Siistiltähän täällä näyttää. Suositulle uimarannalle on ilmaantunut uusia roska-astioitakin.
Puistonpenkkien lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että maassa lojuu kymmenittäin tupakantumppeja ja nikotiinipusseja, jotka maastoutuvat hyvin ruskeanharmaaseen sorapolkuun.
Tupakantumppi on pieni mutta todella ikävä roska, sillä veteen päätyessään se voi saastuttaa jopa 500–1000 litraa vettä.
Simo Koskinen on pukeutunut keltaiseen Trash hero -t-paitaan. Hän harrastaa ploggingia eli roskajuoksua, jossa yhdistyvät juoksu ja vapaaehtoinen ympäristön siistiminen.
Omien lenkkiensä lisäksi hän vetää yhteislenkkejä Oulu plogging -nimisessä ryhmässä.
Kun Koskiselta kysyy, kumpi oli ensin, juoksu vai roskien kerääminen, vastaus yllättää.
– Ennen ploggauksen aloittamista oli roskasokeus!
Roskasokeudella Koskinen tarkoittaa sitä, että hän oli aiemmin niin tottunut ympäristön pieniin roskiin, ettei niitä melkein huomannut.
Vasta isommat roskat, kuten metsään dumpatut huonekalut, näyttivät tavaroilta väärissä paikoissa.
Paljon hyvää vähällä vaivalla
Koskisen ploggausharrastus sai alkunsa ilmastoahdistuksesta, jonka viimeistään vuoden 2018 hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPPC) raportti sai aikaan.
Silloin hän alkoi toden teolla miettimään, mikä olisi sellaista toimintaa, jolla voisi tehdä hyvää ympäristölle melko vähällä vaivalla.
Juoksuharrastuksen rinnalle tuli roskien kerääminen lenkkeilyreittien varrelta.
– Aluksi roskien kerääminen saattoi hävettää, ja mietin, asetanko itseni aivan naurunalaiseksi, kun kosken toisten hylkäämiin tavaroihin. Häpeä kuitenkin unohtui, kun ajattelin, että teen tätä ympäristön hyväksi, Koskinen sanoo.
Mielenkiintoista onkin, miten vasta hyödylliseksi koettu tuote muuttuukin käytön jälkeen tarpeettomaksi ja maassa lojuessaan likaiseksi.
Monille ajatus toisten ihmisten hylkäämien tavaroiden koskettamisesta voi tuntua epämiellyttävältä. Kaikille roskien kerääminen ei sovi, ja Koskisen mielestä se on täysin ymmärrettävää.
Hän kertoo, että ploggaushäpeään liittyi aluksi odotuksia muiden ihmisten suhtautumisesta, mutta suurin osa hänen saamastaan palautteesta on ollut positiivista ja kannustavaa.
– Roskien keräämisessä on luonnonsuojelun lisäksi sekin hyvä puoli, että oman tekemisen tuloksen näkee nopeasti ja se, että pienikin teko luonnon hyväksi vähentää paremmin ahdistusta kuin asioiden huonon tilan pohdiskelu kotisohvalla, Koskinen toteaa.
Superkerääjä lajittelee jätteet
Tehokkuutta ploggaukseen saa käytännöllisestä varustelusta.
Kaksi läpinäkyvää roskapussia auttavat kierrättämisessä. Toiseen voi kerätä sekajätteet ja toiseen metallijätteet.
Roskapihdit ovat kätevä apuväline, sillä niiden kanssa roskiin ei välttämättä tarvitse koskea käsin tai niitä voi kurottaa hankalimmista paikoista.
Suojaavia hanskoja kannattaa Koskisen mukaan käyttää, vaikka hän ei itse niitä aina käytäkään.
Kirkkaan värinen vaatetus on hyväksi näkyvyyden kannalta, varsinkin jos ploggailee teiden varsilla.
Harjaantunut ploggaaja hyödyntää pysähdykset
Matka etenee pienten pysähdysten rytmittämänä, sillä roskia löytyy lähes joka askeleella.
Vaikka roskien poimiminen tekee juoksulenkistä tavallista hitaamman, Koskinen on kehittänyt tapoja, joilla pysähdykset voi hyödyntää urheilullisesti. Varioimalla askelkyykkyjä ja kurotuksia plogging-lenkistä saa monipuolisen lihaskuntotreenin.
Tunnin lenkillä sekajätepussi on tullut täyteen ja metallijätepussissa on muutama tölkki.
– Yleensä reippaan lenkin aikana pussi täyttyy jo vartissa, Koskinen sanoo.
Koskisen mukaan on hyvä aloittaa esimerkiksi oman asuinalueen ympäristön siivoamisesta. Jo yhden roskan poimimisella päivässä saa hyvää aikaan.
– Varsinaisia aarteita en ole löytänyt, mutta joitain lasten pehmoleluja, ja kerran löysin muovisen palkintopokaalin. Olisiko se sitten sellainen palkinto!
