Har­vi­nai­nen ame­ri­kan­haa­pa­na il­mes­tyi Kuu­sa­mon kes­kus­taan – Linnun ha­vain­nut Risto Pirk­ka­lai­nen tuumaa, että ka­len­te­rin tunnit eivät mi­ten­kään riitä lin­tu­har­ras­tuk­sel­le

Syksyinen lauantaiaamu oli sumua täynnä kun Pirkkalainen tähyili kaukoputkella vesilintuparveen. Haapana, haapana ja vielä lisää haapanoita. Linnut ruokailivat joukolla Kuusamojärven Perälammella. Seassa uiskenteli myös kymmeniä sinisorsia, taveja ja telkkiä. Sitten Pirkkalainen havahtui: mikä se tällainen haapana on – vaaleat kyljet, harmaan täplikäs pää ja silmän takana selvä tumma läiskä.

– Eihän tämmöisiä pitäisi olla täällä ollenkaan.

Pirkkalainen tunnisti varmoin ottein linnun. Haapanaparven seassa kellui toden totta amerikanhaapana, harhailija suuren rapakon takaa. Kanttorirouva Merja Pirkkalainen sai seuraavaksi kyydin töihin ja heti sen jälkeen oli vuorossa havainnosta tiedottaminen lintujen hälylistalle. Linnun halusi nähdä tietysti moni muukin harrastaja.

Eläkepäiviään Kuusamossa tämän vuoden viettävä Risto Pirkkalainen on seurannut lintuja pikkupojasta lähtien, pian 60 vuotta. Amerikanhaapana oli hänelle tämän vuoden 196. laji Suomesta. Varsinaiseksi bongariksi hän ei kuitenkaan tunnustaudu, vaan iloitsee kaikesta mitä luonnosta löytää oman retkeilyn lomassa.

– Tunnustaudun vähän laiskaksi, mutta linnut laittavat minuun liikettä. Aina kun jaksaa vaan nousta sohvalta ja avaa kotioven, kokee jotain mielenkiintoista, kertoo Leppävirralta kotoisin oleva Pirkkalainen.

– Kuukkeli, riekko ja pohjansirkku ovat minulle jo verrattoman hienoja lintuja, niitä ei Keski-Suomessa pääse näkemään. Pikkusirkusta näin kesällä ensimmäistä kertaa ja virtavästäräkin pesän löytyminen Kiutakönkäältä oli yksi kesän kohokohtia, kertoo Pirkkalainen.

– Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä hurjemmaksi tämä meno on mennyt. Tuntuu, etteivät tunnit riitä kalenterissa, kun aina pitäisi olla ulkona lintuja katselemassa. Eikä se tuo rouvakaan laita yhtään hanttiin, mieluusti hän lähtee retkille mukaan.

Eurobirdwatchissa peräti 7000 havaintoa

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna tähyiltiin myös muita kuin haapanoita. Kymmeniä lintuharrastajia Koillismaalta osallistui kansainväliseen Eurobirdwatch -tapahtumaan.

Kuusamosta ja Taivalkoskelta kertyi kahdessa päivässä havaintoja peräti 7000 linnusta. Vesilintuja nähtiin selvästi eniten. Joutsenia, sorsia ja koskeloita oli vielä sadoittain monessa paikassa. Myös peippoja, järripeippoja ja rastaita oli liikkeellä parvittain. Kesäisemmistä muuttolinnuista täällä viivyttelivät enää uskaliaimmat pajusirkut, rautiaiset, punarinnat ja västäräkit.

Taivalkoskella nähtiin vielä suokukkoja, kapustarintoja, suosirrejä ja harvinainen kuovisirri. Kahden haarapääskyn muutto viime perjantain räntäsateessa sai aikaiseksi vilunväristyksiä.

Eurobirdwatch on lintujen muuttoa tarkkaileva kansainvälinen tapahtuma, johon osallistui tänä vuonna yli 30 maata Euroopasta ja Aasiasta.  Kaukaisimmat osallistujamaat olivat Georgia ja Uzbekistan.

Tapahtuman aikana nähtiin miljoonia muuttolintuja, ja niistä tutuimmat peipot, kottaraiset ja pääskyt olivat suurina joukkoina suuntaamassa kohti talvehtimisseutujaan. Eurobirdwatch lisää tietoa paitsi lintujen muutosta, paljastaa kuinka linnut ovat riippuvaisia elinympäristöstä niiden koko elinaikana.

Suurin osa linnuista on muuttolintuja, jotka ovat kärsineet etenkin ilmastonmuutoksesta ja kosteikkojen kuivattamisesta ihmiskäyttöön. Tämä näkyy selvimmin kauaksi muuttavien lajien hupenemisena.