Vauvan kanssa las­ke­mas­sa

Raskausviikolla 27 tulee stoppi. Vielä edellisellä viikolla skinnailu tuntui hyvältä, mutta tänään vapaalaskija Madelene Eronen Minatin kroppa viestii jo muuta.

On parempi kuunnella kehon vihjauksia ennen kuin se alkaa huutaa.

– Aamulla kehoni kuiskasi: et saa kenkiä jalkaan kovin hyvin. Alkumatkasta alaselkäni kiljahti: käänny takaisin. Myöskään lumen alta törröttävät kivet eivät houkutelleet enää jatkamaan.

Tämä on Minatin ensimmäinen kerta vapaalaskemassa Norjassa. Vuoristossa liikkuminen on hänelle kuitenkin tuttua. Minatti on työskennellyt yli kymmenen vuotta lumilautaopettajana vuorilla Itävallassa ja Ruotsissa. Niissä puuterilumille pääsee suoraan hissin yläasemilta ja lyhyille haikeille riittävät lumikengät.

Pohjois-Norjassa sijaitsevassa Lyngenissä koko matka Jäämeren rannasta vuorenhuipulle on taitettava omin voimin. Siksi Minatti hankki vuosi sitten siihen soveltuvan splitboard-lumilaudan.

Kevät Lyngenissä oli jo suunnitelmissa, kun Minatti ja hänen miehensä saivat tietää raskaudesta. Lumilautailun lisäksi hiihtoa ja polkujuoksua harrastanut Minatti on aina seurannut sykkeitään ja pulssin kohoaminen oli hänen kehonsa ensimmäinen viesti siitä, että jotain erikoista oli tekeillä. Se jokin paljastui ihmisen aluksi.

Aluksi Minatti yritti googletella tietoa siitä, voisiko vapaalaskua harrastaa raskaana. Artikkeleita löytyi kesävaelluksista, mutta ylöspäin skinnailusta ja alaspäin lumilaudalla laskemista ei kertonut kukaan.

Hän kyseli myös lääkäreiden ja kätilöiden mielipiteitä, ja ne vaihtelivat laidasta laitaan.

Eräs lääkäri varoitteli muihin laskijoihin törmäämisestä, mikä on suurempi riski hiihtokeskuksessa kuin takamaastossa lasketellessa. Hänen kätilönsä puolestaan kannusti kuuntelemaan oman kehon viestejä.

– Hän sanoi: ratsasta hevosta niin kauan kuin pystyt ja kun et enää pysty ratsastamaan, kävele sen kanssa. Päätimme siis pitäytyä suunnitelmassa ja tulla tänne niin pitkäksi aikaa kuin se tuntuisi hyvältä.

Minatti olisi ollut iloinen kuukaudenkin mittaisesta vapaalaskukaudesta. Koska hänen vointinsa oli niin hyvä, harrastaminen jatkui kolme kuukautta, miltei toukokuulle saakka. Erityisen kiitollinen hän on siitä, että on oppinut navigoimaan Pohjois-Norjan syrjäisillä vuorilla.

– Täällä olet kaukana kaikesta, valtavien vuorenseinämien ympäröimänä. En olisi ikinä uskonut, että kykenen tällaiseen, ja vielä samanaikaisesti, kun sisälläni kasvaa toinen ihminen.

Vapaalaskusta hiljaa neuvolassa

Myös Sanna Kyllönen on jatkanut vapaalaskua kummankin raskautensa aikana. Hän on harrastanut vapaalaskua 20 vuotta ja kisannut lumilautailussa nuorempana.

Kun hän odotti esikoistaan, hän puhui neuvolassa ja lääkärissä vain hiihtämisestä.

– En kehdannut kysellä vapaalaskusta, sillä yleinen asenne oli, ihan ymmärrettävästikin, että kaatumiselle riskialttiita lajeja tulisi välttää, pääasiassa suksilla vapaalaskua harrastava Kyllönen kertoo.

Somessa hän törmäsi kuitenkin ilokseen ammattivapaalaskija ja -lumilautailija Kimmy Fasanin sisältöihin. Selvisi, että Fasani oli raskaana ja kävi silti vapaalaskemassa. Se kannusti myös Kyllöstä jatkamaan.

– Kimmy on ihan äärimimmi enkä itse ole sillä tasolla tai harrasta vapaalaskua samanlaisella intensiteetillä, mutta koen, että vapaalasku on minullekin varma tapa liikkua. Esimerkiksi pyöräily ei olisi minulle yhtä luontevaa ja turvallista.

