15 vuotta Han­hi­ki­ven puo­les­ta

Fennovoiman ydinvoimalahankkeen viisitoista vuotta kestänyt epätodellisia käänteitä ja unettomia öitä aiheuttanut tarina on Kalajoen vihreän kaupunginvaltuutetun ja ex-kansanedustaja Hanna Halmeenpään osalta ohi  – viimeinkin.

Fennovoiman periaatepäätös ydinvoimalan rakentamiseksi Pyhäjoelle menetti käytännössä  merkityksensä,  kun yhtiö perui itse Hanhikiven voimalaitosta koskevan rakentamislupahakemuksensa pari viikkoa sitten.

Vaikka Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoella on nyt mitä ilmeisimmin kuollut ja kuopattu, ei Halmeenpää jaksa tuntea kauan odottamastaan lopputuloksesta iloa saati sitten vahingoniloa. Fennovoiman hankkeen päättymistä hän pitää kuitenkin ainoana oikeana ratkaisuna.

– Tämä on ollut hanke, jossa kaikki ovat hävinneet, voittajia ei ole millään suunnalla. Ydinvoimalan vastustajat, alueen asukkaat, ei edes Fennovoima ole voittanut mitään. Sen sijaan Hanhikivi on menetetty, joten ei tässä ole mitään suuria ilonaiheita, Halmeenpää toteaa.

Halmeenpää kaipaa silti hankkeen kannattajilta jonkinlaista itsekritiikkiä, sillä prosessi kokonaisuudessaan ei saa häneltä korkeaa arvosanaa.

– Kun Fennovoima-hanke eteni ja vastapuolella hurrattiin, niin meiltä tultiin kysymään, että miltä tuntuu. Samaa voisi nyt kysyä Fennovoima-hankkeen puuhamiehiltä ja -naisilta, Halmeenpää toteaa.

Koko ydinvoimalahanke on Halmeenpään mielestä ollut kollektiivinen pitkäkestoinen stressinaihe, joka on jättänyt traumoja, myös vastapuolelle. Osa ihmisistä karttoi keskinäisessä yhteydenpidossaan keskustelua ydinvoimalasta, koska vastakkaiset mielipiteet aiheuttivat kitkaa perheenjäsenten, ystävien, sukulaisten ja työyhteisöjen keskuudessa.

Halmeenpäätä surettaa ihmisten kohtalo seutukunnalla ja se, että Pyhäjoen kunta ei koskaan suostunut järjestämään ydinvoimalasta neuvoa-antavaa kansanäänestystä, jolla kuntalaisten mielipide olisi tullut mitatuksi riippumattomalla tavalla.

Pahin kohtalo on Halmeenpään mukaan niillä, joita hän kutsuu Hanhikiven evakoiksi. He ovat ihmisiä, jotka ovat menettäneet lähialueensa, ympäristönsä ja elämäntapansa, johon kuului elämä kalastaja- ja kesämökeillä Hanhikivenniemellä.

Halmeenpää muistuttaa, että ihmiset eivät saa elinpiiriään takaisin, sillä alue on riistetty heiltä, eikä menetetty alue palaudu enää koskaan ennalleen. Maat ja mannut on myllerretty, puusto hakattu, satama-alue ruopattu ja kalliot murskattu.

Alue on kaavoitettu ydinvoimalalaitosalueeksi, mutta Halmeenpään mukaan kaavaa olisi syytä muuttaa. Hän ei usko, että tähän maailmanaikaan löytyy enää sellaista toimijaa, joka aloittaisi ydinvoimalarakentamisen uudestaan.

Jos Hanhikivenniemi on tarkoitus pitää energiantuotantoalueena, niin Halmeenpää ehdottaa alueelle energiapoliittisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestäviä uuden aallon mukaisia puhtaan energian tuotantomenetelmiä.

Hän muistuttaa, että Perämerellä on vireillä isoja merituulivoimahankkeita ja Oulun yliopistossa tehdään vetytaloustutkimusta, jossa hyödynnetään myös aurinko- ja tuulienergiaa.

– Hanhikivi sen sijaan ei sovellu tuulivoimaloille, sillä se on lintujen päämuuttoreitillä, Halmeenpää sanoo.

Halmeenpää toivoo, että ihmiset pääsisivät taas liikkumaan niemellä vapaasti. Alueella sijaitsee kaiken lisäksi siirtolohkare Hanhikivi, joka on valtakunnallinen muinaismuistokohde. Siirtolohkaretta pidetään Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajakivenä. Ensi vuonna rauhansopimuksen solmimisesta tulee kuluneeksi 700 vuotta.

Fennovoiman ydinvoimalahanke muutti Halmeenpään elämän suunnan. Hän myöntää, että olisi ilman ydinvoimalahanketta ja Pro Hanhikivi -liikettä tuskin harkinnut politiikkaan osallistumista.

Fennovoiman ydinvoimalahanke muutti kuitenkin nuoren perheenäidin elämän tavalla, jota hän ei ollut suunnitellut tai toivonut. Sen sijaan hän oli ajatellut elävänsä tavallista lapsiperheen elämää rauhallisella maaseudulla.

Vuonna 2007 tullut tieto Fennovoiman perustamisesta ja siitä, että naapurikunta Pyhäjoki oli tuossa vaiheessa yksi vaihtoehto sijoituspaikkakunnaksi, tuli kuitenkin iholle. Sisäinen velvollisuudentunto kansalaisena teki hänestä kansalaisjärjestöaktiivin ja Pro Hanhikivi -yhdistyksen sanavalmiin keulakuvan ja taitavan tv-väittelijän.

