Voisivatko Kainuun parhaiten kätketyt luontohelmet muodostaa Suomen seuraavan kansallispuiston? Paikalliset ehdottavat Ukkohallan, Paljakan ja Siikavaaran alueelle uudenlaista taidekansallispuistoa. Alueelta löytyy esimerkiksi Suomen tunnetuin vesiputous Hepoköngäs.
Ajatus taiteen yhdistämisestä kansallispuistohankkeeseen syntyi viime vuonna. Taiteilijoiden ja tutkijoiden Mustarinda-seura haluaa, että Kainuun aarteet, sekä luonto että kulttuuri, tunnustetaan kansallispuiston leimalla. Siksi se esittää Ylä-Kainuun vaarajaksolle Hyrynsalmen ja Puolangan kuntien alueelle Vaara-Kainuun taidekansallispuistoa.
– Alue on asiantuntijoiden mukaan monimuotoisuudeltaan arvokkain koko Kainuussa. Mustarindan talo on Paljakan luonnonpuiston kyljessä, ja meidänkin lähimetsässämme on lajeja, joita ei ole missään muualla, sanoo seuran toiminnanjohtaja Miina Kaartinen.
Kaartinen huomauttaa, että Vaara-Kainuussa on jo useita luonnonsuojelualueita, joissa tavataan muun muassa jäkälälajeja, joita ei esiinny muualla Suomessa. Lisäksi monia vanhoja metsiä on inventoitu ja todettu luontoarvoiltaan arvokkaiksi, mutta niitä ei ole vielä päätetty suojella.
"Metsä itsessään on taidetta"
Idea kansallispuistosta Vaara-Kainuussa ei ole uusi.
Virkamiehet selvittivät Vaarojen puistoa jo vuosituhannen vaihteessa, ja vuonna 2012 paikalliset yrittäjät ja luontojärjestöt jättivät ympäristöministeriölle esityksen Vaara-Kainuun kansallispuiston perustamisesta, mutta aloite ei edennyt.
Taiteen yhdistäminen kansallispuistohankkeeseen on kuitenkin uusi näkökulma.
Kaartinen sanoo, että Kainuussa on laadukasta taidetta ja kulttuuria, joka on keskittynyt ekologisiin kysymyksiin. Siksi kansallispuistohankkeen kampanjointi taide- ja kulttuurikärjellä tuntui ajankohtaiselta ja merkitykselliseltä.
Vastaavantapaista on mietitty Hämeenlinnan Evolla, jonne on esitetty tiedekansallispuiston perustamista.
Käytännössä taidekansallispuisto tarkoittaisi Kaartisen mukaan sitä, että palvelukokonaisuudessa ja markkinoinnissa yhdistyvät luonto- ja kulttuurimatkailu. Kävijät voisivat siis samaan aikaan tutustua Kainuun rikkaaseen kulttuurihistoriaan ja tarinaperinteeseen esimerkiksi reittejä kulkiessaan. Lisäksi kokonaisuuteen voisi kuulua näyttelyitä, tapahtumia ja opastuksia.
– Yksi näkökulma on sekin, että metsä itsessään on taidetta. Taiteen ja luonnon yhteydethän ovat hyvin läheiset, Kaartinen huomauttaa.
Tavoitteena ei ole, että puiston alueelle tuodaan valtavia taiderakennelmia tai patsaspuisto. Kaartinen painottaa, että taiteen rooli puistossa voi olla myös esimerkiksi taidekasvatusta, ekologisen jälleenrakennuksen ja ekososiaalisen siirtymän pohdintaa sekä luontosuhteen kehittämistä taiteen keinoin.
Erikoisuuksina lumi ja pimeys
Kaartinen sanoo, että kyse on ensisijaisesti matkailun edistämishankkeesta ja pitkän tähtäimen kestävän elinvoimaisuuden tavoittelusta. Kansallispuistot ovat tutkitusti vahvoja brändejä sekä kotimaassa että kansainvälisesti, ja Vaara-Kainuussa paljon on jo valmiina kansallispuistoa varten.
