Jää­ku­nin­ga­tar

Lumen peittämän Jerisjoen jäältä löytyy musta aukko.

Muutaman metrin päässä seisoo käsin kyhätty kyltti.

"Varokaa avantoa".

Varoitus on hyvä muistutus kokeneemmillekin jäänkävijöille. Sellaisillekin, jotka sahaavat omat avantonsa.

– Joskus olen unohtanut miten iso aukko on ja olen humpsahtanut lumikerroksen läpi avantoon, jääuimari Elina Mäkinen kertoo nauraen.

Mäkinen, 28, liu'uttaa jääsahaa tottuneesti tumman veden päälle kohmettuneen kirkkaan kannen ympäri.

Kun saha on rouhinut kierroksen, Mäkinen kumartuu aukon ylle. Hän tarttuu jääkannen reunoista kiinni ja nostaa sen varovasti ylös aukon päältä.

Räsähdys. Kirkas kansi halkeaa.

– Ei aivan onnistunut, hän harmittelee kuvaajalle.

Tarkoitus oli ottaa Mäkisestä valokuva kirkkaan jään läpi.

Jää, tummat vedet ja matalat lämpötilat ovat tämän nuoren naisen luontaisia elementtejä.

Mäkinen on kylmäuinnin uranuurtaja, joka on tehnyt ennätyksiä ja kerännyt MM-mitaleja kisoista ympäri maailmaa.

Hän on ensimmäisenä suomalaisena uinut jäämailin eli 1,6 kilometrin matkan lähes nolla-asteisessa vedessä. Matkan taittaminen kesti 26 minuuttia.

Useimmat ihmiset vaipuisivat hypotermian aiheuttamaan tajuttomuuteen 15 minuutissa.

Jerisjoen mustaan aukkoon pujahtaa nainen, jonka keho rikkoo kylmänsietokyvyn rajoja.

Vedessä kasvanut

Mäkinen muistaa ensimmäisen kosketuksensa avantoon.

Vantaalla syntynyt ja kasvanut uimari oli noin viisivuotias, kun hän pääsi isoisän mukana Kuusijärvelle avannon ääreen.

– Tarina kertoo, että veljelleni riitti kastaa varpaat avannon reunalta ja juosta saunaan, mutta minä juoksin suoraan avantoon ja lähdin uimaan.

Huimapäisyys näkyi jo lapsena, eikä tempaus oikeastaan yllättänyt lapsia kaitsevaa isoisää. Tilannetta vaikeutti kuitenkin tämän heikompi uimataito.

– Vaari ei pelännyt niinkään minun puolestani, vaan omastaan, että jos joutuisi hakemaan minut pois avannosta, Mäkinen muistelee.

Vaikka muisto on jo kaukainen, ympäristö ja tunne kehossa ovat kirkkaasti mielessä.

– Muistan elävästi ympäröivän järvimaiseman ja sen energisen tunteen kehossa. Se tuntui hienolta jo silloin.

Vesi on elementti, jossa Mäkinen on viihtynyt vauvauinnista saakka. Hän ui kilpaa parikymppiseksi, kunnes muutti vero-oikeuden opintojen perässä Joensuuhun vuonna 2012.

Uintiharrastus muutti muotoaan susirajan tuntumassa. Mäkinen kuvailee itseään kilpailuhenkiseksi ja löysi uusia haasteita muun muassa avovesiuinnista.

Avanto löytyi lopulta Vehkalahden rannalta. Mäkinen haki rauhaa hektiseen arkeen paikallisesta avantouimaseurasta.

– Aluksi se oli vain saunassa istuskelua. Oli rentouttavaa jutella lauteilla elämän perusasioista paikallisten mummojen ja pappojen kanssa, Mäkinen kertoo.

– Yhtäkkiä huomasin kuitenkin käyväni avannossa kahdesti päivässä.

Henkinen yliote

Pitkät vaaleat hiukset kiemurtelevat pyöreän aukon jäisiä reunoja vasten.

Jääuimari tuijottelee Muonion pilvistä taivasta kylmän veden kipristellessä niskassa.

Mäkinen ja tämän poikaystävä muuttivat Helsingistä pohjoiseen viime elokuussa.

Eräoppaaksi opiskelevaa poikaystävää Mäkinen ei ole saanut yhtä innokkaaksi avannon kuluttajaksi.

– Siinä missä minulla on aina uimapuku mukana joka paikassa, Taneli "unohtaa" omansa.

Mäkiselle harrastus on osittain verenperintöä.

Hänen äitinsä oli pulahdellut avannossa säännöllisesti jo ennen lasten syntymää. Kun tytär löysi itsensä Joensuun kylmistä vesistä, harrastuksesta kehkeytyi äidin ja tyttären yhteinen.

Vuoden 2014 maaliskuussa Rovaniemellä järjestettiin talviuinnin maailmamestaruuskisat. Sinne lähdettiin yhdessä.

Kisat olivat Mäkiselle sytyke. Oli selvää, etteivät muutaman kymmenen metrin mittaiset matkat olisi riittäviä.

Alkoi määrätietoinen treenaaminen pidempää matkaa varten. Useita minuutteja avannossa, useita kertoja viikossa.

Alkuinnostus laittoi kehon koville.

– Vietin avannossa aivan liian pitkiä aikoja, mikä on todella kova rasite sydämelle.

Tukea harjoitteluun sai lajin konkareilta. Mäkinen oli löytänyt itselleen mentorin, joka neuvoi oikean harjoittelutavan löytämisessä.

Kymmenen minuuttia muuttui kolmeksi.

Tammikuussa 2015 Mäkinen ui ensimmäisen jäisen kilometrinsä kisoissa Tallinnassa. Tai oikeastaan kilometrin ja kaksisataa metriä.

– Halusin henkisen yliotteen suorituksesta. Yleensä kantti on koetuksella 800 metrin kohdalla, joten valmistauduin henkisesti pidempään matkaan.

Yliote piti myöhemmin samana vuonna Murmanskissa järjestetyissä maailmanmestaruuskisoissa.

Kaulaan sujahti hopeamitali.

Salaiset kisat

Äiti oli mukana myös Murmanskin kisoissa. Ja monissa muissa sen jälkeen.

Toisinaan koko perhe on ollut reissuilla mukana, tosin isä ei ole ollut yhtä innokas reissumies kuin muut. Syy on ymmärrettävä.

– Hän on perheen saunakarhu.

Jos Mäkinen sattuisi olemaan yksin, kanssakilpailijat huolestuvat. Where is family Mäkinen?

Tämän kysymyksen edessä uusia haasteita etsinyt uimari oli Irlannissa vuonna 2017.

Edessä oli ensimmäinen jäämaili.

Vaikka perhe on aina kannustanut Mäkistä kisoissa, Irlannissa oli jo enemmän riskejä. Perhe olisi saattanut yrittää saada Mäkistä muuttamaan mielensä.

Oli tehtävä ratkaisu.

– Kerroin vanhemmilleni vasta suorituksen jälkeen, että olin uinut.

Alle kaksiasteisessa vedessä pitkän matkan uiminen tekee tiukkaa ammattilaisellekin. Minuutti kerrallaan keho kylmettyy entisestään. Uintitekniikka hajoaa, jolloin käsivedot hidastuvat. Jalat alkavat laahaamaan pinnan alapuolella.

Vauhti hidastuu. Metreistä tulee pitkiä.

Mäkinen on ensimmäinen suomalainen, joka on jäämailin taittanut. Nälkä on kasvanut syödessä ja Mäkinen hakee uutta haastetta.

Toukokuussa hän suuntaa jälleen yhden merimailin perään, tällä kertaa Huippuvuorille. Vesi tulee olemaan entistä kylmempää.

Perheeltä kisoja ei enää tarvitse salata.

Lihaa ja verta

Kehoa koetteleva laji on kehittynyt vuosien aikana.

Vielä 2015 Tallinnassa kisamuotona oli mahdollisuus uida niin pitkään kuin halusi, mutta nykyään se on kiellettyä. Kisaamisen on oltava turvallista ja osallistujan perusterve.

Ennen suoritusta kilpailijoilta mitataan muun muassa kehon happipitoisuus ja verenpaine. Paikan päällä otetaan myös sydänfilmi eli EKG.

Rovaniemen talviuintikisoissa vuonna 2014 sairauskohtaukseen kuollut mies on esimerkki lajin vaaroista. Kylmä vesi kohdistaa sydämeen kovan paineen ja esimerkiksi aiemmin koetut sydänkohtaukset ovat suuri riskitekijä.

Mäkinen on kilpaurheilija, joka seuraa kehonsa reaktioita niin levossa kuin liikkeessä. Myös lääketieteen asiantuntijat ovat olleet kiinnostuneita Mäkisen kylmänsietokyvystä.

Nuorta naista on tutkimustulosten perusteella useaan kertaan kuvailtu "poikkeusyksilöksi".

Mäkinen suhtautuu määritelmään vaatimattomuudella.

– Olen tehnyt tätä kymmenen vuotta ja kehoni on harjoittelun myötä karaistunut. Muuten olen samaa lihaa ja verta kuin kaikki muutkin.

Mäkinen pohtii sietokykynsä olevan monen tekijän summa. Fyysinen erikoisuus on esimerkiksi keskivertoa korkeampi kehon lämpötila. Monelle 37 asteen ruumiinlämpö olisi jo kuumetta, mutta Mäkiselle se on normaali lämpö.

Tutkimuksissa on noussut esiin myös helposti aktivoituva ruskea rasva. Ruskea rasva on lämpöä tuottavaa kudosta, joka aktivoituu nimenomaan kylmässä.

Kokemus on myös kasvattanut henkistä kestävyyttä, jolle Mäkinen antaa suuren arvon. Myös oma luonne on kantanut pitkälle.

– Rauhallinen mieli ja tietynlainen sinnikkyys auttavat. En koe enää shokkia aiheuttavia kylmäreaktioita, tai jos sellaisia tulee, osaan suhtautua niihin.

Tieteentekijät eivät ole ainoita, joita Mäkisen ominaisuudet hämmästyttävät.

Tahaton kuuluisuus

Miljoonia sydämiä.

Videopalvelu Tiktokissa näkyy, kuinka Mäkinen tekee tanssiliikkeitä avannossa. Taustalla on upea talvinen maisema.

Sydämet kertovat videon nähneiden mielipiteestä.

Tykkäyksiä satelee.

Sosiaalisessa mediassa Mäkinen on tähti.

Uimari ei itse osannut odottaa videoidensa suosiota. Kuvapalvelu Instagramiin Mäkinen oli kuvannut lajiaan jo vuosia, mutta Tiktok räjäytti pankin. Seuraajamäärät kasvoivat. Media kiinnostui.

Erityisesti Mäkinen ihastuttaa ulkomaalaisia seuraajia. Niin avanto kuin siellä viihtyvä pitkähiuksinen suomalainen on heille eksoottista ja ihmeellistä.

Muoniossa Mäkinen on saanut tehdä videoita kaikessa rauhassa. Paikallinen nuoriso tosin jo tunnistaa avannossa tanssivan jääuimarin.

– He tulevat toisinaan avannolle tervehtimään. Mäkinen kertoo.

Mäkinen pitää jalat maassa huomion keskellä. Kotimaassa kiinnostus uimaria kohtaan oli herännyt jo uran alussa. Tämä kävi ilmi, kun Mäkinen oli tapansa mukaan rentoutumassa joensuulaisen uimaseuran saunassa.

– Eräs saunojista alkoi kertomaan minulle, kuinka oli lukenut Suomen Kuvalehdestä jutun sellaisesta kylmää sietävästä tytöstä. Mietin kovasti, kerronko että juttu oli minusta, Mäkinen muistelee.

Mäkinen on myös näyttävä esimerkki avantouinnin maineen muutoksesta. Uransa alussa Mäkinen oli lajin parissa nuori harvinaisuus.

Kymmenessä vuodessa avantouintipaikkojen saunoissa keski-ikä on laskenut roimasti.

Yllättäviä aukkoja

Mäkinen punnertaa itsensä kevyen näköisesti pois avannosta.

Jalat sujahtavat punaisiin huopatohveleihin. Kylmästä punertava iho kiedotaan muhkean lämpötakin suojaan.

Mäkinen aikoo ehtiä saunaan ennen kuin täytyy palata takaisin päivätyön äärelle verokonsultin tehtäviin.

Hän vetää avannon suojaksi pitkät ja painavat muovilevyt. Vähemmän mahdollisuuksia tippua sinne vahingossa, mikäli kyltti jää näkemättä.

Myös Mäkiselle itselleen on tehty varoituskylttejä.

Innokkaana uusien uintipaikkojen etsijänä ja tehokkaana avantojen sahaajana Mäkinen onnistui erään kerran tekemään pienen aukon järvelle, jolle rakennettiin jäärata ajokisoja varten.

– Järjestäjät eivät olleet oikein iloisia harrastuksestani, Mäkinen kertoo.

Pilkkijöiden sijaan järjestäjät joutuivat häätämään alueelta jääuimarin.

Seuraavana päivänä jäälle oli ilmestynyt kylttejä, joissa kiellettiin avantojen teko.