Heikki Viinamäen katse viipyilee kotitalon ohi virtaavassa Iijoessa. Alarannan jokimaisemissa vuosikausia kalastanut Viinamäki huomaa rantakivien mustuneesta pinnasta ja virtauksen taas aamusta pienentyneen ja veden laskeneen.
Aamukäynti nahkiaisrysillä on tarkkaa kellopeliä.
– Käymme kuuden aikaan kokemassa nahkiaisrysät, koska joen virtaukset voimistuvat aamuseitsemän jälkeen. Kymmenen jälkeen virtaus taas pienenee ja vesi on laskusuunnassa. Meriveden ollessa alhaalla ja virtausten pienentyessä kivet jo kolkuttavat veneen pohjaa, Viinamäki kertoo.
Viinamäen vanhin poika Jari Viinamäki on kulkenut isänsä mukana nahkiaispyynnissä pienestä saakka. Isä ja poika manaavat samalla suulla huonosti alkanutta pyyntikautta.
– Pirun huonosti on alkanut. Se on vielä kesäinen vesi. Pitäisi käydä syysmyrsky, niin nahkiainenkin nousisi ylös, miehet kertovat.
Aamulla Pukkinokan rysässä oli satakunta sätkivää nahkiaista. Ne kaadetaan laituriin kiinnitettyyn sumppuun odottamaan hiillostamista.
Nahkiainen on ympyräsuisiin kuuluva leuaton kala, jota saalistetaan Suomen rannikkoalueella – pohjoisessa Iijoen lisäksi Oulujoesta, Kuivajoesta, Simojoesta, Kemijoesta ja Tornionjoesta.
Parhaimpina vuosina Iijoen nahkiaissaalis nousi jopa puoleen miljoonaan yksilöön. Viinamäet muistavat kuinka Iissäkin pidettiin syksyisin nahkiaismarkkinoita. Mutta ei enää.
– Nyt nahkiaisen pyytäjiä on Iijoella 11, kun niitä parhaimpina aikoina on ollut kymmeniä. Rysiäkin on Iijoessa ollut joskus yli sata, mutta nyt parikymmentä, Jari Viinamäki laskeskelee.
Heikki Viinamäki osoittelee syyttävää sormeaan Pohjolan Voimaan päin. Kun Raasakan voimalaitoksen kolmas turbiini aloitti toimintansa, vannomalla vannottiin, ettei turbiinin käyttöönotto vaikuta mitenkään Iijokeen. Viinamäet ovat eri mieltä asiasta. Nahkiaiskanta on taantunut.
Kovimmat virtaukset ajoittuvat kello 19:n ja 22:n välille. Taitaa sähkönhinta olla tuolloin ylimmillään, ja voimayhtiö ottaa hyödyn talteen, Viinamäet tuumaavat.
– Juoksutus saa joen virtaamaan niin kovaa, että rysät eivät pysy joen pohjassa eikä nahkiaista saada satimeen.
Juoksutushuippujen aikana Viinamäkien pyydyksiä on tänä syksynä rikkoutunut jo useita.
Seuraavassa hetkessä Iijoen virtaus pysähtyy lähes kokonaan ja joki muuttuu kuin tyyneksi järveksi. Kalastajat ovat huomanneet tämän pumppuvirtauksen myös lohen ja siian huonontuneina saalismäärinä.
– Vaelluskalat tarvitsevat tasaisempaa virtausta noustakseen kutuvaellukselle jokeen, Jari Viinamäki pohtii.
Kännykkä soi Heikki Viinamäen taskussa.
Toisessa päässä kysytään, joko tälle päivälle nahkiaisia liikenisi myyntiin.
Juuri nyt Viinamäellä ei ole myydä, mutta huomenna on, kun hän ensin putsaa, suolaa ja hiillostaa nahkiaiset kotipihan palvaamossa.
Isä ja poika ylistävät nahkiaista ihan maailman parhaaksi herkuksi. Siihen ei lautaselle tarvita mitään lisukkeita, kun on nahkiaisia. Jotkut syövät päänkin, mutta Heikki Viinamäeltä ne jäävät lautasen reunalle.
– Saaliin syömme ison suvun kesken, ja osa hiillostetuista nahkiaisista myydään pois. Hyvin tuntuu menevän kaupaksi.
Nahkiaisen maku jakaa mielipiteet.
Toiset rakastavat syksyn kausiherkkua, toisia ällöttää nahkiaisen rasvainen maku ja matomainen muoto. Hiillostettuna nahkiainen on tumma ja rapsakka syötävä.
VR:n ratahommista toistakymmentä vuotta sitten eläkkeelle jäänyt harrastajakalastaja Heikki Viinamäki sanoo jättävänsä suvussa kulkeneen nahkiaispyyntiperinteen tämän syksyn jälkeen pojalleen ja pojanpojille.
Nahkiaisella oli aikaisemmin suuri rahallinen merkitys Viinamäelle ja muille iiläisille kalastajille.
