Suomen talousmetsien lajiston rikkaus yllätti tutkijat. Näin otsikoi metsäalan verkkolehti Forest.fi uutisensa juuri julkaistun Metsähallituksen raportin tuloksista.
Raportti on mielenkiintoinen, mutta Forest.fi tarkasteli tuloksia yleistäen vaaleanpunaisten lasien läpi, mikä metsäalan edunvalvonnan näkökulmasta lienee ymmärrettävää. Maaseudun tulevaisuuden uutisen otsikko vastasi jo paremmin raportin sisältöä: Valtion metsistä löytyi huomattava määrä uhanalaisia jäkäliä.
Koska metsälajien uhanalaistuminen jatkuu ja merkittävin syy metsälajien uhanalaisuudelle on metsien talouskäyttö, raportti on kuitenkin ehdottomasti tutustumisen väärti.
Työssä tutkittiin uhanalaisten lajien esiintymistä talouskäytössä olevissa valtion metsissä. Metsähallituksen monikäyttömetsissä epifyyttijäkälä-, kääväkäs- ja sammallajistoa kartoitettiin yhteensä 181 pienialaisella metsäkohteella Lapissa, Kainuussa ja Järvi-Suomessa. Epifyyttijäkälät ovat jäkäliä, jotka kasvavat kasvien pinnalla, tässä työssä käytännössä puissa.
Raportti ei siis kuvaa kaikkia Suomen talousmetsiä ja itse asiassa raportissa korostetaan, että kartoituskohteet eivät ole edustava otos edes kyseisten kartoitusalueiden metsistä.
Kasvupaikka- ja ikäluokkajakaumaa ei suhteutettu kartoitusalueiden todelliseen tilanteeseen, ja muun muassa kuivat kankaat ja rämeet sekä kaikki alle 40-vuotiaat metsät rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. Kohdelajeina olivat kartoitettuihin ryhmiin kuuluvat uhanalaiset ja silmälläpidettävät sekä luontoarvoja kuvastavat lajit.
Näiden rajausten puitteissa monikäyttömetsistä löytyi varsin yleisesti uhanalaisia ja silmälläpidettäviä jäkälälajeja, joita havaittiin käytännössä kaikilta tutkituilta alueilta. Sen sijaan kääväkkäitä ja sammalia löytyi vain noin kolmasosalta kohteista.
Kartoituksessa havaittiin 132 kohdelajia, joista tehtiin yhteensä vajaa 6 000 havaintoa. Havainnoista reilu tuhat koski uhanalaisia lajeja, ja valtaosa löydöistä oli silmälläpidettäviä lajeja. Laji luokitellaan silmälläpidettäväksi, kun se ei tällä hetkellä täytä mitään uhanalaisuuden luokan kriteereistä, mutta ehtojen täyttyminen on kuitenkin lähellä.
Lajien esiintymisessä oli suuria eroja. Osa lajeista oli yleisiä, mutta yli puolella lajeista esiintyminen jäi alle viiteen prosenttiin kartoituskohteista. Useita lajeja havaittiin vain yhdeltä tai kahdelta kohteelta.
Uhanalaisten lajien havainnoista jäkälien osuus oli 85 prosenttia ja sammalten 14 prosenttia, mutta kääväkkäiden osuus vain 0,7 prosenttia.
Talousmetsäkohteiden uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista suurin osa on raportin mukaan elävien puiden rungoilla ja oksilla kasvavia epifyyttijäkäliä. Vaateliasta lahopuulajistoa esiintyy satunnaisemmin.
Erot eri-ikäisten metsien ja maan eri osien välillä olivat suuria. Pohjois-Suomessa kohdelajistoa esiintyi yleisesti ottaen enemmän ja esiintymät olivat vahvempia. Monia Pohjois-Suomessa havaittuja lajeja ei löytynyt Järvi-Suomesta lainkaan.
Kaikissa lajiryhmissä lajimäärä kasvoi metsän iän ja luonnontilaisuuden mukana. Jäkälien lajimäärä kasvoi melko suoraviivaisesti valtapuuston iän mukana, kun taas kääväkkäiden ja sammalten esiintyminen oli selvemmin painottunut vanhimpiin metsiin.
Raportti painottaa, että lajien esiintymisen kannalta keskeistä on niille sopivien kasvualustojen saatavuus metsikkö- ja maisematasolla. Puuston rakennepiirteistä uhanalaisten lajien kannalta kriittisiä resursseja ovat muun muassa lahopuu, vanhat puut sekä lehtipuusto.
Talousmetsäkohteissa joidenkin arvokkaiden kasvualustojen jatkumo näyttää raportin mukaan kuitenkin heikolta. Useimmat kohteet on uudistettu silloin, kun elävää ja kuollutta säästöpuustoa ei vielä tavoitteellisesti jätetty metsiin. Lahopuujatkumo onkin yleensä heikko tai katkennut vanhempien säästöpuiden puuttuessa.
Uhanalaisia lajeja on tiedetty esiintyvän talousmetsissäkin, se ei ole tässä varsinaisesti uutinen. Raportissa todettu jäkälien runsaus kuitenkin rohkaisee korostamaan talousmetsien luonnonhoidon tärkeyttä ja tehostamista nykyisestä.
Raportti nostaakin esiin useita näkökohtia ja suosituksia lajeille tärkeiden rakennepiirteiden tunnistamiseksi, säästämiseksi ja lisäämiseksi. Säästetään kelopuita, lahopuukeskittymiä sekä vanhat haavat, raidat ja pihlajat. Lajistokartoituksia kannattaa kohdentaa arvokkaille kohteille.
Vastaavien kartoitusten laajentamista yksityismetsiin raportti ei ehdota, mutta se olisi varmasti hyödyllistä tiedon lisäämiseksi. Samalla tutkimusta olisi syytä laajentaa metsien uhanalaiseen hyönteislajistoon. Oppeja uhanalaisia suosivista metsienkäsittelyn keinoista kannattaa ottaa yksityismetsissäkin käyttöön heti.