Aut­ti­kön­gäs on pii­pah­dus­koh­de, jonka kahvila on monelle tuttu – 16 ki­lo­met­rin päässä on toinen paikka, jossa ret­kei­li­jä pääsee mum­mo­la­tun­nel­maan

– Tunnen oloni kotoisaksi ja toivon, että sama välittyy asiakkailleni. Haluan heidän aistivan, että he ovat odotettuja vieraita, Uusiautti sanoo.

Kuudentoista kilometrin päässä Juotaksen kylässä pikkusisko Kati Juujärvellä on samankaltaisia aatoksia. Kemijoki virtaa vieressä ja aamu on raikas, kun hän kävelee antamaan heiniä suomenhevosilleen Pallelle ja Pokulle.

Juujärvi asuu vanhassa, vuonna 1947 rakennetussa koulussa ja pitää kesäisin tiluksillaan Cafe Juotas -kahvilaa ja kirpputoria.

Lisäksi hänellä on pihapiirissään Airbnb-toimintaa sekä Katijuu-ateljee ja kauppa. Esillä on taidetta ja myynnissä käsitöitä, kuten räsymattoja sekä poronnahasta valmistettuja käsineitä ja erilaisia hattuja.

Tekemistä ohjaa perinteikkyys.

– Luonto merkitsee meille valtavasti. Se, että saamme toteuttaa yrittäjyyttämme näissä maisemissa, on lahja, siskot toteavat.

Yrittäjiä Uusiauttista ja Juujärvestä tuli hieman sattumalta. Uusiautti työskenteli parikymmentä vuotta erilaisissa tehtävissä kaupan alalla. Kaksitoista vuotta sitten hän päätti toteuttaa yhden pitkäaikaisista haaveistaan ja opiskella Lapin ammattiopistossa luonnontuotealaa.

– Halusin viedä osaamistani vielä vahvemmin luontoon. Muutama vuosi myöhemmin opiskelin vielä kokin ja luonnonvaratuottajan tutkinnot, Uusiautti kertoo.

Opiskelujensa aikana hän oppi valtavasti muun muassa marjoista, sienistä ja yrteistä. Siitä, kuinka luonnon antimia voisi hyödyntää vielä monipuolisemmin.

Kaksi vuotta sitten Auttikönkään edellinen kahvilayrittäjä ilmoitti luopuvansa toimestaan. Kun Uusiautti kuuli uutisesta, hän ajatteli, että nyt.

– Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Päätin, että tämä on tilaisuuteni ottaa yrittäjyys haltuun. Tässä sitä ollaan.

Juujärvi puolestaan opiskeli nuorempana vaatetusalaa. Hän perusti ompelimon, teki erilaisia toimeksiantoja sekä erikoistui turkis- ja nahka-alan tuotteisiin.

Vanhassa koulukiinteistössä hän on asunut neljätoista vuotta. Viimeiset oppilaat kävivät koulua 1994. Tämän jälkeen koulu siirtyi sahayritykselle ja sitten Juujärvelle.

– Paikan historia ja maaseutuhenkinen miljöö ovat vertaansa vailla. Halusin, että yhä useampi pääsisi nauttimaan näistä. Vanhat koulut ovat mielenkiintoisia paikkoja, Juujärvi kertoo.

Ideat alkoivat kuplia koronavuosien aikana. Syntyi ajatus pihapiiristä, joka heräisi kesäkuukausien ajaksi eloon. Juujärvi kiittelee, kuinka mukavia kohtaamisia toiminnan myötä on syntynyt.

– Tulijoita on paikallisista mökkeilijöihin, kansainvälisiin vieraisiin ja heihin, jotka ovat joskus käyneet täällä koulua. He tulevat paikalle muistelemaan ja kertomaan kokemuksistaan.

Siskojen äiti on koonnut käytävälle vanhojen luokkakuvien näyttelyn. Valokuvien äärellä on koettu useita iloisia hetkiä, kun kahvittelija on bongannut kuvansa seinältä.

– Koulu on monelle tärkeä paikka, johon liittyy tunneside. Näitä tarinoita on ilo kuulla.

Kesälomiaan suunnitteleville siskoksilla on kehotus. Yläkemijoen alueelle, jonka keskuksena toimii Vanttauskosken kylä, kannattaa suunnata kauempaakin. Rovaniemeltä ja Posiolta paikalle ajaa reilun tunnin, joten visiitti kummankin luona on toteutettavissa saman päivän aikana.

Uusiautti ja Juujärvi miettivät, että Yläkemijoella on aistittavissa vielä pienten paikkojen yhteisöllistä kylätunnelmaa. Lisäksi on luonto, jollaista ei siskosten mukaan löydy muualta.

Esimerkiksi Auttikönkään reilun kolmen kilometrin mittaisella luontopolulla patikoija pääsee nauttimaan vaihtelevasta vaaramaisemasta, ikihongista ja koskesta, jota pitkin on aikanaan uitettu tukkeja.

– Kuulemme varsinkin kansainvälisiltä kävijöiltä, että samankaltaista rauhaa ei ole muualla.

Naiset tietävät, mistä puhuvat. He ovat kotoisin alueelta ja asuvat edelleen samoilla seuduilla. Muistiin ovat piirtyneet erityisesti lapsuuden suvet, jotka vietettiin Juujärven mummolassa serkkujen kanssa peltotöissä, niityillä ja lehmiä katsomassa.

– Ja kesäisin oli tietysti aina lämmin.

Kesästä yrittäjät toivovat luonnollisesti vilkasta. Sitä, että mahdollisimman moni löytää paikalle.

– Kummankin luokse voi piipahtaa rohkeasti katsomaan, mistä on kysymys. Olemme kuin mummoloita. Tarjolla on lämmintä tunnelmaa, erilaisia herkkuja ja muita aktiviteetteja.

Kumpikin kokee toimivansa intohimonsa parissa. Käsillä tekeminen on kulkenut aina suvussa. Jo esivanhemmat olivat käsillä tekijöitä.

– Tätä samaa perinnettä me nyt jatkamme.

Toistensa kilpailijoiksi siskot eivät tunnustaudu. Koko kysymys naurattaa. Hommia paiskitaan rinnakkain ja toista autetaan tarvittaessa.

– Ja jos näyttää, että toisella alkaa mennä merkittävästi paremmin, se tarkoittaa vain, että omaa vauhtia pitää lisätä.