Lumi-koiran lisäksi myös Kielo-kissa seuraa italialaista Alberto Barbieria, 36, miehen suunnatessa kohti lähimetsän neulaspolkua. Kaikki kolme muuttivat Italiasta Rovaniemen Sinettään kaksi vuotta sitten Pohjois-Italian Genovasta.
Noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki vaihtui noin 63 000 asukkaan Rovaniemeen. Nyt Barbieri pääsee ulkoiluttamaan kahta koiraansa lähimetsään, kun ennen ne juoksivat isolla, aidatulla pihalla.
Muuton syy oli selvä: Barbieri halusi lähemmäs luontoa. Genovasta ajomatka luontokohteisiin on 100–200 kilometriä, ja vuorella sijaitsevat luontokohteet usein ruuhkaisia. Nyt koko perheen suosimalle tulistelupaikalle johtava polku alkaa kodin vierestä.
Jos Italiassa ihminen menee luontoon, hän suuntaa vuorille. Suomessa ihmiset suuntaavat metsään, sanoo Barbieri.
– Olin jo lapsena kiinnostunut luonnosta. Suosikkipaikkani oli vanhempieni Italian maaseudulla sijaitseva asunto, Barbieri sanoo englanniksi.
Ystävän kuolema ja lasten syntymä sinetöivät Suomeen muuton
Vielä Italiassa asuessaan Barbieri harrasti kiipeilyä ja vuorilajeja. Vaimonsakin hän tapasi kiipeilykurssilla.
Vuonna 2018 Barbieri oli laskeutumassa Toscanassa Apuan Alpeilla sijaitsevalta Pania della Croce -vuorelta reittiä pitkin jäärautojen ja -hakkujen kanssa, kun hänen läheinen ystävänsä liukastui ja putosi.
Pelastushelikopteri ei ehtinyt paikalle ajoissa ja ystävä menehtyi.
Barbieri kävi heti onnettomuuden jälkeen kiipeilemässä, sillä hän halusi estää kiipeilypelon syntymisen. Sitten kiipeily sai jäädä. Hyvän ystävän menettämisen jälkeen kiipeily ei enää kiinnostanut.
Samana vuonna tapahtui toinenkin asia, joka muutti Barbierin elämää pysyvästi: hän ja vaimonsa saivat kaksoset.
Kahden ison elämänmullistuksen jälkeen Barbieri ja vaimonsa halusivat muuttaa Suomeen.
– Haluan vain olla luonnossa. Pystyn näkemään siellä itseni, mutta en näe itseäni työskentelemässä esimerkiksi ravintolassa tai kaupungissa, hän sanoo.
Entuudestaan tuttu suomalainen kulttuuri
Ihmisten luontosuhteesta puhutaan yleensä yleisellä tasolla, vaikka ihmiset eivät ole yhteydessä globaaliin luontoon vaan paikalliseen ympäristöön, todetaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) maahanmuuttajien luontosuhdetta kartoittavassa tutkimuksessa.
Toisin kuin Barbieri, suurin osa tutkimukseen haastatelluista maahanmuuttajista on kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen muuttaneita.
Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että Suomen luonto ja siihen liittyvät käytännöt eivät olleet haastatelluille maahanmuuttajille kovin tuttuja.
Barbierin vaimo on suomalainen, ja ennen muuttoaan Italiasta Suomeen pariskunta oli lomaillut joitain kertoja Lapissa talvisin ja vieraillut vaimon kotiseudulla Jyväskylässä. Barbieri tiesi etukäteen, millaiseen kulttuuriin ja olosuhteisiin hän oli muuttamassa.
Uuden kotipaikkakunnan lähimetsiin suuntautuvien retkien lisäksi Barbieri on käynyt virvelöimässä Miekojärvellä ja Raanujärvellä. Saaliiksi on tullut haukia ja ahvenia.
