuksen mukaan herkistyneille on tavallista, että että aiemmat puremakohdat alkavat myös oireilla, kun ihminen saa yhden tai muutaman uuden hirvikärpäspureman.
Hirvikärpäsen purenta on kivuton, eikä sitä helposti huomaa. Puremasta nouseva hirvikärpäsihottuma näkyy ja tuntuu yleensä hiuspohjassa, niskassa tai yläselässä. Ihottuma koostuu erillisistä punoittavista 5–10 millimetrin läpimittaisista läiskistä tai näpyistä.
Puremakohdat kutisevat, jolloin ne raavitaan helposti rikki ja iho voi tulehtua.
Kroonistuessaan puremanäpyt muuttuvat usein koviksi kyhmyiksi, ja ne voivat säilyä jopa vuoden ajan.
Herkistyminen edellyttää altistumisaikaa, jonka kesto vaihtelee yhdestä useisiin vuosiin. Kaakkois-Suomen metsureille tehty kyselytutkimus osoitti, että joka kolmas oli saanut hirvikärpäsihottumaa ja sen esiintyvyys oli suurinta pisimpään altistuneilla.
Vahvaa kortisonivoidetta ja suun kautta otettavaa antihistamiini käytetään hoitona hirvikärpäsihottumaan.
Allergikon on pakko käyttää suojautumiseen tiivistä vaatetusta. Kätevin on verkkohupullinen anorakki, jonka hihansuut saa tiiviisti sidottua.
"Todella sitkeä sissi"
Toisaalta paras keino suojautua hirvikärpäsiltä on yksinkertaisesti välttää metsässä oleilua pahimpana huippukautena.
– Jengi yrittää torjua hirvikärpäsiä kaikilla konsteilla. Toiset laittavat ilmastointiteippiä väärinpäin takinkauluksiin ja housunlahkeisiin, jotta hyönteiset tarttuisivat siihen.
Reima Leinonen kehottaa joka tapauksessa kopistelemaan vaatteet, kun tulee metsästä pois.
– On toki tapauksia, että metsästystakki on pyöritetty pyykkikoneessa ja hirvikärpänen tulee tämänkin jälkeen elävänä esiin. Hirvikärpänen on kyllä todella sitkeä sissi. Karrikoidusti sanottuna pitää olla pihdit ja sakset, että sen saa hengiltä.
Hirvikärpästen määrä hiipuu syksyn edetessä, kun ne löytävät hirviä, joihin laskeutua. Niitä saattaa olla yhdessä hirvessä jopa toistakymmentä tuhatta.
Lisäksi kylmä kangistaa hirvikärpästen aktiivisuutta, pörähtäviä hyönteisiä voi kuitenkin tavata luonnossa vielä marraskuussa, jos pakkasta ei ole liian paljon.
Pakkassäässä hyönteinen ei pysty lentämään, mutta elpyy lämpötilan noustessa päivisin.