Se on löytö. Poikkeuksellisen suuri sellainen.
Taivalkoskella ja osin Pudasjärven puolella on valtion mailla yhteensä noin 5 000 hehtaaria luonnontilaisia tai sen kaltaisia metsämaita, joita ei ole vielä suojeltu. Useamman sadan hehtaarin alueita on esimerkiksi Syötteen kansallispuiston liepeillä.
Sellaiset ovat etenkin Lapin eteläpuolisessa Suomessa äärimmäisen harvinaisia.
– Olen kartoittanut 15 vuotta metsiä, eikä kukaan ollut puhunut Taivalkosken keskittymästä aikaisemmin. Niistä tulisi suojeltuna merkittäviä laajennuksia myös Syötteen kansallispuistoon, kuvailee kyseisiä metsäalueita kartoittanut luontokartoittaja Ari Aalto.
Luonnonmetsä-työryhmän Syötteen ympäristöstä kartoittamat luonnontilaiset ja sen kaltaiset metsät on merkittyä alla olevaan karttaan punaisella. Vihreällä taas on merkattu nykyiset suojelualueet.
Taivalkosken ja Pudasjärven alueilta löytyneet valtion vanhat metsät on mitä todennäköisimmin suojeltava, jos Suomi haluaa pitää kiinni viime kesänä allekirjoittamastaan EU:n biodiversiteettisopimuksesta.
Siinä Suomi on sitoutunut suojelemaan tiukasti 10 prosenttia maa-alastaan vuoteen 2030 mennessä ja asettamaan oikeudelliseen suojeluun 30 prosenttia maapinta-alasta. Strategiassa linjataan lisäksi, että kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät tulisi suojella pinta-alasta riippumatta.
Suomen luontopaneeli julkaisi joulukuussa raportin, jossa tarkastellaan, miten suojelu tulisi Suomessa toteuttaa, jotta suojelutavoitteet toteutuisivat. Tiukan suojelun lisäksi oikeudellisen suojelun piiriin tulisi 20 prosenttia. Ei ole kuitenkaan vielä päätetty, mitä oikeudellinen suojelu tarkoittaa.
– Sen piiriin käy muutkin kuin tiukasti suojellut alueet, Suomen luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho sanoo.
Samat suojelutavoitteet koskevat kaikkia EU-maita. Jos esimerkiksi Suomi ei suojele tavoiteltua 10 prosenttia, tulee suojelu toteuttaa jossain toisessa EU-maassa vastaavalla kasvillisuusvyöhykkeellä. EU-alueella boreaalista metsää löytyy ainoastaan Suomesta ja Ruotsista.
"Pieni ihme", jos Kainuusta löytyy enää riittävästi vanhaa metsää
Luontopaneelin raportissa suojelutavoitteet on jyvitetty maakunnittain eli jokaisen maakunnan tulisi suojella tiukasti kymmenys ja kaiken kaikkiaan kolmannes pinta-alastaan.
Janne Kotiahon mukaan tämä mahdollistaa suojelun painopisteen siirtymisen sinne, missä suojelun tarve on suhteellisesti suurinta: Etelä-Suomeen, jossa metsämaa-alasta on tiukasti suojeltu alle kolme prosenttia.
Pohjois-Suomen maakunnissa Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa on suojeltu prosentuaalisesti enemmän pinta-alaa, mutta hehtaareissa laskettuna suojelun tarve on pinta-aloiltaan laajoissa maakunnissa suurinta.
Luontopaneeli arvioi, että biodiversiteettistrategian vaatima tiukan lisäsuojelun tarve on Pohjois-Pohjanmaalla 122 000 hehtaaria. Kainuussa vastaava luku on 54 000 hehtaaria. Suojeluun tarvitaan erityisesti mäntymetsiä.
Suomessa valtion vanhojen ja luonnontilaisten metsien sijainneista ja pinta-aloista on parhaiten perillä Ari Aallon koordinoima Luonnonmetsätyöryhmä, joka on kartoittanut metsiä vuodesta 2020 alkaen.
Työryhmän arvion mukaan Kainuussa valtion mailla on jäljellä noin 20 000 hehtaaria vanhoja ja luonnontilaisia metsiä. Yksityisten mailta pitäisi siis löytyä yli 30 000 hehtaaria suojeltavaa, jotta luontopaneelin ehdottama maakuntakohtainen suojelutavoite täyttyisi.
– Olen muutaman kesän siellä ajellut ympäri Kainuuta, ja kyllä ne yksityismaiden vanhat metsät sijaitsee siellä täällä pieninä paloina. Aika monet yksityismaat Kainuussa ovat olleet vähintään polttopuuhakkuiden piirissä, Aalto sanoo.
Kainuun yksityisten metsämaiden suojeluarvoa ei ole selvitetty, mutta Aalto pitäisi pienenä ihmeenä, jos maakunnassa sijaitsevilta yksityisiltä metsämailta löytyisi riittävä määrä tiukkaan suojeluun kelpaavia metsiä.
Kymmenen prosentin tiukan suojelun tavoite täyttyy Suomessa ainoastaan Lapissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Lapista löytyisi suojeltavaa: EU:n biodiversiteettistrategiassa vaaditaan, että kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät suojellaan.