– Olen opetellut fileoimaan ahvenia Youtube-videoiden avulla, mutta se on vaikeaa.
Vain harvaa kiinnosti viettää aikaa luonnossa
Muutettuaan Suomeen Barbieri alkoi opiskella Suomea Rovala-opistossa. Opiston kautta hän osallistui luontotyöpajaan, johon hänen lisäkseen halusi samalta kielikurssilta osallistua vain yksi henkilö.
Barbierin mukaan muut kielikurssilaiset eivät olleet samalla tavalla kiinnostuneita luonnosta kuten hän, joka etsi mahdollisuuksia hakeutua työntekoon luontoon. Kurssin jälkeen muut halusivat kaupungille, kun Barbieri olisi mieluummin suunnannut kahvittelemaan laavulle.
– Olen eri asemassa kuin monet suomen kielen kurssilla tapaamani maahanmuuttajat. Olen tullut tänne vapaasta tahdostani, minun ei ole pitänyt paeta mitään, Barbieri huomauttaa.
Barbierille on Suomeen muutosta asti ollut selvää, että hän haluaa työskennellä luonnossa.
– Yksi eteläafrikkalainen kurssikaverini jakaa kiinnostuksen luontoon. Hän on koulutukseltaan puutarhuri ja harrastaa lumilautailua. Myös hänelle luonto oli syy muuttaa Suomeen. Tapaamme silloin tällöin. Talvella kävimme esimerkiksi pilkkimässä, hän sanoo.
Haavena työ metsäkoneenkuljettajana
Barbieri kuvailee itseään epätyypilliseksi italialaiseksi: Hän ei tarvitse ympärilleen valtavaa määrää ihmisiä, muutama hyvä ystävä riittää. Hän kokee olevansa epäsosiaalinen.
Talvella hän työskenteli matkailualalla safaripuolella. Mukavimpia töitä olivat safaria valmistelevat työt, jotka eivät vaatineet sosiaalisuutta.
Barbieri on aktiivisesti etsinyt luontoon liittyvää työpaikkaa ja osallistunut kolmesti Metsähallituksen luontopalveluiden työharjoitteluun. Hän on tehnyt ja kuljettanut polttopuita tulistelupaikoille ja ollut mukana tekemässä pitkospuita Napapiirin retkeilyalueelle.
Hän on myös hakenut opiskelemaan metsätalousinsinööriksi, mutta haku tyssäsi vielä kielitaitoon.
Syksyllä Barbieri aloittaa metsäkoneenkuljettajan opinnot.
– En ole kovin puhelias henkilö. Luulen, että metsäkone voi olla minulle oikea paikka.
Maahanmuuttajat suosivat urbaania ulkoilua
Luonnonvaraskeskus (Luke) ja Lapin ammattikorkeakoulu kartoittivat vuonna 2021 ilmestyneessä tutkimuksessaan maahanmuuttajien luontosuhteita ja mitä luonto on heille merkinnyt eri elämänvaiheissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, millainen on maahanmuuttajien suhde uuden kotimaan luontoon.
Katsaus perustuu luontotoimintaan osallistuneiden, Suomeen oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajien ryhmähaastatteluihin.
Erityisen miellyttäviksi haastateltavat kokivat sellaiset luonnon piirteet, jotka he pystyivät liittämään aiempiin kokemuksiinsa.
Yli puolet haastatelluista halusi marjastaa, sienestää, metsästää ja kalastaa. Eniten luonnontuotteiden keruuta suosivat maaseudulta kotoisin olevat.
Luontokohteiden saavutettavuus on maahanmuuttajille tärkeä, koska heillä ei usein ole käytössään autoa tai muuta kulkuneuvoa.
Lapin maahanmuuttajien suosituimpia ulkoiluympäristöjä ovat puistot, niityt ja muut urbaanit avoimet ympäristöt. Kaupunkien lähiluontoalueet ovat tärkeitä erityisesti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville.