Kät­ket­ty helmi kahden kan­sal­lis­puis­ton välissä

Lapin kultamailla, kahden kansallispuiston välissä, on laaja ja rauhallinen erämaa.

Hammastunturin erämaa-alue tunnetaan lähinnä Ivalojoesta ja kultahistoriasta, mutta alue on myös upea vaelluskohde.

Tunnetut Urho Kekkosen ja Lemmenjoen kansallispuistot vetävät retkeilijöitä ja matkailijoita puoleensa. Niiden väliin sijoittuvassa Hammastunturissa on hiljaista, vaikka erämaa-alue alkaa vain muutaman kilometrin päässä Saariselän matkailukeskuksesta.

Hammastunturin erämaan luonto on monipuolista: vanhoja metsiä, suuria aapasoita ja tuntureita, kirkkaita järviä ja jokia. Mahtavin joki eli Ivalojoki halkaisee erämaan kahtia. Ivalojoki virtaa erämaisten metsien halki upeaan kanjoniin, jonka karun kiviset reunat muuttuvat välillä korkeiksi hiekkatörmiksi ja lopulta tasoittuvat rauhalliseksi jokilaaksoksi.

Hammastunturin erämaa on monen erävaeltajan, jokimelojan ja kalastajan unelmakohde, mutta alueelle voivat suunnata myös päiväretkeilijät ja merkittyjen reittien ystävät.

Oma vaskooli
mukaan?

Senaatin lähettämä ja Johan Konrad Lihrin johtama retkikunta löysi Ivalojoelta kultaa vuonna 1868. Kultaryntäys käynnistyi seuraavana kesänä, kun aiemmin Amerikassa kultaa kaivaneet merimiehet Ervast ja Lepistö huuhtoivat Ivalojoesta kaksi kiloa kultaa. Tämän jälkeen kymmenet retkikunnat ja sadat kullankaivajat vaelsivat Ivalojoelle, ”Suomen Klondikeen”.

Ivalojoen varteen nousi Kultalan Kruunun Stationi, jossa valtion virkamiehet tarkastivat etsintälupia, punnitsivat kultaa ja perivät veroja kullankaivajilta. Kultalaan rakennettiin myös suuri väentupa, leipomo ja kapakka. Tuohon aikaan suurin osa Lapista oli erämaata, mutta Ivalojoen varressa asui kesäisin satoja ihmisiä.

Kultaryntäyksestä on kulunut jo puolitoista vuosisataa, mutta alkuperäinen Kruunun Stationi seisoo edelleen Ivalojoen varressa. Museokohteen kuluneet, punaruskeat hirret kertovat menneistä vuosista.

Päärakennuksen ovi narahtaa. Tänne kullankaivajat astelivat nöyränä verolle, mutta kullan myymisen jälkeen rahaa varmasti kului Kultalan kapakassa.

Kullasta ja kullankaivajista muistuttavat monet paikannimet, kuten Liirinvaara ja Björklundinvaara. Vanha tarina kertoo, että Gabriel Annanpoika Aikio kätki kulta-aarteen erään polun varteen.

Kultahistoria innostaa katselemaan Ivalojoen rantoja tarkemmin. Kimalteleeko kivien välissä jotain? Pitäisikö mukana olla vaskooli?

Kultaa kaivetaan edelleen esimerkiksi Sotajoella, Ivalojoen sivujoella.

Vain kaksi
merkittyä reittiä

Hammastunturin erämaan rauhallisuutta selittää se, että erämaa-alueella on vain kaksi merkittyä reittiä: Kultalan kesäreitti ja Kulmakurun hiihtoreitti.

Vajaan kolmentoista kilometrin pituinen Kultalan kesäreitti johtaa Pahaojantien parkkipaikalta Kultalaan. Kilometrin päässä parkkipaikalta voi tutustua Pahaojan Kultakämpän museoalueeseen. Vaihtelevissa metsä- ja suomaisemissa kulkeva reitti laskeutuu lopulta jyrkästi Kultalan riippusillalle, jonka avulla ylitetään Ivalojoki.

Edestakaisin kuljettuna Kultalan kesäreitti sopii hyvin viikonloppuretkeksi. Kultalan autio- tai varaustuvassa voi viettää pari yötä ja välipäivänä voi tutustua kullankaivajien jalanjäljissä Kultalan historialliseen ympäristöön ja tehdä päiväretken lähistölle.

Tällä hetkellä Kultalan kesäreitille pääsyä vaikeuttaa se, että Pahaojan parkkipaikalle johtavan Sotajoentien loppuosa on huonossa kunnossa. Metsähallitus ei suosittele henkilöautolla ajamista parkkipaikalle saakka, eikä tien varressa ole pysäköintipaikkoja.

Talvella Hammastunturin erämaahan voi tehdä päiväretken Kulmakurun hiihtoreittiä pitkin. Kulmakurun erämaalatu johtaa vanhojen metsien kautta syvälle kurulle. Reitti ajetaan moottorikelkalla ja se soveltuu vain perinteisen tyylin hiihtoon. Reitti voidaan pitää avoinna vain silloin, kun Tolosjoen ylittäminen jäätä pitkin on turvallista. Saariselän Nesteeltä lähtevän ympyräreitin pituus on 28 kilometriä. Reitin varrella on laavu ja päivätupa.

