”Kannatan Aalistunturin alueen kansallispuistoaloitetta enkä hyväksy hakkuita suunnitellun alueen rajojen sisäpuolella. Metsähallituksen tulee kunnioittaa kansalaisten toivetta alueen suojelusta.”
Tällaisen viestin lähetti Lapin Kansan toimitukselle Kaija Saariaho. Hän on yksi Suomen kansainvälisesti arvostetuimpia taiteilijoita, pitkän uran tehnyt palkittu nykysäveltäjä.
Hän on myös luonnon monimuotoisuuden puolestapuhuja, joka on käsitellyt aihetta työssäänkin. Saariaho kertoo säveltäneensä hiljattain muun muassa Pentti Saarikosken 1970-luvulla julkaistuja runoja urbaanin luonnon tuhoamisesta.
– Olen elämäni aikana ehtinyt nähdä, miten esimerkiksi Uudenmaan monipuolisia metsiä on raivattu pääkaupungin laajentamisen edeltä, Saariaho kertoo.
Lappiin Saariaholla ei ole henkilökohtaista suhdetta. Sen sijaan hän kokee kuuluvansa sukupolveen, joka on säätänyt Lapin asioita kaukaa ja jättänyt huomioimatta Pohjois-Suomen vanhojen metsien ekologista ja kulttuurista tärkeyttä.
– Siksi otan vakavasti Lapin asukkaiden aktivismin, Saariaho sanoo.
Hän vastustaa Aalistunturin lähistön hakkuita siksi, että Länsi-Lapissa ei ole laajaa luonnonsuojelualuetta. Juuri tuota aluetta on esitetty kansallispuistoksi.
– Olisi olennaista, että ympäristöministeriö tekee tästä päätöksen ja että päätöstä odottaessa Metsähallitus ei suorita hakkuita, Saariaho sanoo.
Aalistunturin alueen hakkuut
Metsähallitus tiedotti viime viikolla aloittavansa hakkuut Kolarin Aalistunturin eteläpuolella.
Työhön kuuluu harvennuksia ja siemenpuiden poistoja noin 400 hehtaarin alalta.
Metsähallituksen mukaan hakkuista tiedotettiin, koska alueesta on keskusteltu julkisuudessa.
Itse Aalistunturi ja sen viereinen Porovuoma on suojeltu ja siten hakkuiden ulkopuolella.
Kansallispuistoa ehdotettu
Joukko yksityishenkilöitä teki vuonna 2021 ympäristöministeriölle esityksen Aalistunturin kansallispuistosta.
Esityksen aluerajaus ulottuu myös Pellon kunnan puolelle. Iso osa on Metsähallituksen metsätalousmaata.
Kansallispuistoa voi ehdottaa kuka vain, ja ministeriö arvioi, onko sille edellytyksiä.
Länsi-Lappiin on tehty viime vuosina kaksi muutakin kansallispuistoehdotusta.
Ympäristöministeriön mukaan aloitteita ei käsitellä tällä hallituskaudella.
Lähin puisto Ylläksellä
Kolariin ulottuu liki 100 kilometrin mittainen Pallas-Yllästunturin kansallispuisto.
Aiempi Pallas-Ounastunturin kansallispuisto laajeni Ylläksen alueelle vuonna 2005. Puiston pinta-ala kaksinkertaistui.
Sähköposteja Etelä-Suomesta
Saariaho ei ole ainoa tunnettu kolarilaismetsien puolustaja. Samankaltaisen viestin on kuluneen viikon aikana lähettänyt moni muukin eteläisemmässä Suomessa asuva taiteilija, esimerkiksi kuvataiteilija Harro Koskinen ja Rovaniemeltä kotoisin oleva valokuvataiteilija Marja Pirilä.
Lapin Kansan saamista Aalistunturi-yhteydenotoista liki kaikki ovat Lapin ulkopuolelta. Moni viesti on toistensa kaltainen. Siihen on syynsä.
Taustalla on sähköpostikampanja, jossa metsäasioista kiinnostuneille vastaanottajille kerrottiin Aalistunturin alueesta ja esitettiin pyyntö vastustaa hakkuita. Mukana oli valmis vastaanottajalista ja esimerkkiviesti. Moni on hyödyntänyt ne sellaisenaan.
Viesti kehotettiin jakamaan useille Metsähallituksen johtaville viranhaltijoille, ympäristöministerille ja neljälle uutistoimitukselle.
