Au­tio­tu­vil­la tehdään var­kauk­sia tai il­ki­val­taa harvoin – Ky­syim­me po­lii­sil­ta, mil­lai­set ri­kos­ni­mik­keet voi­si­vat tulla ky­see­seen, kun ret­kei­li­jäl­tä viedään kaikki

Alueen puistonjohtaja Hely Juntunen kommentoi tuolloin, ettei ollut kuullut vastaavanlaisesta tapauksesta vuosikymmeniin.

Varkaus on poliisin tutkinnassa.

– Jos retkeilijältä viedään syrjäseudulla esimerkiksi retkimuonat tai tulentekovälineet, voi vaaratilanne olla vakava, sanoo Lapin poliisilaitoksen rikoskomisario Marko Ijäs.

Olosuhteet ratkaisevat

Ijäs ei toimi kyseisen tapauksen tutkinnanjohtajana ja korostaa, että rikosnimikkeen pohdinta on vain eri vaihtoehdoilla spekulointia.

Se, voisiko kyseessä olla varkauden sijaan törkeä varkaus tai jotain muuta, kuten heitteillepano, riippuu hyvin paljon olosuhteista.

Törkeällä varkaudella on viisi erilaista vaihtoehtoista kriteeriä. Autiotupatapauksessa anastamisen kohteena ollut omaisuus ei ole ollut erittäin arvokasta eikä rikoksentekijä ole käyttänyt hyväkseen rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista tilaa.

Sen sijaan se, että anastamisella aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa, herättää Ijäksen mielenkiinnon: tietyissä olosuhteissa näin voisi olla.

– Jos esimerkiksi erämaasta on parin päivän matka täydennystä saamaan eikä puhelin ole kentässä niin, että voisi soittaa apua, hän pyörittelee eri vaihtoehtoja.

Autiotupa itsessään tarjoaa suojaa ja lämpöä, mutta ruoka ja sen riittävyys on toinen asia.

Entä sitten jotain muuta, kuten heitteillepano?

Rikoslain mukaan heitteillepanosta on kyse silloin, kun tekijä "saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle".

Ijäksen mukaan yleensä on kyse siitä, että tekijä ja uhri ovat jotenkin kontaktissa keskenään ja toisen avuton tila on tiedossa. Heitteillepanoa voisi siis olla, jos anastaisi esimerkiksi toisen henkilön päivittäin tarvitsemat lääkkeet.

– Olosuhteet ratkaisevat. Tietyissä olosuhteissa nämä voisivat tulla kyseeseen, Ijäs tekee yhteenvedon.

Puistonjohtajat ihmeissään

Metsähallituksen puistonjohtajat ovat ihmeissään tapauksesta.

– Olen ollut alalla melkein parikymmentä vuotta, eikä koskaan ole tullut tuollaista vastaan. Luulen, että jos pieniäkään varkauksia olisi käynyt, niin asiakkaat olisivat laittaneet siitä palautetta, sanoo Tunturi-Lapin alueen puistonjohtaja Pekka Sulkava.

Hänen mukaansa suomalaisten yleinen oletus on, että tavarat voi huoletta jättää tuvalle odottamaan, eikä kukaan koske niihin.

– Yhteisessä käytössä olevat tuvat ja luotto niiden turvallisuuteen kuuluvat suomalaisen retkeilykulttuurin peruskiviin.

Metsähallitus ei kuitenkaan varsinaisesti suosittele tavaroiden valvomatta jättämistä.

– Ainakin arvotavaroita, kuten kameroita, kannattaa kyllä pitää silmällä, Sulkava sanoo.

Inarin ja Utsjoen alueista vastaava puistonjohtaja Pirjo Seurujärvi sanoo retkeilijöiden olevan yleensä vastuullista porukkaa.

– Kohteet, retkeilijät ja heidän varusteensa ovat kaikki olleet pääsääntöisesti hyvin turvassa.

Ilkivaltakin on harvinaista

Pari vuotta sitten Inarijärven Kahkun autiotuvalta varastettiin täydet kaasupullot ja paikkoja sotkettiin ulosteella.

Tällaisia selkeitä ilkivaltatapauksia käy puistonhoitajien mukaan melko harvoin.

– Polttopuita häviää tuvilta, ja joskus on voinut kaasupullokin kadota. Yleensä tupien vahingot vaikuttavat kuitenkin olevan liian vauhdikkaan illanvieton tuloksia eivätkä tahallista vahingontekoa, Sulkava sanoo.

Paikkoja rikotaan harvoin, mutta jotkut jättävät jälkeensä sotkua.

– Retkietiketti tulisi pitää mielessä. Toiset ihmiset ja luonto pitää ottaa huomioon, ja omat jäljet tulee siivota.

Metsähallituksen laatiman retkietiketin perusohjeet kuuluvat: kunnioita luontoa, suosi merkittyjä reittejä, leiriydy ja tee tulet vain sallituille paikoille, älä roskaa.

Lähempänä kaupunkia vahingonteko yleistyy

Seurujärvi kertoo nähneensä tuvilla hyvin vähän ilkivaltaa.

– Tienvarsikohteissa joku on saattanut raapustaa nimikirjaimensa tupaan, mutta sellainenkin on vähäistä.

Mitä syvemmälle erämaahan mennään ja mitä vaikeampaa sinne kulku on, sitä epätodennäköisempää ilkivaltakin on.

– Kaupunkialueen retkeilyrakennuksilla, joiden luo esimerkiksi nuoret pääsevät mopoilla ja polkupyörillä, vahingontekoa tapahtuu useammin. Kauempana kaupungista sitä ei juuri näe, toteaa rikoskomisario Ijäs.