Mahdollisuuksia
vaeltajille

Kokeneet vaeltajat löytävät Hammastunturista luonnonrauhaa. Erämaassa on hyvin vähän polkuja, joten reitin suunnittelu- ja suunnistustaidot ovat tärkeitä.

Hammastunturin erämaan suurimmat suot sijaitsevat erämaan luoteis- ja eteläosissa. Sulan maan vaeltajalle kiinnostavampi alue on Ivalojoen pohjoispuolella, josta löytyvät alueen suurimmat tunturit.

Kultalan kesäreitin lisäksi erämaahan voi lähteä muistakin suunnista. Esimerkiksi Inariin tai Laanilaan pääsee linja-auton kyydissä. Pienempiä autoteitä pitkin pääsee esimerkiksi Ivalosta Pasasjärven pohjoispäähän tai erämaan länsipuolelta, Menesjärven suunnalta, Suivakkojärven autiotuvan lähistölle.

Jos saa autokyydit järjestettyä, näiden lähtöpaikkojen välille voi suunnitella vaelluksen erämaan halki. Mahdollisuuksia on valtavasti: erämaasta löytyy tuntureita, vanhoja metsiä, kuruja, kämppiä ja kultakohteita.

Monet vaeltajat tavoittelevat erämaan korkeinta huippua eli Hammastunturia, jonka huipulta voi ihailla alueen suurinta järveä, Hammasjärveä.

Vesistöt rajaavat erämaassa kulkemista. Ivalojokea ei kannata lähteä kahlaamaan, mutta sen voi ylittää siltaa pitkin Kutturassa, Kultalassa tai Ivalon taajamassa. Ivalojoen sivujoista useimmat ovat kahlattavissa matalimmista paikoista silloin, kun vesi ei ole liian korkealla. Kirakkajoen yli johtaa patosilta, jota voi käyttää omalla vastuulla.

Myös poroaidat kannattaa ottaa huomioon reitin suunnittelussa, sillä Hammastunturin erämaa-alueella elelee viiden eri paliskunnan poroja.

Kultajoen melonta
kiinnostaa

Monet haaveilevat legendaarisen kultajoen melonnasta, mutta erämaiselle Ivalojoelle ei kannata lähteä ilman koskenlaskutaitoja.

Ivalojoen alkulähteet ovat kaukana Lemmenjoen kansallispuistossa ja Puljun erämaassa. Yli 180 kilometrin pituinen, villi ja vapaa Ivalojoki kuljettaa laajan valuma-alueen vedet Inarijärveen.

Joen vedenkorkeus ja virtaama vaihtelevat voimakkaasti sulamisvesien ja sateiden seurauksena. Samalla vaihtelee koskien vaikeusaste: yli metrin korkuiset aallot voivat vaihtua kivikossa kolisteluun. Tulva-aikaan alkukesästä joki voi olla vaarallinen etenkin kokemattomille koskimelojille.

Yleisin melontareitti on Kutturan sillan luota joko Toloseen tai Ivaloon, johon kannattaa varata vähintään kaksi päivää. Melojat voivat yöpyä esimerkiksi Kultalan miljöössä ja Ritakoskella tai Louhiojalla.

Kutturan ja Ivalon välillä on noin kolmekymmentä koskipaikkaa. Ainakin Saarnaköngäs ja Toloskoski kannattaa tarkistaa rannoilta ennen koskien laskemista. Myös Kultalan läheisissä koskissa on usein suuret aallot.

Pidemmän melontaretken voi aloittaa Ivalon Matista, Kittilän ja Inarin välisen tien varrelta.

Ivalojoella järjestetään myös kaupallista koskenlaskua kumiveneillä.

Tupien taso
vaihtelee suuresti

Metsähallituksen ylläpitämiä tupia on Ivalojoen varrella kolmessa paikassa: Louhiojalla on autiotupa ja Ritakoskella sekä Kultalassa on autio- ja varaustupa.

Lisäksi Suivakkojärvellä ja Taimenjärvellä on Metsähallituksen autiotupa, Rautujärvellä on päivätupa ja Kuoppajärvellä kota.

Osa vanhoista kämpistä on toistaiseksi suljettu. Sotajoen varrella oleva Liljeqvistin autiotupa on suljettu, samoin Kyläjokisuun päivätupa. Rahajärvellä, Kirakkajoen suulla sijaitseva Kirakkajoen vuokratupa on suljettu paloturvallisuusriskin takia. Hammastunturin pohjoispuolella oleva kämppä on käyttökelvoton.

Viralliset kämpät sijoittuvat Ivalojoen varteen sekä erämaan laidoille. Hammastunturin alueella on myös useita epävirallisia, mutta avoimia kämppiä, joiden taso ja kunto vaihtelee. Esimerkiksi LaVu eli Ylimmäisen Appislompolon kammi on kunnostettu talkoovoimin yksityisten henkilöiden toimesta. Vanhat kammit ja kämpät ovat myös nähtävyyksiä. Erämaahan kannattaa kuitenkin ottaa oma majoite mukaan.