Tietokirjailija ja luontokuvaaja Harri Ahonen muistaa elävästi sen hetken, kun hän kohtasi myskihärkiä vaelluksellaan Keski-Norjassa.
Ison kiven takaa paljastui kaksi suurta eläintä. Ne olivat vain noin 30 metrin päässä ja alkoivat tuijottaa reviirilleen tullutta vierasta. Myskihärkä on äkäinen eläin, hyökätessään ihmisellekin vaarallinen.
– Vaikka minulla oli parinkymmenen kilon rinkka selässä, niin yllättävän nopeasti pystyin juoksemaan silloin, Ahonen muistelee.
Muutakin ikimuistoista on 25 vuoden retkeilyuran aikana sattunut.
Ahonen on nähnyt luonnossa karhun ja ahman. Kerran tunturipöllö lensi ohitse viiden metrin päästä. Eräällä Norjan vaelluksella hän kaatui kipeästi. Lähimpään taajamaan ja terveyskeskukseen oli kahden päivän kävelymatka. Perillä kävi ilmi, että häntäluu oli murtunut.
Viime kesänä Ahonen polki maastopyörällään vahingossa suohon ja upposi sinne napaa myöten. Ylös pääseminen oli taistelun takana.
– Arvelen, että ihmiset helpommin yliarvioivat kuin aliarvioivat omat taitonsa. Ainakin itse teen sitä jatkuvasti, hän tunnustaa.
Ahonen on tuottelias kirjailija. Häneltä on ilmestynyt yhdeksän retkeilyaiheista teosta. Ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 2014, uusin teos Pohjois-Lapin retkeilyreitit julkaistiin tänä vuonna.
Ja lisää on tulossa. Uudelle kirjalle on jo kustannussopimus olemassa. Se käsittelee Suomen rannikkoalueen, Meri-Lapin ja Pohjanmaan reittejä.
Tarkoitus ei ole koluta koko Suomea. Ja vaikka olisikin, kustannusyhtiöt eivät välttämättä olisi valmiita tekemään kirjoja kovin marginaalisista alueista.
– Lappi on sekä suomalaisessa että eurooppalaisessa kulttuurissa tunnettu käsite, toisin kuin vaikka Pirkanmaa, toteaa Tampereelta kotoisin oleva Ahonen.
Ahosen kirjat kertovat Suomen, Ruotsin ja Norjan alueista. Hän aikoo pitää kirjaprojektinsa jatkossakin Euroopan alueella. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Kanadan tai Venäjän arktisista alueista ei ole tulossa kirjoja.
– Pitää tuntea myös kulttuuria, jotta voi lähteä tekemään kirjahankkeita.
Norja, ja sitä myötä retkeily, tulivat tutuksi vaihto-opintojen kautta. Vuonna 2000 Ahonen opiskeli röntgenhoitajaksi ja lähti vaihtoon Tromssaan.
Siellä ei voinut välttyä retkeilyltä. Jo toisena päivänä uudelta vaihto-oppilaalta kysyttiin, haluaisiko hän lähteä retkelle.
Ensimmäinen retki ei mennyt ihan putkeen: tuli eksyttyä ja kastuttua, oli kylmä ja nälkä vaivasi. Kipinä retkeilyyn kuitenkin jäi, ja seuraavana viikonloppuna Ahonen meni uudestaan luontoon.
Ahosen ensimmäiset kirjat käsittelevät pitkiä vaellusreittejä Norjassa. Myöhemmät kirjat keskittyvät päiväretkiin, jotka voivat yksilöstä riippuen tarkoittaa 500 metrin tai 15 kilometrin matkoja.
Kirjailija on huomannut, että nykyään tehdään enemmän lyhyitä retkiä kuin pitkiä vaelluksia. Lisäksi retkeilijöiden ikähaitari on laajentunut, ja palvelutarjonta parantunut.
– Metsähallituksen huoltamilla leiripaikoilla on puut ja kaikki valmiina. Toisaalta kulkijoitakin on enemmän kuin vaikka 80-luvulla. Enää ei toimisi sellainen, että kaikki ottavat itse sytytysmateriaalin lähiympäristöstä.
Ahosen kirjoissa reittikuvaukset ovat tarkkoja, jotta lukijan olisi helppo valita itselleen sopiva matka. Uusimmassa esitellään reittejä sekä kävelijöille että pyöräilijöille.
– Pyöräreiteillä kuvauksen on oltava erityisen tarkka, sillä reitin muutos tuntuu ajaessa voimakkaammalta kuin kävellessä.
Nykyään reittitietoja löytyy netistä ilmaiseksi. Miksi retkeilykirjoja yhä tarvitaan?
Ahosen mukaan kirjan etu digilaitteisiin verrattuna on nimenomaan sen fyysinen muoto.
– Kuten eräs kuopiolainen jäbä sanoi, kirjasta ei lopu akku.
– Kirjassa ei myöskään tarvitse säätää näytönkirkkautta aurinkoisella säällä. Kirjaan voi tehdä omia merkintöjä. Ja tutkitusti ihminen jaksaa lukea paremmin kirjaa kuin sähköistä kuvaruutua, hän perustelee.
Kirjoittamisen lisäksi Ahonen luennoi retkeilystä. Uusimpaan kirjaansa liittyen hänellä on Lapissa 13-osainen luentosarja, joka jatkuu syksyllä kahdeksalla luennolla.
Ahonen ei ole kokenut pohjoisessa luennoidessaan kyseenalaistusta sen takia, että hän tulee Etelä-Suomesta. Päinvastoin, hän on tuntenut olonsa aina tervetulleeksi.
– Ihmisen habitus saattaa yllättää. Kerran minulle tokaistiin, että 'eivät nuo kaupunkilaisjolpit osaa retkeillä'. Vastasin, että 'hyvä herra, minä olen Tampereelta'.
Harri Ahosen vinkit aloittelevalle retkeilijälle
1. Ota retkelle mukaan kaveri. Mielellään sellainen, joka on ainakin kerran kulkenut luonnossa.
2. Panosta kenkiin. Ennen kenkäostoksille menoa kannattaa kävellä vaikka katua edes takaisin, jotta jalat vähän turpoavat. Jalkaan kannattaa laitaa sellaiset sukat, joita aikoo käyttää vaelluksella. Ennen retkelle lähtöä uusilla kengillä kannattaa kävellä siten, että ottaa jotakin painavaa selkäänsä ja kiristää nauhat tiukalle.
3. Älä pakkaa liikaa. Päiväretkelle 10 kilon reppu on ihan riittävä. Metsähallituksen huoltamilla taukopaikoilla on tulentekoa varten kuivaa puuta, joten sytytyspalat ja tulitikut riittävät mukaan. Mutta ei ole huono idea ottaa mukaan myös ohuita sytytyspuita. Ne voi kääriä vaikka sanomalehteen.
4. Ota selvää reitistä, jolle olet lähdössä. Selvitä, mitä se vaatii esimerkiksi sääolosuhteiden osalta. Isoin ja tavallisin yllätys retkellä on oma väsymystaso. Se johtaa helposti onnettomuuksiin, kuten kompurointiin.