Yhdessä yössä kuu­lui­suu­teen pon­nah­ta­nut­ta Kip­pa­naa tullaan kat­so­maan Yh­dys­val­lois­ta asti – Julk­kis­po­ron kanssa voi käydä kä­ve­lyl­lä, muttei ajaa

Kippana-poro oli valloittanut rouva Dronen sydämen puolitoista vuotta sitten sosiaalisessa mediassa.

– Näin Instagramissa, kuinka kesyn oloinen poro hyppeli talvimaisemassa musiikin tahtiin. Olin saman tien myyty, ja halusin tavata sen, rouva muistelee.

Nopeasti somessa levinnyt alkuperäinen viraalivideo on kerännyt tähän mennessä yli 68 miljoonaa katselukertaa.

Se teki porojen hoidosta Pia Tuukkaselle poikkeuksellisen, mutta kannattavan ammatin.

Kaikki lähti Aatusta

Tuukkasen bisnes pyörii lähellä. Niin lähellä, että kotiovelta työpaikalle on vain pari metriä.

Yhden naisen yritys Local Lifestyle Rovaniemi perustettiin vuonna 2020 Rovaniemen Lehtojärvelle. Sitä ennen Tuukkanen harjoitti matkailutoimintaansa miehensä yrityksen alla samaisella alueella.

Porokävelyt astuivat kuvioon vahinko-ostos Aatun mukana.

Vuonna 2008 Tuukkanen oli menossa katsomaan matkailuyrittäjäystävälleen lehti-ilmoituksen mukaista turistiporoa.

Myyntipaikalle päästessä vastassa oli nuori, kouluttamaton ja liian ihmisläheinen yksilö haettuun työnkuvaan.

– Kun saavuin aitaukseen, poro työnsi päänsä minun rintaani vasten ja alkoi märehtiä. Sisältäni kuului ääni ''osta se'' ja minä ilmoitin myyjälle, että Aatu on nyt minun, Tuukkanen muistelee.

Tilanne oli absurdi. Tuukkanen asui Rovaniemen keskustassa, eikä eläintä voinut sijoittaa kerrostaloyksiön parvekkeelle.

Onneksi tuleva poroemäntä oli tutustunut aikaisemman ammattinsa kautta paikalliseen poromatkailuyrittäjään Matti Konttaniemeen.

– Olin haastatellut häntä toimittajan roolissa pari kuukautta aikaisemmin. Teimme silloin suoraa radiolähetystä suksien päältä poron vetämänä.

Puhelimeen vastannut ei ollut ihmeissään.

– Kun soitin Matille, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, että kuolleen vai elävän? Selitykseni jälkeen hän tokaisi, että tuo vaan tänne, Tuukkanen naurahtaa.

Konttaniemi tarjoutui ottamaan Tuukkasen ensimmäisen lemmikkiporon huostaansa sekä ohjeistamaan vasta-alkajaa sen hoidon saloihin.

Aatu ei ollut mikä tahansa poro. Se katsoi sisätiloissa televisiota ja kulki Tuukkasen mukana pihalla ilman riimua.

Kesy luonne huomattiin myös globaalisti.

Aatua kuvattiin Ison-Britannian aamutelevisio-ohjelmaan, jota näytettiin ympäri maailman.

Vuonna 2020 Aatu siirtyi ajasta ikuisuuteen, eikä Tuukkasella ollut enää poroa, jolla harjoittaa aloitettua liiketoimintaa.

Hän päätti, ettei osta enää menetyksen jälkeen uutta koparajalkaa. Mieli muuttui, kun Jarno Konttaniemi lähetti kuvan vastasyntyneestä vasasta.

Sillä oli valkoinen turpa – ihan kuin korona-aikainen hengityssuojain olisi vedetty sen naamalle.

Kippana oli syntynyt.

Luonne ratkaisee

Porotilalla vieraillessa käy hyvin nopeasti selville, mikä lemmikeistä on saanut kaukaa tulleet paikalle.

Sarvekkaat häärivät turistien ympärillä, mutta valkoläikikkään turpavärin omaava määrää, milloin ja missä kukin lähestyy ruokkijoita.

Lajitoverit laitetaan ruotuun nopeilla pyrähdyksillä kohti ja ohi.

– Kippana on tämän tilan kuningatar, tokaisee omistaja.

Kauimmaiset porofanit ovat saapuneet kuluneen vuoden aikana Australiasta asti. Myös Suomen sisällä matkaa on taitettu pitkät pätkät.

– Kerran eräs opiskelija tuli katsomaan Kippanaa Helsingistä yöjunalla. Hain hänet aamulla asemalta ja vein takaisin parin tunnin oleskelun jälkeen, Tuukkanen kertoo.

