"Lyhytkasvuiset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja", kirjoitti joku käyttäjä Tiktokissa lyhytkasvuisuutta käsitelleen videon alle. Kommentti ärsytti 19-vuotiasta Anni Sairasta.
– Aina on ollut niitä ennakkoluuloja, etteivät lyhytkasvuiset pysty samaan kuin muut tai että he olisivat heikompia.
Sairanen on lyhytkasvuinen aktiivinen liikunnan harrastaja.
– Tiktok-kommentista tuli mieleen, että voisipa kokeilla sitten kävellä vaikka maratonin.
Hän katsoi kalenterista viikon päähän päivän, jolloin oli aikaa kävellä, ja seuraavana aikaa palautua.
Heinäkuisena aamuna yhdeksän aikaan Sairanen teippasi jalkansa, pisti lenkkarit jalkaansa ja lähti kävelemään kotoaan.
Reitti vei pitkin kotikaupunkia Oulua.
– Viimeiset sadat metrit kävelin täyteen kodin lähellä. Silloin tuntui, etten jaksa enää mitään.
Seuraava päivä meni levätessä.
42,195 kilometriä oli Sairaselle urakka.
– Yleensä kävelen parin tunnin lenkkejä, enkä yleensä yli 15 kilometriä kerrallaan.
Hän ei tavoitellut maratonkävelyssään tiettyä aikaa tai ottanut muutenkaan urakkaa liian kilpailuhenkisesti.
– Suurin tavoite oli saada matka käveltyä. Ilman taukoja en olisi jaksanut.
Kävelyyn Anni Sairanen kulutti aikaa noin yhdeksän tuntia. Taukojen kanssa reissu kesti 12 tuntia. Repussa kulki mukana vettä ja energiageelejä.
Matkan varrella hän poikkesi ostamassa urheilujuomia ja pientä evästä. Raxissa hän tankkasi isommin energiaa 15 kilometrin kävelyn jälkeen.
Vain läheisimmät tiesivät Sairasen kävelyurakasta etukäteen.
– Moni ihmetteli, kuinka jaksoit. Kaverit kysyivät, minkä takia ryhdyin tällaiseen. Moni sanoi, ettei itse jaksaisi.
Kävelyn jälkeen Sairanen latasi Tiktokiin kuvasarjan matkan varrelta. Siitä on tykännyt yli 2 800 ihmistä, ja kommenttejakin on toista sataa.
– Suurin osa kommentoi positiivisesti, että respect, kun jaksoit.
Oli joukossa niitäkin kommentoijia, joiden mielestä Sairanen suoritti kävelynsä väärin.
– Ei olisi saanut käydä syömässä ja olisi pitänyt kävellä muutenkin ilman taukoja.
Se huvitti Sairasta, joka oli lähtenyt kävelyurakkaansa vain osoittaakseen, että lyhytkasvuisuus ei automaattisesti tarkoita sitä, ettei ihminen pysty johonkin.
Anni Sairanen sanoo, että maratonin käveleminen ei kaikilta onnistuisikaan. Hänkään ei olisi siihen ryhtynyt, elleivät lyhyemmät matkat olisi hänelle jo rutiinia.
Aikuista naista pidetään lyhytkasvuisena, jos hän on alle 140 senttimetriä pitkä. Miehillä raja on 150 senttimetriä. Lyhytkasvuisten keskipituus on noin 120 senttimetriä.
– Minä olen lyhytkasvuiseksi pitkä, 135 senttiä.
Koska lyhytkasvuisuuteen tiedetään vaikuttavan 400–500 eri lääketieteellistä syytä, lyhytkasvuiset eivät ole yhtenäinen ryhmä.
– Monilla lyhytkasvuisilla on esimerkiksi jaloissa tai lonkissa vaivoja, jolloin se vaikuttaa enemmän liikkumiseen. Kaikki lyhytkasvuiset eivät ehkä pystyisi kävelemään maratonia, mutta kaikilla on jotain, mitä pystyy tekemään.
Sairanen kertoo, että hänellä lyhytkasvuisuuteen ei juuri liity liikkumisen hankaluutta, mutta pitkillä matkoilla lonkka kipeytyy ja polvetkin ovat kovilla.
– Maratonkävelyn jälkeen lonkka oli jumissa. Mutta seuraavana päivänä ei tuntunut juuri kuin jalkapohjissa.
Lajeista hän jättää jalkapallon välistä.
– Sitä en uskalla pelata, koska polvi voisi mennä herkästi pois paikaltaan. Salibandyssa käytän polvitukea.
Harmillinen polvivamma sattui kesällä 2023 lyhytkasvuisten MM-kisojen alla. Hän ehti matkustaa kisoihin Saksaan, muttei pystynyt osallistumaan lajeihinsa sulkapalloon sekä 60 ja 100 metrin juoksuihin.
Tältä kesältä Anni Sairasella on takanaan yhdet kilpailut, nimittäin Eukonkannon MM-kilpailut, joissa hän kilpaili poikaystävänsä kanssa. Pienestä koosta olisi kannetun roolissa hyötyä, mutta sitä Sairanen ei päässyt täysin hyödyntämään.
– Piti laittaa painoreppu selkään, että tulee täyteen sääntöjen vaatima 49 kiloa.
Liikunta kuului Anni Sairasen harrastuksiin jo lapsena Sastamalan Äetsässä.
– Pelasin varsinkin salibandya, mutta erityisen hyvä olin juoksemaan. Koulujen välisissä kisoissa olin aina mitaleilla.
Kun artesaaniopinnot veivät Saloon, liikunta pysyi tärkeänä. Opinnot pitivät sisällään valokuvausta, graafista suunnittelua ja myymälätyöskentelyä, ja Sairanen pääsi työskentelemään verkkokaupan ylläpitäjänä ja karkkikaupassa.
Kun koulu ja työt päättyivät, Sairaselle oli luontevaa ottaa suunnaksi Oulu, missä hänen poikaystävänsä jo asui.
– Oulu on kiva ja nätti kaupunki. Täällä on hyviä liikuntamahdollisuuksia.
Tähän mennessä Anni Sairanen on ehtinyt käydä juoksulenkeillä ja ajellut maastopyöräilyreittejä. Sulkapallon pariin hän pääsee syksyllä lyhytkasvuisen ystävänsä kanssa.
Harrastelijasalibandyjoukkuekin on löytynyt.
– Välttämättä en ihan kaikilta palloa uskalla ottaa pois. Kun muut ovat pidempiä, voi jäädä jalkoihin. Mutta ei siinä sen kummempaa, kun väistelee sujuvasti.
Liikuntapaikoilla Sairanen ei ole saanut erityistä kummastelua osakseen, mutta muutoin hän on tottunut siihen, että julkisilla paikoilla hän herättää huomiota.
– Kaupassa saatetaan tulla kysymään, että ihan yksinkö olet täällä ja missä vanhemmat ovat.
Toistaiseksi Sairasella ei ole suunnitteilla uusia liikuntahaasteita.
– Ehkä keksin jotain myöhemmin. Kyllähän sitä kaikenlaista pystyy tekemään, eikä se jää kiinni siitä, että olen lyhyt. Nyt keskityn siihen, että pääsen työelämään kiinni täällä Oulussa.
Liikuntaan liittyviä suunnitelmia Anni Sairasella kuitenkin on: kun seuraavat lyhytkasvuisten MM-kisat kilpaillaan vuonna 2027 Australiassa, hän haluaa olla jälleen osa Suomen joukkuetta.