Oululaistalon katolta viime viikolla keskiviikon ja torstain välisenä yönä tehdyt base-hypyt eivät olleet lajin harrastajille tavattomia.
Siilotalolla on korkeutta reilut 49 metriä. Hyppääjät leijailivat alueen maamerkkeihin kuuluvan kerrostalon katolta alas parissa sekunnissa.
– Se on Pohjois-Suomessa jo ihan hyvän korkuinen hyppypaikka, viimeisen base-hyppynsä pari vuotta sitten leiskauttanut Paavo Pelto toteaa.
Vaikka Pelto ei ollut paikalla, pystyy hän sanomaan kokemuksen syvällä rintaäänellä, että siilon katolta toteutetut hypyt tehtiin niin sanotulla pakkolaukaisutekniikalla.
Normaalisti base-hypyissä niin sanottu apuvarjo heitetään hypyn aikana ilmaan. Heitto puolestaan laukaisee päävarjon, jonka varassa hyppääjä liitelee alas.
– 49 metriä on liian matala korkeus siihen, että varjon ehtisi itse avata. Siksi apuvarjo sidotaan kiinni jo valmiiksi.
Pelto hyppäsi kymmenen vuoden aikana noin 700 hyppyä, joten hänellä riittää kompetenssia avata base-hyppäämisen saloja.
Kaksi vuotta sitten Turussa nosturista tehty hyppy jäi oululaisen viimeiseksi.
– Olin hypännyt pitkään ja sain esikoiseni. Ei ollut enää niin kovaa poltetta, että olisin kokenut, että se olisi ollut sen arvoista. Kiva elämänvaihehan se oli. Varsinkin, kun siitä selvisi hengissä.
Pelto ei kiertele ja kaartele tosiasiaa, etteikö base-hyppääminen olisi vaarallista.
Esimerkiksi viime kesänä suomalainen hyppääjä kuoli Italiassa hypätessään Piz da Lech -vuorelta Alta Badian alueella.
– Varusteet ovat nykyään tosi luotettavia, ja riskejä voi hallita tosi hyvin. Ongelma tulee omassa päätöksenteossa, kun ego astuu kuvioihin.
Pelto listaa olosuhteet isoimmaksi tekijäksi lajin vaarallisuuden kannalta.
– Tuuli on isoin tekijä: se, että milloin päätät hypätä ja millaisiin tuuliin. Varjo pääsääntöisesti toimii, eli pitää munata aika rajusti, ettei se aukeaisi.
Hyppääjät ottavat usein tarpeettomia riskejä hypätessään vuosikausia.
– Riskejä otetaan, kun pitäisi kenties kävellä alas ja jättää hyppy seuraavaan päivään. Riskinä on, että onko rohkeutta sanoa ei. Pitkässä juoksussa todennäköisyys lisääntyy sille, että kaikki menee kerran pieleen.
Pelto kertoo hypänneensä Oulussa kymmeniä ja taas kymmeniä hyppyjä.
Paikkoja hän ei paljasta.
– En koskaan joutunut virkavallan kanssa tekemisiin.
Lähimmät lailliset paikat löytyvät Lapista.
– Raajärvellä ja Kolarissa on pari hylättyä kaivostornia. Omistajalta on saatu lupa hyppäämiseen, Pelto kertoo.
Pellon mukaan suomalaiset hyppääjät käyttävät ulkomaisia virkaveljiään ja -siskojaan huomattavasti matalampia hyppypaikkoja.
– Maailmalla katsottaisiin toimintaa varmasti suu auki, että meillä Oulun seudulla normaali hyppykorkeus on vaikka 45 metriä.
Syynä mataliin korkeuksiin on se, että korkeat paikat ovat kortilla. Pelto kertoo, että 45-metriset paikat käyvät tutuiksi jo aloittelijoille.
Hänen oma alarajansa oli 30 metriä.
– 30 metriä on sellainen matka, että varjo ehtii aueta. Silloin tulee alas noin sekunnissa.
Base-hyppäämisessä viralliset säännöt loistavat poissaolollaan. Etikettejä ja kirjoittamattomia sääntöjä on kuitenkin olemassa.
Ehkä tärkeimpänä se, ettei mitään saa koskaan hajottaa.
– Toiminnasta ei saa seurata ongelmia muille. Ikinä ei olla murrettu lukkoja tai mitään rikottu.
Hypyt eivät päädy koskaan sosiaaliseen mediaan tai netin keskustelupalstoille. Siilotalon hypyt tulivat videolle valppaan asukkaan kuvaamana.
– Vähän laittomista ja hämärän rajamailla tehdyistä hypyistä ei ole tapana ottaa videoita ja laittaa niitä nettiin, Pelto painottaa.
Tavallinen tallaaja saattaa yhdistää base-hypyt tavalliseen laskuvarjohyppäämiseen.
Oulu Skydive Center -laskuvarjokerhon puheenjohtaja ja koulutuspäällikkö Jarkko Orava muistuttaa, että base-hyppäämisen varusteet eroavat merkittävästi laskuvarjohyppäämisestä.
– Meillä on urheilulaskuvarjotoiminnassa varavarjo ongelmatilanteita varten. Avaamme varjot noin tuhannen metrin korkeudessa. Lentokoneesta hyppääminen on hyvin erilaista kuin base-hyppääminen.
Oravan mukaan ainut yhtymäkohta lajien välillä on se, että maahan tullaan laskuvarjolla. Oravaa ja kumppania sitovat tarkat säännökset.
– Toimintaa ohjaavat ilmailulaki ja Traficomin määräykset. Toimimme ohjeiden mukaisesti, jotka Suomen ilmailuliitto on tehnyt laskuvarjohyppääjille. Base-hyppääminen ei kuulu siihen millään tavalla, kyse on ihan eri lajeista.