Local Lifestyle Rovaniemen yritysmarkkinointi tapahtuu Instagramissa. Puolitoista vuotta sitten korona-ajan jälkeen syntynyt viraali video nosti rovaniemeläisen porobisneksen uudelle tasolle.

Kippanan peltojuoksu keräsi lyhyessä ajassa miljoonittain tykkäyksiä ja jakoja, mitkä lisäsivät turistien yhteydenottoja yritykselle merkittävästi.

Myöhemmin muutkin Tuukkasen porot – Maikki, Marsa ja Ritsa – alkoivat kiinnostaa katsojia.

Jos turisteilta kysytään, ovat porot söpöjä ja niiden seuraaminen opettavaista.

Lisäksi kuvamateriaali on totutusta poikkeavaa, mikä saa katsojan koukuttamaan.

– Meillä ei ole Amerikassa poroja. Kun aloin seuraamaan Piaa ja hänen lemmikkejään, halusin tietää niistä kaiken. Parhaat videot ovat niitä, missä porot juoksevat tai pelaavat palloa, rouva Dronen selittää kiinnostustaan.

Tilallisen lemmikit on valittu niiden luonteenpiirteiden mukaan.

Liian kesyt sarvekkaat eivät sovellu turistiporoiksi rekien vetoon, mutta seuraksi kävelyille ne ovat mainiota seuraa.

– Sanon aina, että nämä minun eivät ole niin sanotusti normaaleja poroja, vaikka puolivillejä ovatkin, Tuukkanen kertoo.

Paliskunnan jäsen, muttei poroperheestä

Tuukkasen tie porojen kasvattajaksi ei ollut perinteinen. Jotta entinen toimittaja sai laiduntajat pihaansa, hänestä piti tulla paliskunnan jäsen.

Piireihin pääsy edellytti korvamerkkien ja porojen ostamista. Kun nämä oli hankittu, meni hakemus paliskunnan kokoukseen osakkaiden päätettäväksi.

Paliskunnan jäseneksi ei noin vain pääse. Tuukkasen mukaan varmin tapa tulla yhteisön ja porosukujen ulkopuolisena hyväksytyksi on tehdä renki- ja porotöitä jollekin poroisännälle.

Luotettavuus ja vastuunkanto ovat avainasemassa.

– Tähän työhön pääsee sillä, että pystyy osoittamaan olevansa luottamuksen arvoinen. Paliskunta ei hyväksy tekijää, joka voisi olla taakka, tai josta he eivät hyödy mitään.

Neljä on tarpeeksi

Tuukkasen yrityksen nykyiseen palveluntarjontaan kuuluvat porokävelyt ja eläinten ruokinta.

Rekiajelut eivät lukeudu niihin. Siitä Tuukkanen on tarkka.

– Minun poroillani ei ajeta. Jos haluaisin kasvattaa bisnestä, minun pitäisi lisätä niiden määrää, mikä puolestaan pakottaisi hankkimaan lisätyövoimaa.

Tällä hetkellä yrityksellä menee paremmin kuin koskaan. Omistaja ei kuitenkaan halua laajentaa toimintaansa, päinvastoin.

Tuukkanen priorisoi välittömyyttä ja aitoutta.

– Porojen paimentaminen on kivaa, mutta ihmisten ei. Moni asiakas on yllättynyt positiivisesti siitä, miten palveluni eivät ole turistimassoille suunnattuja.

Vaikka omistaja luonnehtii lemmikkejään kesyiksi, niitä tulee käsitellä kunnioittavasti. Turistikohtaamiset toteutetaan porojen ehdoilla, jotta ne saavat rauhassa ensin tutustua ihmisiin.

– Meillä on sääntö, että porot lähestyvät aina ensin ihmistä, eikä toisinpäin.

Poroja lenkitetään aitauksen ulkopuolella. Kippana on sarvekkaista ainut, joka tarvitsee metsäpoluille otsapantaa. Muut seuraavat johtajaa mielellään.

– Kun otan pannan esiin, Kippana sukeltaa siihen. Se tietää, että kohta lähdetään.

Metsässä ihmiset näkevät, miten porot löytävät ruokaa luonnollisessa ympäristössään.

– Kymmenen vuotta sitten kukaan muu ei vielä järjestänyt porokävelyitä tai ruokintaa. Nykyään tajutaan, että ihmiset kaipaavat eläinten kanssa vietettyä aikaa, eikä vain ajeluita niiden kyydissä.

Kun vieraat valuvat kotaan lämmittelemään, porotkin liikkuvat pois aitauksen suulta.

Tuukkasen mukaan se on hänen lemmikeilleen luontaista – ovathan ne "sarvipäisiä koiria".