80 taantuvaa lintulajia ja 64 runsastuvaa. Ne ovat avainluvut juuri julkaistussa, Suomen linnuston tilan ynnäävässä raportissa.
EU:n lintudirektiivi velvoittaa jäsenmaita raportoimaan lintukantojen tilasta kuuden vuoden välein. Suomen osalta tuorein raportti julkaistiin heinäkuussa. Se sisältää lajikohtaiset arviot lintukantojen koosta ja kannanmuutoksista 12 vuoden ajanjaksolla (2013–2024).
Raportti kattaa koko Suomen pesivän lintulajiston, runsaat 250 lajia. Näistä vajaan 90 lajin kannat on arvioitu tarkastelujaksolla vakaiksi. Taantuvien lajien määrä on kuitenkin hätkähdyttävän suuri, lähes joka kolmas pesimälajeistamme vähenee.
Runsaan 20 lajin osalta arvioita ei ole voitu tehdä tai arvio on epävarma tai kannat on arvioitu vaihteleviksi. Viimeksi mainittu tarkoittaa lajeja, joiden kannat vaihtelevat voimakkaasti niiden käyttämän ravinnon eli esimerkiksi myyrien kannanvaihtelun tai puiden siemensadon mukaan. Tällaiset lajit ovat muun muassa pöllöjä ja siemeniä syöviä varpuslintulajeja.
Pohjois-Pohjanmaan näkökulmasta raportti päivittää monen, esiintymiskuvaltaan Oulun seudulle keskittyneen lajin tilanteen.
Mustavariksia arvioidaan pesivän koko maassa tuhat paria ja kanta on laskeva. Edellisessä, vuoden 2019 raportissa kannaksi arvioitiin 1 200 paria.
Mustapyrstökuirin kanta sen sijaan on kasvussa ja kannan kooksi arvioidaan 310 paria, mikä on 50 paria enemmän kuin kuusi vuotta sitten. Lajin kanta on hyvin vahvasti painottunut Pohjois-Pohjanmaalle.
Myös turkinkyyhkyllä menee hyvin. Suomessa harvalukuisena lähinnä länsirannikolla pesivän lajin pohjoisimmat pesimäseudut ovat Limingassa ja Kempeleessä. Turkinkyyhkyjä arvioidaan pesivän Suomessa nyt 330 paria, kun aiempi arvio oli 200 paria.
Limingan ja Tyrnävän peltolakeuksilla esiintyvä peltosirkku taantuu ja on luokiteltu jo äärimmäisen uhanalaiseksi. Kuusi vuotta sitten koko maan kannaksi arvioitiin 7 300 paria, nyt enää 1 400.
Lähes pelkästään maatalousympäristöissä pesivän peltosirkun väheneminen on ollut romahdusmaista. Vielä 1980-luvun lopulla maamme pesimäkanta oli elinvoimainen ja pesivien parien määräksi arvioitiin 150 000–200 000.
Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan peltosirkkupopulaatiot ovat pienentyneet hitaammin Pohjois-Pohjanmaalla Lounais- ja Etelä-Suomeen verrattuna. Tutkijat arvioivat kuitenkin, että laji uhkaa hävitä Suomesta kokonaan parissa vuosikymmenessä, jos taantuma jatkuu nykyistä vauhtia.
Yksi on kuitenkin jo kokonaan joukosta poissa. Liminganlahden erikoisuutena tunnettu kultasirkku katosi pesimälajina Suomesta vuosituhannen vaihteessa. Laji on havaittu Suomessa viimeksi vuonna 2007 ja nykyään se katsotaan Suomesta hävinneeksi.
Kultasirkku talvehtii Kaakkois-Aasiassa ja lajin maailmanlaajuisen vähenemisen taustalla vaikuttaa olevan hyvin runsas pyynti Kiinassa.
Raportti ei ole vain EU:n lintudirektiivin velvoitteen täyttämiseksi tehty. Lintukantojen kokoarvioita ja tietoa kannanmuutoksista tarvitaan ja käytetään moniin tarkoituksiin, muun muassa lajien suojeluun ja kantojen hoitoon, metsästyksen sääntelyyn sekä uhanalaisuuden arviointiin.
Samalla se on suomalaisten lintuharrastajien talkootyön voimannäyttö. Pohjana oleva aineisto koostuu lukuisista, tavallisimmin vuosittain tehtävistä laskennoista tai seurannoista. Näistä valtaosan tekevät harrastajat korvauksetta. Myös metsästäjät ovat osallistuneet aineiston keruuseen muun muassa riistakolmio- ja vesilintulaskentoja tekemällä.
Useilla lajeilla kannankokoa voidaan myös arvioida usean aineiston perusteella, mikä lisää arvion luotettavuutta.
Mittavasta laskentaurakasta huolimatta joidenkin Pohjois-Suomessa esiintyvien lajien osalta tieto kannanmuutoksen suunnasta jää epävarmaksi. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi mustalintu, uivelo, mustaviklo ja koskikara.
Seuraavan kuuden vuoden jaksolla tavoitteena voisikin olla kerätä lisää tietoa myös näistä huonommin tunnetuista lajeista.