Mediavaikuttamisen näkökulmasta kampanjan voi katsoa onnistuneen, sillä neljästä vastaanottajamediasta kolme on uutisoinut aiheesta.
Lisäksi hakkuita on vastustettu sosiaalisessa mediassa.
Vaikuttamiskampanjat näkyvät työssä
Aalistunturin alueen metsäkampanja on esimerkki nykyaikaisesta vaikuttamisesta. Päättäjille ja viranhaltijoille sellainen on hyvin tuttua, ja esimerkiksi Metsähallituksessa tiedetään, että kun jossain viriää metsäaiheinen keskustelu, viestejä tulee paljon.
– Tulee sellaisia kiirepiikkejä, mutta täällä viestinnässähän se on osa meidän työtä, viestintäjohtaja Päivi Lazarov sanoo.
Viestien joukossa on kannanottoja ja kysymyksiä, mutta toisinaan myös uusia tietoja. Lazarovin mukaan kaikenlainen yhteydenpito ja viestintä kuuluu Metsähallituksen työhön, ja varsin usein suunnitelmia muutetaankin lisätietojen myötä.
Vaikuttamiskampanjoissa samankaltaisia viestejä tulee yleensä useita. Lazarovin mukaan kaikkiin yhteydenottoihin perehdytään ja esimerkiksi niissä olevia väitteitä tarkistetaan.
Vilkkaimmat keskustelut ja kampanjat liittyvät metsiin.
– Metsähallitushan on paljon muutakin kuin metsät, mutta tällaisessa kampanjoinnissa on kyse aina metsäaiheesta. Esimerkiksi tuulivoimaan liittyen tällaisia ei ole, Lazarov sanoo.
Runsaat yhteydenotot kertovat Lazarovin mukaan lähinnä siitä, että aihe on tärkeä.
– Silloin voimme ymmärtää paremmin sen mielenkiinnon tai huolen, joka asiaan liittyy, Lazarov sanoo.
Sodankyläläisen Riikka Karppisen (vihr.) koko tähänastinen ura on ollut lähellä vaikuttamisviestintää. Aktivistina ja poliitikkona tunnetuksi tullut Karppinen työskentelee nyt vihreiden Pekka Haaviston ja Krista Mikkosen eduskunta-avustajana.
– Kyllä sellainen joukkoistava vaikuttaminen näkyy päättäjille, mutta se näkyy myös meille kaikille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, Karppinen sanoo.
Hänen mukaansa viesteistä saa tietoja, mutta samalla pitää ymmärtää, että joidenkin asioiden ympärille syntyy taitavia vaikuttajaverkostoja ja toisten äärelle ei.
– Joukkovaikuttaminenhan vaatii paljon osaamista eikä ole siinä mielessä ole tasa-arvoista, Karppinen sanoo.
Hänen mukaansa kokemus ja tieto auttavat päättäjää kokonaisuuden arvioinnissa.
– Esimerkiksi kansanedustajilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada tutkittua tietoa kuin tavallisilla kansalaisilla, Karppinen sanoo.
Hyvä vaikuttaminen on hänen mukaansa totuudellista, asiallista ja suunnattu sellaisille ihmisille, jotka voivat asiaan vaikuttaa.
Turhan usein yhteydenotot menevät jo valmiiksi samanhenkisille ihmisille ja moitteita jaetaan niillekin, jotka ovat yrittäneet vaikuttaa.
– Päätöksentekijä saattaa saada yhteydenottoja, että miksi jollekin asialle ei tehdä mitään. Se voi turhauttaa, jos on mielestään toiminut jo pitkään sen asian eteen, Karppinen sanoo.
Henkilökohtaiset yhteydenotot ovat kultaa, mutta samaa viestiä toistavia ketjukirjeitäkään Karppinen ei täysin tuomitse.
– Eihän kaikilla ole mahdollisuutta tai aikaa viestiä itse. Siinä voi tuoda ilmi, että meitä on paljon, jotka olemme tästä asiasta huolissamme.
Nykyaikaisen vaikuttamisen ikäviä lieveilmiöitä ovat painostava viestintä ja esimerkiksi maalittaminen, mutta yleisesti hän näkee hyvänä, että esimerkiksi sosiaalinen media antaa aiempaa tasaveroisemmat mahdollisuudet osallistua.