Esitetyn kansallispuiston alueella on esimerkiksi Kainuun toiseksi korkein vaara, 360 metriin kohoava Paljakanvaara, sekä upeita näkymiä Kainuun maisemiin. Valmiita reittejä ja laavuja on niin ikään runsaasti, vaikka reittien infra kaipaakin paikoin kunnostusta. Esimerkiksi UKK-reitti kulkee Hyrynsalmelta Puolangalle ja yhdistyy alueen hiihtokeskusten ympärillä kulkeviin reitteihin.
Lisäksi Oulu on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Kaartinen kertoo Mustarindan olleen yhteydessä Oulun kulttuurisäätiön ja toivovan yhteistyötä teemavuoden kanssa.
– Paljon on kiinnostusta ja innostusta ilmassa. Alueella on jo valmiiksi luonnonsuojelualueita, luonnonpuisto säilyisi luonnonpuistona, ja kaavassa alue on merkitty luontomatkailun kehittämisalueeksi, joten ihmiset ovat olleet toiveikkaita.
Matkailunäkökulmasta Kaartinen uskoo Vaara-Kainuun kiinnostavuuteen. Hän huomauttaa, että luonto- ja kulttuurimatkailun yhdistävä kohde vastaa tällä hetkellä kaikkiin matkailun tutkittuihin megatrendeihin, sillä kestävä matkailu on nosteessa.
– Ihmisiä ei enää kiinnosta sellainen, minkä voi kokea missä tahansa. Matkailupalveluiden pitää kiinnittyä paikallisiin vahvuuksiin. Vaara-Kainuussa voidaan tarjota esimerkiksi lunta ja pimeyttä, joita ei enää monesta paikasta löydy.
Hyrynsalmella varovaista intoa, Puolanka pessimistisempi
Mustarinda-seura toivoo, että kunnat voisivat ottaa hankkeesta vetovastuuta. Kaartinen sanoo, että ympäristöministeriön näkökulmasta esitykset ovat aina vahvimmillaan silloin, kun niillä on vankka paikallinen kannatus.
Puolangalla into ei ole hersyvää. Kunnanjohtaja Harri Peltola kertoo, ettei päätöstä asiasta ole tehty, mutta usko asian etenemiseen ei ole suurta, koska reilut kymmenen vuotta sitten tehty esitys kaatui.
– Jos päättäjät asiaa ajaisivat, se olisi varmaan jo tullut ilmi. Toki tilanteet voivat aina muuttua, hän sanoo.
Hyrynsalmella kunnanjohtaja Heimo Keränen on toiveikkaampi. Hän kertoo olevansa hankkeesta kiinnostunut ja innostunut mutta huomauttaa, että mitään poliittisia päätöksiä ei ole tehty.
– Tietysti on myös jonkin verran epäilijöitä, että meneekö nyt yksityisiä maita ja millä hinnalla. Se, miten laajasti uusia alueita sirpaleisiin suojelualueisiin liitettäisiin, on aika kiperäkin kysymys.
Erityisen tärkeää on Keräsen mukaan saada Metsähallitus keskeisenä maanomistajana innostumaan aloitteesta. Lisäksi valtion taholta tarvitaan hankkeelle vahvoja puolestapuhujia esimerkiksi kansanedustajien joukosta.
Hyrynsalmi aikoo joka tapauksessa kehittää aluetta luontomatkailualueena, oli sen status mikä hyvänsä.
– Kansallispuisto olisi sekä kansainvälisesti että kansallisesti älyttömän kova brändi, jota on muilla keinoin vaikea saavuttaa, vaikka sisällön ja palvelun taso olisikin samaa luokkaa. Markkinoinnissa kansallispuiston status olisi niin kova sana, että sen takia sen eteen tässä töitä tehdään.
