Kukapa ei retkillänsä olisi karhuja miettinyt!
Selvitimme vastaukset yhdeksään kiinnostavaan karhukysymykseen, joita ei ole usein kysytty. Lopuksi kertaamme, mitä pitikään tehdä, jos kohtaa karhun.
Juttua varten on haastateltu yliopistonlehtori Janne Sundellia, joka työskentelee Helsingin Yliopiston Lammin biologisella asemalla.
Karhu viihtyy kaikenlaisissa metsissä, joista löytyy ravintoa. Karhu on levinnyt lähes koko Suomeen, mutta eniten karhuja on itärajan tuntumassa. Toinen keskittymä on Keski-Suomessa.
Kyllä, koska karhu voi kiertää lenkkiä ja palata samalle alueelle vaikka pari viikkoa myöhemmin. Karhu saattaa myös pysytellä saman haaskan läheisyydessä jonkin aikaa.
Karhulla ei ole varsinaista reviiriä, vaan elinpiiri, jonka koko riippuu tilanteesta.
Eniten liikkuvat uroskarhut, jotka etsivät naaraita kiima-aikana. Jos alueen karhukanta on pieni ja naaraita on harvassa, urokset saattavat liikkua jopa 10 000 neliökilometrin (100 kilometriä x 100 kilometriä) kokoisella alueella.
Naaras, jolla on pennut, liikkuu vain sen verran, kuin on tarvetta ravinnon ja pentujen suojaamisen kannalta.
Karhunpennut elävät ensimmäiset elinvuotensa emon hoivissa. Erauksen jälkeen pennut voivat liikkua yhdessä jonkin aikaa, mutta tämän jälkeen karhut liikkuvat pääosin yksin.
Karhujen sosiaalisesta elämästä ei tiedetä paljoa. Haaskakuvauksissa on havaittu, että tietyt karhuyksilöt viihtyvät toistensa seurassa paremmin kuin muiden karhujen. Kaikki karhut eivät voi sietää toisiaan.
Karhu voi kyllä haistaa eväät ja ainakin teoriassa myös mehiläisvahan, mutta karhu tuntee myös ihmisen hajun ja yleensä väistää ihmistä.
Myös muurahaisten haju houkuttelee karhuja. Karhut ovat repineet AIV-rehupaaleja, joissa on muurahaishappoa.
Pohjois-Amerikan harmaakarhut ja mustakarhut ovat ihmisille vaarallisempia kuin Suomessa elävät ruskeakarhut. Suomen karhujen arkuus on osin perittyä, osin opittua ja johtuu metsästyksestä. Euroopassa karhua on metsästetty pitkään ja Suomestakin karhu hävisi lähes kokonaan 1900-luvun alkupuolella.
Ei. Jos ulosteessa on kasvien jäänteitä, se voi olla esimerkiksi hirven löysää kakkaa.
Karhun ulosteissa voi olla jäänteitä lihasta, kasviksista tai marjoista, koska karhu syö näitä kaikkia sesongin mukaan.
Supikoira ja mäyrä syövät marjoja ja ulostavat useita kertoja samaan paikkaan. Iso läjä, jossa on marjojen jäänteitä, saattaa siis olla joko karhun, supikoiran tai mäyrän tuotos. Yleensä yksittäisen pökäleen suuri koko kuitenkin paljastaa, että kyseessä on karhun uloste.
Karhu on aktiivinen hämärän ja pimeän aikaan. Usein karhu lepää päivällä tiheässä metsässä. Joskus karhu voi kuulla tai haistaa ohikulkevan ihmisen, mutta silti jatkaa lepäilyä.
Usein karhu kaivaa pesänsä joko mäen rinteeseen tai vanhaan muurahaispesään tai käyttää olemassa olevaa luolaa tai onkaloa.
Joskus karhu nukkuu talviunensa kuusen juurella tiheiden oksien alla. Karhu voi myös kyhätä avopesän oksista ja risuista ja nukkua talven lähes taivasalla.
Teoriassa tämä on mahdollista. Talviunessa on erilaisia vaiheita, välillä karhu nukkuu kevyemmin ja välillä sikeämmin.
Kannattaa pysyä rauhallisena ja perääntyä hiljaa puhuen samaan suuntaan, josta tuli paikalle. Karhulle ei kannata kääntää selkäänsä. Karhua ei myöskään kannata tuijottaa silmiin, koska se tarkoittaa haastetta.
Yleensä karhu haistaa tai kuulee ihmisen ja väistää ennen kohtaamista, mutta tuuli voi aiheuttaa sen, että karhu ei huomaa lähestyvää ihmistä, jos tämä liikkuu hiljaa. Jos alueella on havaittu karhuja, etenkin tuulisella säällä voi olla hyvä ajatus pitää ääntä, esimerkiksi laulella.