Nahkiaisia myytiin muun muassa Kuhan kalaliikkeelle sekä paikallisille lohikellareille aina Poriin saakka. Nyt toiminta on lähinnä harrastus.
– 40 vuotta olen kalastanut lohta, siikaa ja nahkiaista Iijoesta. Nykyään nahkiaissaalis on 10 prosenttia siitä, mitä se oli takavuosina.
Jari Viinamäki ei jää kalastushommissa isästään yhtään jälkeen. Jo 13-vuotiaana pojalla oli oma nahkiaisrysä Liesojassa.
Vaikka Iijoessa on tapahtunut vuosikymmenten aikana suuria muutoksia muun muassa Pohjolan Voiman toimesta, on Jari Viinamäellä hyvääkin sanottavaa.
– Kaikkea ei passaa moittia. Iijoen vedenlaatu on parantunut, ja vesi on puhtaampaa kuin 20 vuotta sitten.
Vedenlaadun parantumiseen vaikuttaa se, että soilta, metsistä sekä maa- ja metsätaloudesta huuhtoutuu humuspitoista vettä yhä vähemmän Iijokeen.
– Aikaisemmin rysät näyttivät yhden yön jäljiltä siltä kuin ne olisivat olleet navetan takana virtsakellarissa viikon, eikä verkoista nähnyt läpi. Nyt humus on vähentynyt huomattavasti, miehet kertovat.
Jari Viinamäki käy uuden keikan joella ja laskee rysät yön ajaksi pyyntiin. Nahkiainen ei liiku valoisaan aikaan. Myös taivaalla möllöttävä täysikuu heikentää saalismahdollisuuksia.
Nahkiaiskausi kestää Iijoessa jäiden tuloon saakka, tosin kauden pituus vaihtelee vuosittain.
– Viime vuonna kausi alkoi 20. elokuuta ja loppui kuin leikaten 15. syyskuuta. Se oli ihme homma, Heikki Viinamäki kertoo.
Viinamäet eivät laske syksyn saalismääriä tarkkaan, mutta viime vuoden lyhyestä kaudesta huolimatta nahkiaissaalis oli tuhansia kappaleita.
Tänä syksynä kausi on alkanut syyskuun alussa ja Viinamäet ovat saaneet siitä asti kahdestasadasta kolmeensataan nahkiaista päivittäin.
– Nahkiaisten paistamisessa nuppi seisahtuu. Silloin ei saa olla mihinkään kiire, Heikki Viinamäki kertoo.
Iiläinen kalakauppias Hannu Kuha kiertää syksyn saapuessa kalastajalta toiselle ostamassa nahkiaisia. Ajokilometrejä kertyy tuhansia laajalta ostoalueelta Lapista aina Etelä-Pohjanmaalle saakka.
Kuhan kalakaupassa Nelostien varressa Iissä paistetaan päivittäin satoja nahkiaisia kahden kuukauden sesongin aikana.
– Noudan pohjoisimmat nahkiaiset Kukkolankoskelta ja Karungista, mutta saalista ei ole vielä saatu. Eteläisin ostopaikka on Lapväärti, 39 vuotta nahkisrallia ajanut Kuha kertoo.
Vuodet eivät ole nahkiaissaaliiden osalta veljeksiä keskenään. Saalismääriin vaikuttavat monet asiat kuten veden lämpötila, joen virtaukset sekä voimalaitoksen säännöstelyt ja juoksutukset.
Voimalalaitosyhtiöiden velvoiteistutuksilla pyritään ylläpitämään jokien nahkiaiskantaa.
– Iijoessa on ollut huonoin nahkiaisvuosi kymmeniin vuosiin, mutta syksyä on vielä jäljellä. Siikajoesta ja Pyhäjoesta on saatu kiitettäviä saaliita.
Kuhan kalaliikkeen nahkiaistuotanto on pyörinyt täysillä kohta kuukauden. Syksyn tuotantomäärä on vielä vaikea arvioida. Viime Kuha paistoi noin 50 000 nahkiaista.
Kaikki Kuhalla paistetut nahkiaiset menevät Suomen markkinoille. Esimerkiksi ruotsalaiset eivät syö nahkiaisia ollenkaan.
Nahkiaiskulttuuri osoittaa Kuhan mukaan hiipumista. Pyytäjien ja paistajien rivit ovat harventuneet niin Iissä kuin myös muualla Suomessa. Pyytäjien keski-ikä on yli 70 vuotta.
– Jos menemme rannikkoa pitkin Loviisaan asti, meitä kaupallisia paistavia yrittäjiä on viitisen. Niin sanottuja pirttipaistajia on kyllä lukemattomia.
Suurin osa Kuhan kalaliikkeen paistamista nahkiaisista menee Helsinkiin ja Uudellemaalle.
– Jos nahkiaista ei ole oppinut syömään lapsena, ei se maistu aikuisenakaan. Onneksi iiläisille ja kemiläisille maistuu nahkiainen.