Hil­jai­nen polku Hossaan

Hevonperseenmutkan laavu sijaitsee Suomussalmen pohjoisosissa, Peranganjoen varrella sekä Peranka–Hossa -vaellusreitin ja melontareitin risteyksessä. Hossan kansallispuisto on lähellä.

Vanhan tarinan mukaan paikan nimi tulee siitä, kun uittohommat menivät pieleen Peranganjoen mutkassa ja yksi tukkijätkä huusi toisia apuun, koska ”kaikki menee päin hevonpersettä”.

Rumasta nimestä huolimatta paikka on kaunis ja rauhallinen. Matala Peranganjoki virtaa hiljaa uusitun sillan ali. Lepät ja pajut kurkottelevat joen ylle ja rannoilla kasvaa rentukoita. Laavulla voi tulistella ja yöpyä, ja virtaavaa vettä saa helposti joesta.

Hienoja hiekkaharjuja ja omaa rauhaa

Moni lähtee Hossan reiteille luontokeskuksen suunnalta, mutta Hossaan voi vaeltaa myös lännestä päin.

Perangasta, Viitostien varrelta, lähtee merkitty reitti, joka kulkee Hevonperseenmutkan, kahden autiotuvan ja useiden laavujen kautta kohti Hossan ydinalueita.

Peranka–Hossa -vaellusreitillä on mäntykankaita, hiekkaharjuja ja upeita näköaloja Hossan vaihteleviin vesistöihin. Parhaimmillaan reitti kulkee hiekkaharjulla, jonka molemmin puolin välkehtivät vedet. Reitin varrella voi ihailla Honkavaaran vanhoja metsiä.

Perangan reitti tarjoaa vaeltajalle enemmän omaa rauhaa kuin kansallispuiston suosituimmat osat, etenkin sesonkiaikoina. Päiväretkeilijöitä on vähän ja reitti on hiljainen varsinkin alkuosiltaan.

Reitti on helppokulkuinen muutamia nousuja ja joitakin kaatuneita puita lukuun ottamatta. Jokien ja purojen yli pääsee siltoja pitkin ja taukopaikoilla saa ihailla hienoja maisemia.

Vanhat autiotuvat kertovat uitoista

Peranka–Hossa -reitti kulkee aluksi kansallispuiston ulkopuolella, myös talousmetsissä, mutta kuitenkin enimmäkseen kauniissa harjumaisemissa. Iso-Kukkurilta alkaa järvien ketju ja polku seurailee järvien rantoja pitkän matkaa.

Reitin autiotuvat muistuttavat menneistä ajoista. Kukkurin autiotupa on vanha, 1930-luvulla rakennettu uittokämppä, joka on kunnostettu autiotuvaksi 1970-luvulla. Vaellusreitiltä poiketaan tuvalle Peurokosken yli johtavaa siltaa pitkin. Sillan vieressä on vanhoja uittorakenteita.

Lavajärvellä voi yöpyä vanhassa savusaunassa. Lavajärvellä on ollut suuri savottakämppä, jonka sauna muutettiin autiotupakäyttöön 1970-luvun lopussa. Lähistöllä on savottakämpän vanha, romahtanut hevostalli.

Lavajärveltä vaellusreitti tekee piston pohjoiseen ja ylittää Aittojoen autotien sillan kautta. Pari kilometriä kuljetaan kauniin Aittojoen varressa, mutta polku voi olla märkä tulvalla tai sateiden jälkeen. Valkealammen kohdalta voi valita kuivemman reitin, joka johtaa pohjoiseen autotielle.

Aittojoen ylityksen jälkeen reitti yhtyy Sininen saavutus -maastopyöräilyreittiin, joten polulla voi tavata myös pyöräilijöitä.

Reitin pituuden voi itse valita

Lounaja- ja Kokalmus-järvien välissä vaeltaja saa valita, mitä reittiä hän jatkaa kohti Hossan luontokeskusta. Tarjolla on paljon hyviä vaihtoehtoja. Omasta aikataulusta, mieltymyksistä ja eväiden määrästä riippuu, minkä reitin valitsee.

Jos haluaa oikaista, suorin ja yleensä myös rauhallisin reitti luontokeskuksen suuntaan vie Jatkonvaaran yli ja tarjoaa enimmäkseen metsämaisemia. Koko vaelluksen pituudeksi tulee alle neljäkymmentä kilometriä.

Kiertämällä Kokalmus-järven ja jatkamalla Muikkupurolle pääsee ihastelemaan todella kirkkaita vesiä. Luontokeskukselle voi jatkaa upeaa harjureittiä Hakokosken sillan ja laavun kautta. Vaelluksen pituudeksi tulee reilut neljäkymmentä kilometriä.

Pidempää vaellusta kaipaava voi kävellä katsomaan Hossan huippunähtävyyksiä, Värikallion kalliomaalauksia ja Julma Ölkky -rotkojärveä. Hossan hienoja patikointireittejä yhdistämällä voi sommitella itselleen yli seitsemänkymmenen kilometrin vaelluksen.

Hossassa on paljon laavuja, nuotiopaikkoja ja autiotupia, joista voi valita yösijan.

Polulle suoraan bussista

Perangan reitin etuna on, että vaellukselle voi lähteä suoraan linja-autosta. Kajaanin ja Kuusamon välillä on linja-autoliikennettä ympäri vuoden ja bussit pysähtyvät Perangan risteyksessä, josta vaellusreitti alkaa.

Vaellusreitin alkupäätä voi joutua hieman etsimään, mutta opaste ja oranssit maalimerkit ohjaavat oikeaan suuntaan.

Kesäisin bussin kyytiin pääsee myös reitin toisesta päästä, Hossan luontokeskuksesta, mutta muina aikoina tarvitaan jokin muu kyyti takaisin Viitostielle.

Erämainen Peranganjoki on myös mainio melontareitti

Viitostieltä Hossaan voi vaeltaa myös meloen. Peranganjokea voi meloa joko Iso-Perankajärveltä tai Viitostien sillalta Iso-Kukkurille ja jatkaa melontaa edelleen kohti Hossanjärveä.

Peranka–Hossa -vesiretkeilyreitti on 43 kilometriä pitkä.

Peranganjoen melonta onnistuu parhaiten korkean veden aikaan joko alkukesällä tai runsaiden sateiden jälkeen. Keskikesällä kosket voivat olla matalia ja kivisiä. Melonnassa kannattaa käyttää muovisia kanootteja tai kajakkeja.

Erämaisessa ja enimmäkseen kapeassa Peranganjoessa on kolmetoista koskea, joista suurin osa on I-luokkaa eli melko helppoja. Laukkukoski ja Pitkäkoski ovat kuitenkin vaativampia II-luokan koskia, jotka kannattaa tutkia rannalta käsin ennen kosken laskemista tai kiertämistä.

Koko melontareitin pituus Hossaan saakka on vajaa neljäkymmentä kilometriä. Lounatkoski kannattaa kiertää vetoraidetta pitkin ja käydä katsomassa koskea ja vanhaa myllyä.