Kyllösen molemmat raskaudet ovat ajoittuneet talvelle. Laskupäiviä ei ole kertynyt raskauden vuoksi sen vähempää kuin muinakaan vuosina, sillä laskukelit ovat loppuneet muutenkin kesää kohti mentäessä.

Ensimmäisellä kerralla Kyllönen laski 30. raskausviikolle saakka. Nyt kausi loppui lapsiperhearjen velvollisuuksien vuoksi pari viikkoa aikaisemmin. Laskukertoja tuli tällä kertaa vähemmän myös siksi, että hän ei asu perheineen enää Pyhätunturissa vaan Oulussa.

Vaikka Kyllönen tiedostaa lajinsa riskit, hän pitää vapaalaskua tärkeänä palautumiskeinonaan. Hän sallii sen itselleen, koska saa siitä paljon energiaa ja hyvää oloa.

Äitiys on herättänyt hänessä itsesuojeluvaiston, jollaista hänellä ei ennen ollut. Se on ohjannut häntä siinä, miten vapaalaskua on järkevää harrastaa.

– Paljon mieluummin lähden skinnaamaan kuin jään rinteeseen laskemaan. Vapaalasku on omin voimin liikkumista, jolloin pystyn vaikuttamaan enemmän myös minua ympäröiviin tekijöihin.

Isompia töyssyjä Kyllösen on tehnyt mieli alkaa välttää jo ennen kuin hänellä on ollut mahaa tai mitään on näkynyt ulospäin. Hän vertaa tunnetta siihen, jos jokin kehonosa ei ole täysin kunnossa. Silloin alkaa luontaisestikin hieman varoa, eikä harrastusta pysty jatkamaan täysin samalla tasolla kuin aiemmin.

– Kun maha alkaa pömpöttää, jyrkemmällä on vaikeampi koukistaa jalkoja, kun reidet osuvat mahaan. Siksi loivemmat ja tasaisemmat mäet tuntuvat yleensä mukavammilta vaihtoehdoilta. Myös puuston määrää ja lumivyöryriskejä mietin tarkemmin.

Vauhti laskee, palautuminen hidastuu

Madelene Eronen Minatti tietää olevansa onnekas, sillä esimerkiksi raskauspahoinvointia hänellä on ollut vain vähän. Henkisesti vaikeinta oli alussa, kun raskaudesta tiesivät vain perheenjäsenet. Silloin hän yritti hieman väkisin pysyä laskuporukan mukana, kuten ennenkin.

– Muutamilla haikeilla ylitin omat voimavarani vain siksi, että minun oli muka todistettava jotain muille. Tämä voisi olla neuvo kaikille naisille: älä vertaa itseäsi muihin. Meillä kaikilla on erilaiset psyykkiset ja fyysiset kykymme, erityisesti raskauden aikana. Tee vain omaa juttuasi ja luota intuitioosi.

Kun Minatti kertoi raskaudesta laskukavereillekin, hänen vauhtinsa hidastui puoleen entisestä. Minatti lisäsi taukojen määrää ja pakkasi mukaan enemmän eväitä. Haikkaus tuntui taas mukavalta ja voimat riittivät paremmin myös alastuloon, mikä toi tekemiseen lisää varmuutta.

Laskukaverit sopeutuivat uuteen tilanteeseen hyvin. Moni oli vaikuttunut siitä, että Minatti halusi yhä lähteä mukaan vapaalaskuretkille.

Minatti huomauttaa, että vapaalaskeminen raskaana olisi kuitenkin ollut haastavaa ilman hänen miehensä tukea ja kannustusta. Myös siitä, että muu laskuporukka on tiennyt hänen raskaudestaan ja miten se häneen vaikuttaa, on ollut apua.

Minatti muistuttaa, että kaikki ovat yksilöitä. Vaikka puuterilumeen on pehmeämpi kaatua kuin rinteeseen, laskijalla on oltava entuudestaan hyvä fyysinen kunto, laskutekniikkaa sekä maaston ja sääolosuhteiden lukutaitoa.

Raskaana Minatin on pitänyt kiinnittää erityishuomiota turvallisten laskureittien valintaan. Hän ei ole laskenut täysillä eikä hyppinyt alas pudotuksista.

