Seitsemän astetta pakkasta, eikä tuulta juuri nimeksikään. Oululainen Andrew Pattison on hoitanut päivän pakolliset työkuviot yliopistolla ja suunnannut kotijärvelleen Kuivasjärvelle luistelemaan.
– Viime talvena kävin retkiluistelemassa ainakin 25 kertaa. Se tietysti vaatii hieman joustavuutta. Kun on luistelusää ja -keli, pitää mennä luistelemaan, hän sanoo.
– Ja pitää käydä siellä, missä on hyvät luistelujäät. Voi hyvinkin olla, että Kuivasjärvellä on huonot olosuhteet, kun on satanut lunta, mutta Hailuodossa ei ole lunta.
Pattison on Suomen Retkiluistelijat ry:n jäsen, ja seuran jäsenten jääraporttien kautta hän saa ajankohtaista tietoa siitä, missä milloinkin voi luistella.
Meri on alueena laaja, ja siellä tuuli, vesi- ja lumisateet sekä muut sääilmiöt vaikuttavat jäähän paikallisesti. Yleensä jossain pääsee aina luistelemaan.
– Pahimmassa tapauksessa pitää hiihtää pari kilometriä, että pääsee hyville jäille.
Ennen joulua Oulussa pääsi jo luistelemaan meren jäälle, Pattison kertoo. Olosuhteet olivat otolliset parin viikon ajan. Tällä hetkellä jäällä on lunta eikä sinne ole luistimilla menemistä.
Alkutalvesta luistelukunnossa ovat ensimmäisinä Kuivasjärven kaltaiset pienet järvet. Niidenkään jäille ei ole syytä rynnätä suin päin.
– Kannattaa käydä juttelemassa paikallisten pilkkijöiden ja ulkoilijoiden kanssa. Yleensä he tietävät, milloin jää kestää, Pattison neuvoo.
– Toinen vaihtoehto on hankkia jääkaira tai jääsauva, että voi itse testata. Jääsauva on hyvin tärkeä väline retkiluistelijalle. Varsinkin alkukaudesta pitäisi mennä hitaasti ja piikittää vähän väliä. Kun tietää, että jää turvallinen, voi luistella turvallisesti.
Pattison itse tuntee olonsa turvalliseksi, kun jään paksuus lähentelee kymmentä senttiä. Seitsemänkin senttiä todennäköisesti riittää, mutta viidessä sentissä jäihin tippumisen riski on jo selvästi korkeampi.
– Järven jäätyminen ei ole rakettitiedettä. Se jäätyy tietyllä asteella, ja vaaranpaikat ovat samat joka vuosi, Pattison toteaa.
On tärkeä muistaa, että luonnonjää elää jatkuvasti ja uusia vaaranpaikkoja saattaa ilmaantua. Kuivasjärveenkin vaikuttaa syntyneen uusi avantoalue tänä vuonna.
– Olen luistellut Kuivasjärvellä 15 vuotta, enkä ole aiemmin huomannut sitä. Olen merkannut paikan oranssilla heijastinkepillä, jotta ihmiset tietävät varoa, Pattison kertoo.
Sille, miksi jää ei peitä koko järveä, on monia syitä.
Järven pohjassa saattaa olla lähteitä, joista pulppuava pohjavesi synnyttää virtausta. Samaan tapaan joesta tai purosta tuleva vesi aiheuttaa virtausta.
Toisinaan tuulikin voi pitää järveä auki. Keväällä taas pilkkijän kairaama reikä saattaa sulaa ja levitä.
Juttu jatkuu faktan jälkeen.
Retkiluistelijan varusteet
Naskalit ja heittoliina.
Jääsauvat. Vauhdin lykkimistä tärkeämpää on pilkkoa tukevilla ja vahvakärkisillä sauvoilla jäätä sen paksuuden toteamiseksi.
Suomen Retkiluistelijat ry:n virallisilla retkillä on oltava mukana reppu ja siellä varavaatteet pakattuna kuivapussiin, minkä ansiosta reppu toimii myös kellukkeena.
Repussa on syytä olla haarahihna, jotta reppu pysyy selässä veden varaan jouduttaessa.
Retkiluistimet, joiden pitkä terä toimii myös rypyläisellä ja epätasaisella jäällä
Polvi- ja kyynärsuojat ja kypärä ovat nekin suositeltavia.
Pattison itse innostui retkiluistelusta 16 vuotta sitten. Hän oli muuttanut Yhdysvalloista Suomeen opiskelemaan, ja kun perheen perustamisen myötä Suomeen jääminen näytti ilmeiseltä, piti keksiä mielekäs talviharrastus.
Liikkuvana ja luonnossa viihtyvänä miehenä hän päätti ostaa retkiluistimet.
Suomen Retkiluistelijoihin Pattison sai tuntumaa vaimon kotiseudulla Etelä-Suomessa, jossa hän kävi turvallisuuskurssin ja osallistui ensimmäisille retkilleen.
Pattison ehti olla pitkään seuran ainoa jäsen Oulun seudulla, mutta viime ja tänä vuonna järjestettyjen tulokaskurssien myötä jäseniä on kertynyt lisää.
Kun harrastajia on riittävästi, Oulussakin voidaan järjestää retkenvetäjäkursseja ja virallisia retkiä. Retkillä on oltava kaksi vetäjää jo ihan turvallisuussyistä.