Halmeenpää kertoo, että tuntui käsittämättömältä, että vielä tuohon aikaan suunniteltiin uuden ydinvoimalan rakentamista ja kaiken lisäksi vanhanaikaisena aluepoliittisena toimenpiteenä Pohjois-Suomeen.

Toiminnasta Pro Hanhikivi - yhdistyksessä vuodesta 2008 lähtien tuli Halmeenpäälle aktiivisen kansalaisvaikuttamisen korkeakoulu, jolloin päivätyön ja perhevelvollisuuksien jälkeen illat, usein yöt ja viikonloput sekä loma-ajat kuluivat Fennovoima-prosessin viranomaispapereiden ja päätösesitysten lukemisessa, lausuntojen ja valitusten laatimisessa.

Halmeenpää kertoo, ettei tuolloin arvannut, että toiminnasta tulisi niin pitkäaikaista. Hän oli ajatellut, että kyseessä olisi muutaman vuoden projekti.

Pro Hankikivi -yhdistyksen puheenjohtaja Helena Maijala ennakoi Halmeenpään mukaan asian paremmin. Maijala oli todennut Halmeenpäälle, että kestää ainakin 15 vuotta, ennen kuin asia ratkeaa.

Yhdistys lakkautettiin kaksi vuotta sitten. Järjestön toiminnalle ei Halmeenpään mukaan ollut enää edellytyksiä, kun vaikuttamiskeinot ydinvoimalan rakentamislupahakemuksen myötä loppuivat.

– Kansalaisjärjestössä keskityimme pääasiassa lainsäätäjän kansalaisille mahdollistamaan vaikuttamiseen virallisten prosessien kautta sen sijaan, että olisimme juurikaan olleet banderollien kanssa turuilla ja toreilla, yhdistyksen varapuheenjohtajana toiminut Halmeenpää toteaa.

Yhdistys perustettiin aikanaan suojelemaan Hanhikiven aluetta ja säilyttämään se luonnontilaisena virkistyskäyttöalueena.

Halmeenpää antaa Fennovoima-prosessista tylyn arvion päättäjille, työ- ja elinkeinoministeriölle, viranomaisille ja Pyhäjoen kunnalle. Hankkeen eri vaiheissa on Halmeenpään mukaan menetelty tavoilla, jotka eivät välttämättä kestä kriittistä tarkastelua.

Sääntöjä, kriteerejä ja jopa ydinenergialakia on hänen mukaansa tulkittu väljästi, vaikka peli olisi useassa kohtaa pitänyt puhaltaa poikki. Tämä on hänen mukaansa nakertanut luottamusta oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen.

Halmeenpää ihmettelee, miten sinisilmäistä ja kritiikitöntä suhtautuminen hankkeeseen on ollut sen eri vaiheissa. Rosatomin tultua kuvioihin mukaan ja etenkin Krimin valtauksen jälkeen oli Halmeenpään mukaan selvää, että tällaisen yhtiön kanssa ei pitäisi tehdä yhteistyötä Suomen maaperällä.

Halmeenpään mukaan on selvää, että Venäjän energiaministeriön alaiseen valtiolliseen yhtiöön ei voida vaikuttaa ja luoda toimivaa vuorovaikutussuhdetta. Tätä näkökohtaa ei hänen mukaansa kuitenkaan haluttu pitää esillä, keskustella tai ottaa Fennovoima-hankkeessa huomioon.

Sen sijaan Halmeenpää antaa kiitosta Säteilyturvakeskukselle, joka ei päästänyt läpi venäläisten löperöitä papereita. Hän on myös ylpeä omasta kotikunnastaan, joka ei lopulta lähtenyt osakkaaksi Fennovoimaan.

Halmeenpää on ollut vuodesta 2009 lähtien kaupunginvaltuutettu ja ydinvoiman vastustaminen siivitti hänet eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa.

Kansanedustajuus oli myös elämänvaihe, joka antoi hänelle henkilökohtaisesti mahdollisuuden uuteen näkökulmaan.

– Toipumisaika näistä prosesseista on ollut aika pitkä, sillä välillä sitä veti itsensä aivan piippuun, Halmeenpää pohtii.

Monet muut ydinvoimalan vastustajat eivät välttämättä ole päässeet jatkamaan täyttä elämää, vaan ovat joutuneet levittelemään käsiään ydinvoimalatyömaan aiheuttaman möykkeen ja ryskeen varjossa.

Halmeenpää jätti arvostamansa kansanedustajan työn yhteen kauteen, kun  hänen neljäs lapsensa syntyi kansanedustajakaudella. Hän asettui kuitenkin ehdolle Euroopan parlamenttivaaleissa 2019, jolloin valinta olisi merkinnyt sitä, että koko perhe olisi lähtenyt mukaan ulkomaankomennukselle.

Halmeenpää on toiminut Kalajoella opettajana, mutta hän aloitti äskettäin FCG Finnish Consulting Groupin ympäristökonsultoinnin projektipäällikkönä.

– Vastaukseni kysyjille on ollut vahva ehkä ei, Halmeenpää muotoilee.

Halmeenpää toivookin, että kannet ydinvoimalahankkeen osalta voi pikkuhiljaa panna kiinni. Tosin Pro Hanhikivi -yhdistyksen arkisto kaipaa vielä siivoamista ja järjestämistä.