Aleksi Rikkinen ja Emil Kastehemi: Sturmbock. Atena 2022.
Unelmat on luotu toteutettavaksi – silloinkin ne tuntuvat pähkähulluilta. Aleksi Rikkinen ja Emil Kastehelmi saivat pietarilaisessa sushibaarissa päähänsä tutkia Sturmbockin. Molemmat olivat jo silloin kovia sotahistorian harrastajia.
Tutkimusurakka vei kolme vuotta ja oli paljon kovempi kuin oli uskottu. Nyt valmiina on komea kirja Sturmbockista ja sen kartoituksesta. Tiedämme tutkimuksen ansiosta, miten massiivinen Sturmbock oli suunniteltu toimimaan.
Sturmbockin puolustusasema ja linnoitus sijaitsi Käsivarren Lapissa Lätäsenon länsipuolella Ruotsin rajasta Käsivarren poikki Norjan rajaan.
Sturmbock-linja on 26 kilometriä pitkä. Siellä taisteli noin 14 000 miestä, 800 konekivääriä, 100 kranaatinheitintä ja yli 160 tykkiä. Sturmbockin tarkoituksena oli suojata Saksan Ruijan joukkojen vetäytymistä. Puolustuslinja turvasi Saksan joukkojen vetäytymisen myös Suomen Lapista.
Koska Sturmbockia miehitettiin vuoden pimeimpänä ja kylmimpänä aikana, piti eläimet, ihmiset ja ajoneuvotkin saada suojaan arktiselta puhurilta.
Sturmbockin tarkoitus oli ottaa vastaan jopa puna-armeijan panssarivaunujen hyökkäys. Siihen tarkoitukseen linnoitusta ei koskaan tarvittu, koska sitä vastaan hyökkäsi Lapin sodassa vain suomalaisia kevyin jalkaväenasein.
Sturmbock rakennettiin kesän 1944 aikana ja työhön käytettiin myös venäläisiä sotavankeja. Saksalainen 7. vuoristodivisioona miehitti asemat 25. lokakuuta 1944 ja asemista luovuttiin tammikuun puolivälissä 1945.
Sturmbockin kestokykyä ei siis koskaan testattu, vaan saksalaiset vetäytyivät kohti Kilpisjärveä ja Norjaa siinä vaiheessa, kun vetäytyminen oli turvattu.
Sodan jälkeen Surmbock sai maatua sijoillaan yli seitsemänkymmentä vuotta ennen kuin nuoret tutkijat aloittivat kartoituksen paikan päällä.
Tarkat arkistotiedot Sturmbockista ovat hävinneet. Saksalaiset itse hävittivät aineistoa. Tutkijat löysivät kuitenkin Sturmbock-aineistoa Saksan Freiburgista, Yhdysvalloista sekä Moskovan sotasaalismuseosta.
Maaston tutkimisessa tutkijoilla oli käytössä nykyaikaiset tutkimusmenetelmät kuten kaukokartoitus ja laserkeilaus. Lukijan kannalta kuitenkin kiinnostavinta oli se työ, joka tehtiin paikan päällä. Telttapohjien, korsujen, tykistöasemien ja majoitustilojen hakeminen oli kuin etsisi neulaa heinäkasasta. Tutuksi tuli piikkilangan rasahdus kengän ja maakerroksen alla.
Pisin yhtenä päivänä kuljettu matka vaikeassa maastossa oli yli neljäkymmentä kilometriä. Kiinnostavimpiin löytöihin kuuluu ennestään tuntematon arktinen viestiasema Ropitunturin laella.
Lisäksi miehet paikansivat Sturmbock-linjan maastosta yli kymmenen vankileiriä, joille saksalaiset toivat Lapin sodan aikana pääasiassa neuvostoliittolaisia sotavankeja. Kastehelmi ja Rikkinen löysivät merkkejä myös mahdollisista hautapaikoista. Epäiltyjen hautapaikkojen kaivamiseen tarvitaan luvat ennen työn aloittamista.