Lisäksi hän on yrittänyt arvioida etukäteen retken keston, jotta siitä ei muodostu liian pitkää ja rasittavaa. Jos hän tarvitsi ennen yhden päivän seitsemän tunnin vapaalaskuretkestä palautumiseen, nyt hän on tarvinnut kaksi.

– Olen yrittänyt oppia niin paljon kuin mahdollista mieheltäni ja hänen ystäviltään ja yleensä teen, mitä käsketään. He ovat laskeneet täällä 20 vuotta, ja heillä on paljon enemmän tietoa näistä vuorista ja lumesta kuin minulla. He eivät voi kuitenkaan tietää henkilökohtaisia rajojani, joten joskus olen joutunut ottamaan ohjat omiin käsiini.

Sykkeen nosto tekee hyvää

Ensimmäisen raskautensa alussa myös Sanna Kyllönen yllättyi sykkeiden äkillisestä noususta.

Hyväkuntoinenkin hengästyy raskaana ollessaan normaalia helpommin. Raskaus lisää hapenkulutusta, joten hengitys tehostuu. Sykkeen nostosta on kuitenkin yleensä vain hyötyä. Esimerkiksi palautuminen synnytyksestä voi olla nopeampaa, jos sykkeitä on pitänyt liikunnalla yllä raskaudenkin aikana.

Ensimmäisen raskautensa jälkeen Kyllönen laittoi sukset jalkaan heti seuraavan laskukauden alkaessa.

Vaikka lantionpohjan lihasten kunto palautui entiselleen vasta parin vuoden kuluttua synnytyksestä, laskemiseen se ei ole hänellä vaikuttanut. Ensimmäisessä raskaudessaan Kyllösellä oli liitoskipuja, mutta nyt viisi vuotta myöhemmin ei ole ollut niitäkään.

– Olen hieman yllättynyt siitä, miten tämä on mennyt fyysisesti näin kevyesti. Ovatko paikat löystyneet vai olenko paremmassa kunnossa? Tällä kertaa olen hiihtänyt enemmän murtsikkaa kuin edellisen raskauteni aikana. Fiilis on ollut muutenkin rauhallisempi ja luottavaisempi.

Fysioterapeuttina työskentelevä Kyllönen rohkaisee raskaana olevia naisia liikkumaan, jollei ole riskiraskautta tai suurempia vaivoja. Lajit, joissa liu’utaan, ovat siitä hyviä, että niissä sykkeen saa helposti ylös ilman tärähtelyjä. Liikkumista ei kannata varoa liikaa tai välttää, sillä muuten raskauden ja vauva-ajan jälkeen voi olla vaikea päästä enää liikkeelle.

– Esimerkiksi tasamaahiihto on todella hyvää treeniä raskaudenkin aikana. Pienet tuntemukset kuuluvat asiaan eikä olon ole tarkoituskaan olla samanlainen kuin aina ennen, Kyllönen pohtii.

Myös liikkumattomuus aiheuttaa ongelmia

Madelene Eronen Minatin mielestä on harmillista, että raskaana olevia naisia ohjeistetaan vain siitä, mitä ei saisi tehdä, syödä tai juoda. Monilla kivut tulevat myös liikkumattomuudesta, josta seuraa vain lisää ongelmia. Joitain liikkuminen voi jopa pelottaa.

– Luota kehoosi, se kyllä kertoo ja on voimakkaampi kuin luulet. Viimeisimmässä tarkastuksessani lääkäri sanoi minulle, että minulla on parhaita verenpaineita, mitä hän on nähnyt näin pitkällä raskaudessaan olevilla.

Viimeiset pari kuukautta sekä Kyllönen että Minatti aikovat hidastaa tahtia ja keskittyä lempeään kehonhuoltoon, kuten joogaan.

Minatti on asunut raskausaikansa pakettiautossa yhdessä miehensä Ilkka Erosen ja australianpaimenkoiransa kanssa. Pian he suuntaavat kohti miehen kotikaupunkia Kotkaa. Synnyttämään he menevät kesällä Ruotsiin, Minatin kotikaupunkiin Moraan. Myös ensi keväänä kutsuu Pohjois-Norja, mutta silloin perhe tarvinnee vuokra-asunnon.

– Autossa asuminen ja freelance-kääntäjän töiden tekeminen on sujunut täällä hienosti, mutta nyt alan tarvita hieman enemmän tilaa kehonhuoltoharjoituksiini. Kaikki puhuvat pesäntekovaiheesta ennen synnytystä ja luulen, että pian alkaa olla sen aika, Minatti hymyilee.