Yksityisten metsänomistajien mailla vanhat ja luonnontilaiset metsät sijaitsevat pieninä pirstaleina ympäri maakuntia. Mitä lännemmäksi Pohjois-Suomessa edetään, sitä pirstaleisemmaksi vanhat ja luonnontilaiset metsät käyvät. Lapissa ja Kuusamossa yksityismetsien tilanne on eri yhteismetsien kohdalla.
– Siellä on merkittäviä kokonaisuuksia. Siellä on jopa tuhansien hehtaarien luonnontilaisia metsiä, niistä toki lähes kaikki Inarissa, Aalto sanoo.
Luontopaneelin raportissa ei oteta kantaa siihen, saisiko tulevilla suojelualueilla metsästää. Tästä päätetään myöhemmin. Kotiahon mukaan metsästyksen voisi sallia, jos se on kestävää, mikä voisi olla tilanne esimerkiksi hirvien ja kauriiden kohdalla. Uhanalaisten lajien metsästämisen hän kieltäisi, kunnes laji on jälleen elinvoimainen.
”Markkinat tulevat ohjaamaan vanhat metsät hakkuiden ulkopuolelle”
Luontopaneeli arvioi vanhojen ja luonnontilaisten metsien sekä 10 prosentin tiukan suojelun hintalapuksi 6,8 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä. Se tarkoittaisi 760 miljoonaa euroa vuodessa korvauksia yksityisten metsämaiden suojeluun.
Suomen luontopaneelin Janne Kotiahon mukaan 760 miljoonaa on vasta alku, jos muutkin kansainväliset suojelulle asetetut tavoitteet halutaan ottaa tosissaan.
– 6,8 miljardia vuoteen 2030 mennessä on suora kustannus, mitä yksityisen metsämaan hankinnasta tulee, jos oletetaan että maan hankintahinta on sama kuin Metso-suojeluohjelman kohteiden keskimääräinen hankintahinta, Kotiaho sanoo.
Valtion mailla sijaitseville mahdollisille suojelualueille ei ole laskettu hintalappua. Luontopaneelin mukaan valtion mailla on suojelematonta metsämaata Etelä-Suomessa noin 650 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa 2,86 miljoonaa hehtaaria. Osa näistä on luonnonsuojelullisesti keskimääräisiä yksityismaiden Metso-kohteita arvokkaampia ja osalla puolestaan on korkea monimuotoisuuspotentiaali.
Kansantaloudellisen vaikutuksen laskeminen sille, että valtion mailla sijaitsevaa talousmetsää siirrettäisiin pois talouskäytöstä suojelutavoitteiden verran on vaikeaa, eikä se Kotiahon mukaan ole luontopaneelin tehtävä.
– Mua ei kylmää yhtään sanoa, että me tarvitaan ympäristöministeriölle miljardi vuodessa, että päästään kunnolla alkuun tässä hommassa, Kotiaho sanoo.
Vertailun vuoksi: ympäristöministeriön tämän vuoden budjetti on noin 270 miljoonaa euroa. Toisaalta taas maa- ja metsätalousministeriön vuoden 2022 budjetti on kymmenkertainen ympäristöministeriön vuosibudjettiin verrattuna: 2,7 miljardia euroa.
Rahalliset tavoitteet ovat suuria, mutta suuri on myös metsäalaan kohdistuva paine ja asenneilmaston muutos.
Ari Aalto uskoo, että markkinat tulevat ohjaamaan vanhat ja luonnontilaiset metsät hakkuiden ulkopuolelle. Siksi olisi hyvä, että valtiolla olisi olemassa rahat siihen, että metsänomistajat saisivat näistä metsistään täysimääräisen korvauksen.
– Kestävään metsätalouteen ei kuulu luonnontilaisten metsien hakkaaminen enää 2020-luvulla. Vanhojen ja luonnontilaisten metsien hakkuut tulevat loppumaan riippumatta lainsäädännöstä ja muista ohjauskeinoista. Markkinat ovat monessa asiassa edelläkävijä, minkä huomaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa.
Ympäristöministeriöstä arvioidaan, että suojelun toimeenpano voisi käynnistyä vuonna 2024. Ympäristöministeriön työryhmä valmistelee EU-komissiolle esitettävät biodiversiteettistrategiaa koskevat kansalliset sitoumukset tämän vuoden aikana. Suomen luontopaneelin laatima selvitys on työssä taustamateriaalina.
Luontopaneeli ja Luonnonmetsä-työryhmä
Suomen luontopaneeli on riippumaton ja itsenäinen tieteellinen elin, joka tuottaa luonnon monimuotoisuutta koskevaa tutkimustietoa päättäjien, asiantuntijoiden ja kansalaisten hyödynnettäväksi.
Luonnonmetsä-työryhmä kartoittaa valtion mailla sijaitsevia ja EU:n määritelmän täyttäviä luonnontilaisia metsiä. Työryhmän vapaaehtoiset jäsenet ovat kartoittaneet kymmeniä tuhansia hehtaareja suojelemattomia, valtion mailla sijaitsevia mahdollisia luonnonmetsiä eri puolelle Suomea. Koneen Säätiö rahoittaa työryhmän toimintaa.