Kiinteän yhteyden rakentaminen mantereen ja Hailuodon välille alkaa toukokuussa. Tässä vaiheessa on jo täysin selvää, ettei 8,4 kilometriä pitkälle tielle tule erillistä väylää jalankulkijoille ja pyöräilijöille.
Asia on kuulunut siltahankkeen usein esitettyihin kysymyksiin. Oulun polkupyöräilijät ry jätti vuonna 2018 sillan tiesuunnitelmaan muistutuksen siitä, että jalankulun ja pyöräilyn näkökulmaa on otettu suunnitelmassa huonosti huomioon.
Hailuoto on suosittu pyöräretkikohde. Oulun polkupyöräilijät ry:n puheenjohtaja Anni Silvola miettii, että siltayhteys ylipäätään muuttaa pyöräilyä Hailuodossa. Lautalta autot lähtevät ensin, pyöräilijät viimeisenä, jolloin Luovontiellä on pitkään rauhallista pyöräillä ennen seuraavan lautan saapumista. Siltayhteyden valmistuttua liikennöinti on samanlaista kuin millä tahansa maantiellä.
Niin Hailuodossa kuin Pohjois-Pohjanmaalla ylipäätään yritetään edistää pyörämatkailua. Silvola pitää ristiriitaisena, että samaan aikaan pyöräily ja jalankulku jää ilman omaa väyläänsä Hailuodossa.
Hailuodon siltahankkeen projektipäällikkö Terhi Honkarinta Väylävirastosta kertoo, että keskivuorokausiliikenne Hailuotoon on 981 ajoneuvoa, josta raskaan liikenteen osuus on noin kymmenen prosenttia. Kiinteän yhteyden arvioidaan kasvattavan liikennemääriä. Ennusteen mukaan ne nousevat keskimäärin vajaaseen 1 400 ajoneuvoon vuorokaudessa.
Kesäkuukausina Hailuodon keskivuorokausiliikenne on 30–40 prosenttia suurempi koko vuoden tilanteeseen verrattuna.
Väyläviraston luokituksessa Hailuodon kiinteä yhteys on seututie ja seututielle pientareen normileveys on 0, 25–1 metriä. Tiesuunnitelmassa päädyttiin kuitenkin huomioimaan jalankulkijat ja pyöräilijät pientareella, jonka päällystetty leveys on 1, 25 metriä molemmin puolin tietä.
Erillisen jalankulun ja pyöräilyn väylän puuttumista perustellaan Väyläviraston verkkosivuilla rakentamiskustannuksilla. Jos jalankulku- ja pyöräilyliikenne erotettaisiin ajoneuvoliikenteestä, väliin pitäisi rakentaa kaista. Se taas vaatisi penkereen ja siltojen leventämistä, mikä nostaisi merkittävästi rakentamiskustannuksia.
Silvola näkee päätetyssä ratkaisussa vielä kehittämismahdollisuuksia, jotka voisivat parantaa pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden turvallisuutta pientareilla.
– Rakentamisvaiheessa pyöräilylle ja jalankululle varatut kaistat voisi merkitä liikennemerkein tai maalauksina asvalttiin.
Honkarinnan mukaan luvassa ei ole muuta merkintää kuin valkoinen viiva.
Siltayhteyden on määrä valmistua vuoden 2026 lopussa.