Mat­kal­la pe­las­ta­maan merta

Silmä oppii bongaamaan pienetkin muovisuikerot nopeasti.

Niiden alkuperä jää tuntemattomaksi, mutta kaikki kirjataan seurantalistaan, samoin kuin litistynyt vihreä pullonkorkki ja osittain purkautunut köyden pätkä.

Styroksinpala näyttää siltä, että on vettynyt meressä jo hyvän tovin.

Roskista päätellen Oulun Hietasaaressa on myös juotu kahvia ja syöty eväitä.

Meri-Oulun Rotaryklubi ja Oulun Tullin Rotaryklubi ovat lyöneet näissä talkoissa hynttyyt yhteen. Keräysalue on leveydeltään kymmenen metriä ja pituudeltaan sata metriä ja noudattelee rantaviivaa.

Kyseessä on rantaroskapäivä. Tarkoitus on kerätä alueelta kaikki mahdolliset tupakantumpin kokoiset ja sitä suuremmat roskat ja kirjata ne seurantalistaan.

Työ etenee pareittain: toinen kerää ja toinen kirjaa. Kaikki hoituu hyvällä rutiinilla ja alue on perkattu puolessa tunnissa.

Isoimpia ämpäreihin ja laskennan jälkeen roskiksiin päätyviä saaliita ovat tällä kertaa istuinalusta, suojamuovin pala, mystistä nestettä sisältävä muovipullo ja litran moottoriöljypullo.

Roskat kertovat meren tilasta

Oululaiset eivät ole roskasavotassaan yksin.

Keruu on osa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) valtakunnallista ja virallista rantaroskien seurantaa, jota paikalliset Rotary-järjestöt täydentävät.

Oulu on keruun pohjoisin paikkakunta. Lisäksi seurantaa tehdään esimerkiksi Raahessa, Kalajoella ja Kokkolassa.

Erikoistutkija Sanna Suikkanen Sykestä korostaa, että seuranta on eri asia kuin roskiensiivoustalkoot. Seurantaa on tehty Suomessa jo vuodesta 2012 alkaen.

Meriroskat, ja tässä tapauksessa erityisesti rantaroskat kiinnostavat, koska niiden avulla saadaan tietoa: kun silmin nähtävät roskat on tietyltä alueelta noukittu ja laskettu ja tiedot koottu yhteen, voidaan arvioida Suomen merialueiden ekologista tilaa.

Roskatyyppejä analysoimalla taas päästään käsiksi siihen, mistä löydökset ovat peräisin.

– Kertakäyttömuovidirektiivi on tehty suoraan rantaroska-aineiston perusteella, Suikkanen kertoo muovihaarukoiden ja pillien kieltämisestä.

Rantaroskia tulee läheltä ja kaukaa

Suikkanen kertoo, että lukumääräisesti yleisin roska on tupakantumppi.

– Mutta se riippuu paljon rannan tyypistä. Luonnontilaisilla rannoilla niitä ei juuri ole.

Yleisiä ovat myös erilaiset tunnistamattomat muovinpalat ja -riekaleet. Ne sekä muu muoviroska on suuri riesa. Muovia on Suikkasen mukaan 90 prosenttia kaikista Suomen rantaroskista.

– Se on ihan todellinen ongelma.

Roskat ovat peräisin monesta eri lähteestä. Kaupunkien läheisille rannoille ruokakääreet ja tupakantumpit päätyvät siellä aikaa viettävien ihmisten mukana.

Osa rantaroskista on kulkeutunut kauempaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kalanpyydykset ja ohi kulkevilta laivoilta veteen päätynyt tavara.

Maatalous sekä rantarakentamisen työmaat tuottavat edelleen roskaa mereen.

– Muualta tuodusta täyttömaasta löytyy paljon louhinnassa käytettyjä panoslankoja, Suikkanen kertoo esimerkin.

Tila ei ole niin huono kuin miltä se näyttää

Mikä Perämeren alueen tila sitten on roskaantumisen kannalta?

– Huono, kuten suurimmalla osalla muistakin Suomen merialueista, Suikkanen vastaa.

Tosin tilanne ei välttämättä ole ihan niin hirmuisen huono, kuin lukujen valossa näyttää. Pohjoisessa seurantapaikkoja on aika vähän ja ne ovat kaupunkimaisia, joilla virkistyskäyttöä on kesäisin paljon.

Valtavan roskamäärän saattavat aiheuttaa esimerkiksi erilaiset rannoilla järjestettävät juhlat, kuten Venetsialaiset.